Justihin äsköön ovellani oli nuari miäs kauppaamas jotaki jeesuksen uskua mullen. Vinttasin käsilläni, notta viittikkö häipyä hevon vittuhun mun elämästäni. Ja katso, heraasmiäs oli fiksu ja otti jalaat allensa.
Voin olla peliättävän oloonenki, mutta en oo uhka kellekkää. Mua raisteloo kiorvia myären kaikellaasten ultimaattumien kantajat. Makasin kerran keskellä päivää Suames soffallani, ku fyrrykyröläänen hihhuli puhuu mun korvahani, notta maailimaloppu on tulos ku ei oo puis enää kerkkiä. Suutun vitusti ja kampesin kuttumattoman viarahan oveni ulukopuallen.
Olin silloon mettäalalla ja tiäsin ihan varmahan kerkiistä ja niiren olemas olemisista.
Varmahan oon ny kärttyynen faari, enkä kestä enää haastehia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mulle tuli kerran kaks jätkää kaupittelee uskontoosa. Heti puheen alus otin niit niskapielist kii ja talutin ne tontinrajan ulkopuolelle. Lopuks kaike haukkumise jälkee sanoin niille, et laittakaa ny perkeleet kirjoihinne ettei mun tontille tartte enää tulla tai tulee ruumiita.
Eivät oo tulleet.
Vituttaa tollasset tyrkyttäjät.
Oov vissihin partapapan kans samoolla arvostuksilla. Mullen kaikki tyrkyttäminen on ku tyrkyrttäjä heti haluaas turpahansa. Täältä lähtöö kyllä, turpahan. En oo olenkaa epäsosiaalinen persoona, mutta rajat on mullaki.
Lähetä kommentti