Joku ihastuttava blogiohojelma heitti mun juttuni hevon sinne. Kuva jäi. On viästityslinia aika valikoova.
Tämä näkymä on tiätysti mun krekoolimaastani. Moon nostanu muutaman sipulin talaven pataruakia ajatellen. Loitompana kyyhäälöö ens suven valakosipulit ja puriot. Nam nam. Puskikos kasvatan mustikootani. En saanu ny yhtäkää mariaa, mutta viime suvena kolome.
Toren puhuen löökkimaa on jonku toisen. Imehtelen, notta millä värkillä varret tällätähän rusetille. Varmahan siihenki on joku päles keksitty.
Sipulityämaa menöö yli mun hilseheni. Itte vilielen muutamaa löökkiä ja muutamaa pottua. Mun pitää tuntia nimeltä mun rakkahani ryytimaas.
tiistai 4. lokakuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
On siinä sipulii eräski kipale. Eiköhä noikii jollain koneella nosteta ja niputeta. Ei mul tullu ryytimaast ku kaks ämpärillist sipulaa. Melkei se määrä hävettää, ku tota kuvaa kattelee.
Sipulin vilielyä mua innostaa kaupasta ostettujen löökkien hinnat. 38 senttiä kilolta ei oo palio mum miälestä. Tällään kasvustoni kesantohon ja rupian jodlaamahan. Kokopäivääsesti.
Johan on viljelykset meleko isot... viiäänköhän ne ranskalaisille sipulikeittoaineiksi?
Sanna; en tunne ketään muuta sipulifania ku itteni. Järsin sitä raakana ja paistelen kypsäksi keitettyjen perunojen kaa. Kuala valuu suupilistä..
Lähetä kommentti