Hauskaa aamutuimihin

Kaharelta alakoo mun erikoonen paluu toisellaasehen sivistyksehen. Junan kans tultihin asemalle yhtä haavaa, notta oikee palio ei jääny norkoolemisaikaa. Päätinkiasemalla lennokin lähtöhön oli tuntikausiaja ja mittoolin kaupungin katuja, ku ei ollu viälä eres asemararin ovet auki.

Souran ja huapaan, notta käveliskö lentsikkakentälle vai tällääskö viimmeeset lantit taksikuskin kourahan vai yrittääskö tähärätä kentälle nyssellä.

Seisoskelen sitte sellaases nyssetuloo klasikopis. Siinoli nuari flikka tulos Rovaniämeltä opiskelun tohkehesta. Oli tosi erikoonen flikka,ku rupes heti toimittelemahan viarahan paapan kans. Muj juttuni oli vissihin erikoosia, ku se neito nauroo koko aijjan. Aamuväsyllä oli varmahan oma merkityksesnsä. Se meni ihan kaksinkerroon ku toimittelin, notten osta koskaa metrohon lippua ku aina käy niin, notta raha menöö muttei lippua tuu.

Mä luulin, jotton mun kännykkäni jääny kotia ku en sitä mihinää palakkarisnani tuntenu. Kuurelta se rupes heräättämähän mua jollaki vanahoolla asetuksilla. Mä sen flikan kans rupian kattelemahna oikee tosisnani, notta mihinä kilajaa. Se flikkaki koitteli mun taskujani ihan estottomasti ja nauroo ihan vääränä. Heitin paltoon yltäni, ja yritän kuunnella joka taskua eriksensä, ei.

Ei yhyreskää repun taskus ja aina vaan klinajaa. Sitte rupesin kaivamahan viirettä kertaa housujeni taskuja ja siälä se sitte oli nästyykin kans samas mytys. Kyllä sillä neiriolla oli metkaa, ku paappa riahuu ammutuimahan jonku pirinänsä kans.

Meitä nauratti aamujumppa niin kovaa, notta se flikka paiputteli mulle tosi ystävällisesti ku hyppäsin kuusykkösehen. Viälä istuesnani penkis, paiputeltihin viimmeesen kerran.