Kuarittua luantua

Pohojalaasesta silimäkulumasta on joskus tosi vaikia ymmärtää luannonhoiron oivalluksia. Maankuarimisen tyämaan reunoolla oli isoja plakaatia, johona oli pränttiäsiitä mikkä tahot rahoottaa puiren kaatua ja kantojen repimistä ja maan kuarimista.

Oli jotenkin pöyristyttävää lukia rahoottajatahojen nimet, ku siälä oli valtio ja aluushallinnon orkanisaatio jeleppaamas elottavan näkööstä tyätä luannonpuistos. Ev viittiny lukia loppuhun selevitystä, minkä tähären luannonpuistos on pantu kaikki matalaksi. Joillaki poluulla kuluku kiällettihin merkiin ja viitaus oli maaston kulumisehen. Kuinka kaivinkonehella saa siinä poluun sivus särkiä kaikki? En kysy keltään, ihimettelen vaan.

Koirakkaa ei sais tallata kuarittua luannonpuistua. Tuloo jäläkiä vissihin.

Suames teherähän nevojen ennallistamisia. Se tarkoottaa, notta joskus suures kuvitellun tuattavuuren uhumas tuattamattomien nevojen ojituksia pannahan kaivinkonehilla ny tukkohon. Hölömöläästen tyätä, mutta tuallaastaki valtio rahoottaa.

Jos täälä ny sitte ollahan kiusaantunehia siitä, notta luanto on tuanu omia kasviansa entisille aavoolle nummille. Mäntyä, jotaki puskia ja kanervaa silimin pimeen. Moon monta kertaa toitottanu, notten ymmärrä palio mistään mitää. Ihimettelen ny lujaa, notta justihin jääkauren jäläkeenenkö aika täälä halutahan ennallistaa. Ainaki tuuli jo kuliettaa hianua kivennääsmaata turistin silimihin.

Nämä paikat mitä näin neliökilometri tolokulla, on niin kaukana kuluväylistä, jottei oo vissihin vaaraa autoolevista luannonsuajelijoosta. En oo aktivisti, mutta pöyristyttävää nähtävää oli yllin kyllin mullekin.