Marioja ja historiaa

Vuasi taapperin sain viälä joulukuun aluus monellaasia marioja suuhuni tualta klasinaluusesta. Olin äsköön justihin maistellemas miton silä ny. Kyllä siälä viälä on suuhunpantavaa. Jos oikee toren sanon, nei maistu yhtään miltään enää, kypsien mariojen näköösiä on mutta tuntuu niinku ruahua vetääs suuhunsa.

On ollu mun puhehet pitkiä aikoja mitä rookaa. Ei oo ollu virikkehiä pitkihin aikoohin muus ku omas terveyrenhuallos. Viat ei oo hengelle käypiä, mutta viheliääsiä. Kolome kertaa lekurille samana päivänä, on tämän viikon rekka.

Ny pitääs vaan olla siipiänsä myären jonku aikaa. Suunnitellut hommat orotelkohon viäläki jonkun aikaa, vaikkoon niitä siirrelly etehp päin ihan lautinaasesti.

Se hyvä puali täs ny on ollu, notta aukaasin taas nua sukujeni sivut. Siälon monellaasta julukista pilivin pimeen. Oon monen kans ollu tekemisiski tiätämäti, nottollahan jotaki sukuhaisua.

Molin aikoonani yhyren nuaren historian miähen kans samas tyämaaski.Sekin muutoosta taisi olla kaukaanen sukulaanen. Imehtelin sille justihin valamistunehelle, notta mitä nuata vanahoja asioota jauhamahan. Sama kloppi oli justihin teheny mahtavan urheeluhistorian ja jonku toispaikkaasen kunnan historiankirian. Mua ei siihen mennes ollu historiat kiinnostanu jätkän sakkia enämpää.

Oli poikaanen vihaanen mullen; iliman historiaa kukaa ihiminen ei oo mitään. Ev väittäny vastahan. Kaveri toimitteli kaffitunnilla tosi miälenkiintoosia tositarinoota. Soli käyny Ameriikaski asioota setvimäs. Mullaki olis siäläpäi Kyröö -nimises pitäjäs palio sukulaasia. Ja mones muus kohoras siäläsuunnas.

Sanoosin, notta ny asiat tuntuu miälenkiintoosilta.