Uus jopi

Makasin märstinä melekee koko viikon koirieni hoiros sängys. Paikat vapaji koko aijjan. Sitte se kollikoira juaksi unisnansa mun kylykiä neliällä jalaalla moniotteehin. Mä pikkuusen sitte siirrin hoitajana touhuavaa sivummalle, ku mun otti kipiää nahkahani. Se sanoo, mrrr..

Mun uus viinitarha on täs, paitti jotta kuvahan ei mahtunu kaikki köynnökset.

Mä sitte siitä rupesin tekemähän johtopäätöksiä, notton kipiänaika ny sivuutte. Rakki sitte siihen, ku osaa haistaa kaikki ajatukset, viittikkö ruveta ihimisten ilimoolle. Oov vaikka ku muukki. Jonset osaa, katto vaikka klasista pihallen ja katto mallia.

Nuali mun korvani, molemmat, ottani, silimäkuappani. Molin äimän käkenä ja kysääsin, nottookko tosisnas. Sanoo notton ja haluaas pikkuusen kuseskelemahan toloppien juurihin ja jyrnyttämähän muille kollikoirille.

Kysyyn, notta viittikkö orottaa, mä veivaan ensin. Joo, sanoo ja kellahutti pääkkylääsensä soffalle takaasinsa.

Koiralenkin perästä mä sain kaikellaasia huuhaaluja päähäni, niinku notta ny lähären ostamahan viirypälehen planttuja ja rupian viininvilielijäksi. Ja lähärinki ja ostinki ja istutinki saman tiän. Orotan ny vaan sitä hetkiä, ku mun omista puskistani kukeltaa isoo porukka kupit käres. Tai joku eres.

Moon ollu oikiasti Italias opiskelemas viininvilielyä ja viinin hauruttamista yhyren viikon. Mullei ollu silloon korvat lummehroksis, notta luulen tästä hyvää tulovan. Pitää vissihin olla pitkämiälinen.