maanantai 19. joulukuuta 2011

Mitäs nollista

Mua karuttaa perusmaalaanen kasvatukseni ny. Mulloli lottovoitto liki sijoottamata penniäkään pelihin mikei ollu peli.

Hakaasin lähipuarista pussuusen Charlotteja. Pitäähän exäni saara ruakaa ja sei karppaa ny. Mä siinä sitte huitaasin komialle kassalikalle jonku maksupaperin mihinkoli yks nollaki kiriootettu. Flikka huitaasi pöytähän hirviän määrän paperirahaa ja knipun kovia lanttia.

Täs kohoras olis voinu kannattaa olla epärehellinen. Ennenku flikan kones oli kilahtanu, kysääsin, nottonko rätinki sum miälestä oikeen. Näytin vaihtorahan ja kassakuitin. Oiii. Sorry sorry.

Hyätynyhän mä olisin varaastamisesta niinku varaastamisesta aina hyätyy. Tai sitte ei. Se ystävällinen kassaflikka ei oo ollu kauaa töis tuas kaupas. Ajattelin oikiasti notta kyllon illalla suuria vaikeuksia, ku kattotahan kuka on milläki koodilla hintoja naputellu ja lasketahan kassa.

Sitä kiitollista hymyä mä varmahan torellisuures mettästin, minkä sai pitkien kiitosten kans. Luulen, notta tuas asikassuhtehes tuli hyvä miäli molemmin pualin. Mä ainaki olisin tuntenu itteni rosvoksi, jos olisin kääriny papaerit taskuhuni.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Miehen työn teit. Mä nostan sulle ny oikee lippalakkia. *Nostaa*

RH kirjoitti...

Kerran oon menny oikaseen, ku sain liikaa vastarahaa - Rovaniemen linja-autoaseman kioskista 70-luvulla. Se meinas ottaa kaikki mun rahat, eikä antaa ollenkaan sitä oikeaa vastarahaa! Mun isosiskokin tuli siihen selvittään asiaa, ja kun lopulta sivullisetkin puuttui asiaan, sen tädin oli pakko antaa mulle ne rahat, mitkä mulle kuului. Vihaisesti antoi.

En muuten toiste oo alkanu selvitteleen muutaku semmosia tapauksia, joissa ite oon saanu liian vähän. Mutta mie olenki nainen, mun ei tartte tehä miehen työtä :D