Kattotahan mitä köyhät panoo päällensä

Tuallaasta otsikon vitsiä vilijeli ennen yks mun tyäkaverini, ku tuli kovat pakkaaset. Sanonta saattaaki olla totta entisiltä aijoolta.

Tämäniltaasten uutisten jäläkehen ny maas elää 700 tuhatta ihimistä köyhyysrajan alapualella. Son kuuleman mukahan kaks kertaa enämpi ku kymmenen vuatta sitte. Hyvä, hyvinvoitisuami.

Uutises joku äitee oli johonaki yhteeskunnan syättöläs kersojensa kans. Äitee valitti tosi kovaa yhteiskunnan nuriaa kohtelua häntä kohoren. On ollu kuuleman jo kymmenen vuatta toimehentulotuella eläjä. Kakarat näytti olovan reilusti alle kouluikääsiä ja pulskahkoja.

On kuulemma niin väärin, ku pitää kinnata talouttansa miälettömästi. Jos pitää ostaa uuret jamekset, pitää tuumata tosisnansa, mistä se raha säästetähän. Uutispätkän lopuuksi kakarooren pualiksi syäryt lautaselliset haarukootihin roskiksehen ja äiteen melekee täys lautasellinen. Uskon, notta uutispätkän teheny toimittaja oli välttämäti halunnu saara tuan kohoran uutisihin.

Jos molisin ollu sen uutisen toimittaja, olisin teheny justihin nuan kans. Haastateltava oli kovin yhteiskuntatiatoonen, mutta meleko varmahan osti väellensä sapuskat kaupasta valamisannoksina. Ei silloon voi pysyä köyhyysrajan yläpualella.

Kuulin kerran ku jonku yhteiskunnan suajaaman ihisen kakara kysyy: Äiti, voiko muusia teherä kotona. En kuullu vastausta, ku etenin kaupan käytävää poispäin porukasta.

Tiärän yhyren tositapauksen, johona kunnan perusturvaosasto vai mikä hemmetti se onkaan, tälläs yhyrelle yksinhualtajalle huushollaamisen opetuksen kotiansa. Mamman rahat ei ollu riittäny koskaan yhtään mihinkään ja aina ku sossut kävääsi kattomas säälittävää perhettä, mamma nukkuu sängys ja kakarat kattoo telekkua naksupussit sylyysnänsä.

Voihan tuaski olla syy vaikka masennukses, mistä mä tiärän. Mutta kaikkitiätävä sossu kai tulukitti, notton uusavuttomuutta syärä vain naksuja ja valamisruakia.