Polovia porottaa ja pihalla sataa ja sätiinja paukkuu niinku kuukin soras. Yritän täs teherä huumoria pikkuusista asioosta, niinku nottei oo maailimanloppua, eikä liioon mettänloppua viäläkää tullu. Rakillani on vissihin joku loppu, ku tutajaa pihailiman tähären niinku haavan lehti. Tällään koko aijjan sen kirsua hyvältä haisevahan kainalohoni ja hyvää hoitua vaan pakkaa olla.
Mua ei ulukoilimat pahoon risaa. Mullei oo eres piskotikkua tai jotakaa muaviklettua eres olemas. Katees on, jos omistuksesnani tuallaasia pälehiä retajaa.
Mua rupes pistämähän vihaksi ainaanen poloven porottaminen. Tryykäsin sitte kylän noitatohtorille vinkumahan vaivoostani. Sanoon notton mulla ollu luntioomekki näin huanos kunnos ku tulin sun ty joku vuasi taapperi. Em meinannu seslongilles päästä, höpäjin. Kyllöli sulla sama polovi silloonkin paisuksis, korias tohtori. No mitäs siinä sitte seleväs asias, tuumostelin.
Pikkuusen tuli miälehen notta lähtöökö tohtori kattelemahan kanttuuristansa kirvestä tai jonkullaasia piikkovehkehiä niinku talttoja ja vasaroota. Rupes sitte muina miähinä kirioottelemahan pitkähän paperihin jotaki ja hutkii siihen jotaki mustesjäläkiäki.
Lykkäs mullen jonkun lumeslääkesrisetin ja sanoo, notta kyllä se tualla tokenoo, mun klynkkäämiseni. Ei ollu atteekit enää auki, muttoli rakkahalle eksälleni piirrelty saman nimisiä lumehia. Oon niitä ny mohomeltanu ja aivan ku tuntuus, nottei enää hakkaa kipiä mun poloviani. Ei ainakaa samallaasella innostuksella ku ennen tohtorivisiittiä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Älä ny, oikiastikko teillä ukkostaa?? No oli täälläki kyllä mustia pilviä, mutta ei tullu ku vettä.
Sanna: on oikiaa ukkoosenilimaa täs hilseheni yläpualella. Ei soo millää lailla mullen imes, ku oon ollu hiihtokilipaalus Suames ihan hirviällä ukkoosella. Märkää pipua koitin vetää syvemmälle toivoon hartahasti, nottolisin joskus maalis.
Itse asiassa täälläpäinkin oli ukkosta, meille asti ylti yksi salama :)
Lähetä kommentti