Mullei mee kovin kauaa, ku rupian itte krökkyämähän perunoota omasta maastani. Niitei silloon kuarita ennen eikä jäläken kuumennosta. Tiätysti lautanen eli talterikki kuumootetahan etukätehen niin kuumaksi, notta pitää rasat käres sitte tällätä se pöyrällen.
Herkkupöyräs on silloon tuaresta tilliä, tuaresta ruahosipulia ja tuaresta ehtaa voita. Voi pannahan ensimmääseksi kuumalle talterikille kuumien perunojen sekahan. Sitte piristellähän ne viheriääset siihen perunojen ylle. Sitte otetahan hyvää tarkoottava ilimes pläsihin ja ruvetahan lykkäämän niitä perunoota nenän alta niskaa kohoren.
Ja jos ruaka ei maistu, mulle kannattaa teherä asiasta selevitys. Keinomaailiman lässytystä mulle ei kannata eres yrittää. Toren otan toresta ja siinä sitte oon.
Vakkolis joku ulukomaalaases kohoras, en suasittaasi särpämähän pilaantunusta mehua eli viiniä. Menöö uusien perunooren maku hoit tollanahan. Kunnon punaasen purkin ehtaa niittyviskiä kuppihin, niin saa kurlatuksi hyvin ne kolerat nialuhunsa.
2 kommenttia:
Onni on omat potut.
Kyl mun suu sanoo, et tuoreet potut riivitää nenänalle sualan ja oikeen voinkaa. Mitää vihreet ei tartte sit nautintoo pilaan.
Jaku syämää aletaa, veellää massu pinkeeks ja sit otetaa ettoset!!
Lähetä kommentti