Joku aika perin kuulin nottoon tulevan joulun leski. Ei tuu yksinääsyyttä, ku mullon pari eläänystävää täälä. Ne muka nukkuu koko aijjan, mutton silimäkuluamet raollansa. Vahtiivat mua. Tuloo hirviä säpinä ku kattelen kenkäroukoosiani porstuahan.
Yksinääsyys jouluna on kuuleman jäläkeken masennusta aiheuttavaa. Yksinääsyys ja yksinääsyys, niin. Valon juhulana mä meinaan sammuttaa kaikki valot tuvasta ja lämmöt kans. Mä säästän silloon, ku muut törsää.
Motan pari rakkiani jouluretkelle seittemän meeterin päähän uluko-ovesta. Siälo auton peräs verettävä asumisjullikka. Soon ny pirätyksis ja ov varmahan koko joulunki. Tällään kynttelin pöyrällen ja yritän saara siihen valakiaa. Jos onnistun, sitte ystäväni hartaantuu koisimalla ja mä voin vaikka lukaasta pari keskeneräästä kiriaa, niinku puhuristus.
Tiätysti ennenku lähären joululomalle, oon keittäny isoon kastrullisen hernessoppaa. Soon viikoksi parasta jouluruakaa, mitä voi kuvitellakaan. Suamalaasia hernehiä, vuariston palavikinkkua, oikeeta maustehia. Lämpöönen talterikki pöytähän ja soppaa sinne. Ah, eikö elämä olekin ihanaa.
Näin teen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Loistava idea!! Mä sammutan kans sähköt lämpöpattereist ja valasimist ku akka on töissää. Lämmitän torppaa puilla ja nautin elämästä!
Partapappa; oikiasti hyvä välährys! Kum moon kotona Suames, knapsutan heti kaikki teolliset sähköt lämmityksestä.
Lykkään vualukiviuunihin puuta ja paan ne tuhajamahan. Ku mä lämnmitän sitä luukkuani, mullon aina joku soppa tuleella siinä hellan kannella.
Ku tupa on lämmin, ah,lusikootten soppaa muatohoni. Nam aina.
Lähetä kommentti