lauantai 17. lokakuuta 2009

Kaksnaamaasta

Luantoelukkaan paapoominen on joinki kaksnaamaasta peliä. Ihiminen ampuaa luvan perästä uliahia hirviä ja söpöjä pupuja. Sitte vangittoo häkkiihin jotaki elukoota karvan tähären ja tramppaa mettis kusiaaset ja muut pikkuelukat hengiltä sen kummemmin murehtimati.

Pyssyyllä elukkojen roiskiminen on tosi epäreilua. Jäniksen perähän usutetahan matala- tai korkiajalaakaasia räksyttäjiä väsyttämähän luantokappales ennen viimmestä voitelua. Hirvet aharistetahan urheeren ajohenkilöören mölinällä ja harmairen rakkien räksytyksellä ampuamislavan etehen ja sitte siältä ylennökseltä prätkäästähän lyijyä sarvipään ottahan. Tukholmalaaset lämmittelöö tappamiensa kanien raaroolla tupiansa ja soon isänmaallista se.

Suames saa narrata hauen kaislikosta suupalaksi. Täs maas saa linnaa, jos haukehen sekaantuu. Kaikki aijjan hermolla olovat peliätellyt ihimiset flitkaasoo kyyn hengiltä, potkaasi viatoon elukka imistä eli ei. Soon kumminki aina sakon paikka ku kyyn teilaa. Maria-aikana joku kares levittää huhun, notta likimettäs on nähty karhu. Luannon julumuutehen ja mariakatehesen uskovat uikuttaa kotona kynsiä pureskellen, notta kaikki karhut pitää saara hengiltä oli niitä eli ei. Eikän kakaroota voi päästää kouluhun kaupungiskaa, ku karhu voi tulla ja nualaasta kakaran knekusta.

Yhyrellaasta hyäryllisten elukkaan älytööntä tuhuamista on ollu ja on ylenpalttinen siivuaminen. Sairaaloos on jo aijjat sitte kehitty sellaanen vihaanen kliinattu pakteerikanta MRSA johonkei pysty helevetin raskahalla singollakaa.

Korot on puunattu niin siivooksi, notta kakarooren luannollinen puallustusmekanismi on saatu tärveltyä ja sitte ne koko loppuelmänsä kärsii vanahempien itte aikahan saamista allerkioosta, astmasta, riapeeteksestä, nivelreumasta, ms-taurista tai jostaki monesta muusta nykyaikaasesta ja muarikkahasta vaivasta (viite: Tautista puhtautta, Tieteen Kuvalehti nro 8/2008). Pitääs vaan muistella, oliko silloon muatitautia, ku räkänokkaaset kakarat konttii paliahalla perseellä navettasaappahien jäliis vetoosella laattialla kissien koirien kans samasta kupita särpään. Ei muuten ollu kovin paliua.

Nykyysin suuhun pistetähän kaikem maailman kaupan ruakana myymää sontaa, joston maut ja kaikki saatu sihivittyä pois. Sitte maha on kuralla tärkeeren pakteerien siältä kualtua. On pakko ruveta vetämähän sisällensä asirofiluksia ja muita pöpöjä, jotta saarahan ruikun lentäminen pirättämähän. Hoh, hoijaa, sanon minä ja ihimettelen tätä touhua.

3 kommenttia:

Kirlah kirjoitti...

Muutoon oon samoolla linioolla kanssas, mutta kyllä mä viäloon sitä miältä, jotta rehellinen mettästys on ihan sallittua.
nykyihimiset vaan on oppinehet niin kliinisiksi, jottei siärä nähärä minkäänlaasta vertakaa missää. Kuinkahan esi-isätki olis täälä selevinnehet, jos ei olisi mitään voinu tappaa. Ei tääloo silloon mitää kasviksia kasvatettu.

tupakissi kirjoitti...

Samaa miältä ku Kirlah, vaikkei meirän huushollis kukaa mettästäkkää. Paitti kärpääsiä. Kyykkin me jätethän rauhaha. Mutta tua kettujen häkkikasuvatus on mun miälestä väärin, vaikka vähä suijaa mun pitää täälä miälipiteestäni olla... mutta eikhän soo kualeva elinkeino, täälä Suameskin. Ilimaston muutos sen viimmeestään lopettaa, tuskin kettufarmarit rupiaa jähryttämähä tarhojansa, notta karva kasvaas tuuhiemmaksi. Tyyrihiksihän sellaanen tuloo.

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Niinpä. Mettästys on varmahan rehellistä. Niin oli esi-isilläki ku ne ruaaksi lihaa hommas. Muttei ne kulukenu puheliimien kans autolla meittäteitä pitkin ja kiivennehet johonku vasiten väsättyhyn ampuamiställinkihin. Esi-isämmä mettästi reilusti.

Toisahalta Ranskasta on löyretty paikka, mihinä alakuimiset on ajanu kymmenentuhannen pään villihevooslauman jyrkäkähenteheltä alaha, vaikkolisivat saanehet vattansa täytöhön jo yhyrestä koninraarosta. On ollu silloon vissihin mettästyskonstit vähä alkutekiöös.
Oon lukenu aihehesta artikkelin Tiede- tai Historialeherestä. Em muista kummastako.

Emmoo mikää mettästyksen vastustaja, mutta soon menny vaan niin älyttömihin mittoohin, varsinki täälä. Mun juttuni muutosta yritti sitä veivata, notta tapetahan ja suajellahan kaikellaasia elukoota, muttei oo oikeen mitää suunnitelmaa kellää asias. Vähäku joko tai.