En voi välttyä tympeältä mielialalta vaalien jälkipyykissä. Jopa hurrit huutelee, että väärää kieltä Suomessa puhuvat ovat jonkunlaisessa pahoinpitelyvaarassa. Ei saatana oo.
Olen asunut joitakin vuosia kaksikielisessä Suomessakin. Minusta kielien valinta keskustelussa ei ole koskaan tullut kommunikoinnin esteeksi. Olen varmaan puhunut vitosen kielitaidoista kaikkissa kielillä, myös suomessa.
Minulla oli siellä armaassa Suomessa paljon ihan vääränkielisiä ystäviä. Mitäs me kymppivuotiiaat. Puhuimme omaa kieltämme ja kuuntelimme sitä toista kieltä. Vähitellen toinen ja toinen pystyi selvittämään ongelmakohdat yrittämällä puhua sitä toista kieltä.
Olen tavattoman ilahtunut siitä, että yksi ruotsinkielinen, nykyään Tukholmassa virassa oleva kaverini osaa melkein kunnollista suomea nykyisin. Muistan lämpimästi ajan, kun kumpikaa ei osannut kuin muutaman sanan toisen kieltä, mutta ystävyys lähti yrittämällä kommunikointia.
Joku aika sitten tapasin ystäväni yhteisen harrastuksen tapahtumassa. Hänellä oli kynkässä pieni poika, jolle hän sanoi på svenska jotakin. Melkein tuli itku silmään, kun huomasin ymmärtäväni keskustelun.
Vaikka olen huomannut olevani persujen kannattaja, en todellakaan halua kaksikielisyyden rikkautta Suomesta kitkeä. Täällä otsikot usein alkavat nederlanstaaligen tuumaa sitä ja sitä ja franstaaligen jotaki muuta. Mä toivon, etteivät älyköt ota kieltä aseeksi Suomessa omaan asiaansa, kuten täällä on on otettu.
Sorry.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti