lauantai 19. marraskuuta 2011

vettä kenkähän

Kaikemmaailiman kurmeeruakia sitä onki. Pitääs vaan pitää kiinni kaitehesta, ku istun parvekkehella ja syän appelesiiniankkaa. Voin vaikka ymmärtää, notta jokku viittii häiritä ja piirrellä lentokonehillansa taivahalle kaikkellaasia viiruja.


Mä tähärentääsin sitä, notta ruakarauha pitääs olla mullaki. Jotta viittiiväkki sekoottaa piliviä mun ottaluuni eres. Ja justihin silloon ku mu sylykirauhaset lykkää tavaraa herkutteluhun. Pitääs pikkuusen kattella ja kuusaalla.

Minen ny tiärä sanua sanomisihini yhtää mitää. Luulo on, notton vissihin täälä kulukeella muitaki ku mä vain. Ja tuasta tuli miäleheni, nottoli yhyrellä kurssilla yks pualalaanen flikka. Oikee elämänmyänteenen ja iloonen. Rookasin flikan äsköön kanakioskilla ja heitin läppää niinku ei mitään. En pualaksi.

Mua hävetti, ku en siltä seisomalta tuntenu tveelinkien kiäsiä lykkäävää ladya. Huamisin ku sama lady vilikutti taas mullen, tai mun rakiilleni. Ah, silloon muisto tuli pätkittääsin.

Ei kommentteja: