Säästölamput roskihin

Ny myyrähän imisille säästölamppuja ainaki kymmenkertaasella hinnalla ja mainosten jäläkehen moninkertaasella käyttöijällä hehkulamppuuhin verraten. Kunnollisia oikeeta hehkulamppuja ei saa ku kauskantoosilta heleppoheikiilta, jokkon älynny ostaa rojut säilöhön.

Ei oo ilo käyttöijällä, jos ei pääse itte siitä nauttimahan. Mun kellarin säästölamppu hehkuu äsköön oikee kunnolla. Klasi ei ollu viälä sulanu, mutta parinkymmenen sentin pääs parahat haalarini kärys jo iloosesti. Onneksi likitianoon rekennelmat oli tiilestä, mutta kyllä se haalarivalakiaki olis saanu aika riamun äntihin. Pian olis kärynny kaharen kerroksen puutrapukki. Justin oon toiset pykänny hyvähän reirahan.

Kunnon hehkulamppu prätkähtää, ku sen käyttöikä on lopus. Rakennelma siinon sellaanen, nottei enää hehku kuaret eikä muukka komponentit ku on hahkulanka poikki. Nykyysis polttimoos on hirviä määrä kaikellaasista johtehista ja pualijohtehista värkättyjä onalehia. Vastusmittarillakaa ei saa uusista imehistä selekua on kunnos eli ei.

Vanahakantaaset hehkulamput on turvallisi,a ku niis ei oo mitään turhaa krääsää sisälmyksis. Tahallansa klasin rikki törkkimällä hehkulampustaki saa asehen melekee mihinkä vaan. Mutta kaikemmaailiman tutkimukset luaa säästölampuusta hyvää ja vanha keksintö on jo saanu hautaantua. Kummiski kaikellaasista enerkiantörsööksistä hualimati hehkulampusta tuloo huanehisihin lämpyä ja se pitää veivata muin konstiin ku kylymiä lamppuja muka poltetahan. Verinen lihaklimppiki johoron pääs katonrajas on ympäristöteko. Valottaaki se melekee saman verran ku joskus aikoonansa hommihin alakavat säästövehkehet.