Onneksi taloos on yks piänikennoonen järkkäriki. Oom mäki sitä saanu joskus pitää käresnäni ja kuvatakki sillä. Moon käsittämättömällä lailla ylypiä siitä, notta akastani on on tullu ihan pystymettästä aika hyvä räpsähyttelijä.
Kuvien otos on aivan tyoisel laasta näkemystä ku mulla. Ku joskus viittiis kunnella tuttua, notta mitä saa aukon ja aijan veivaamisella aikahan. Muutaman yksinkertaasen perustiaron tiätävänä valokuvaus ei oo sattuman kauppaa.
Yksinkertaasilla tosiasioolla ihiminen ku ihiminen pystyy hianoohin suarituksihin. Oon oikiasti sitä miältä, notta valokuvataide on tosi hianua tairetta. Kaikkia pokkaria ei voi kruuvata suuntahan tai toisehen. Se on tylyä eli lylyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti