pihkas

Ny justihin mun ja eksäni tyä tuloo kylähän slovenialaanen komia flikka. Mun on tärkiää tähärentää, nottei se ihanteni oo mullen sukupualten välisis asioos miälitiätty. Ja on sitäpaitti vasta mun kakarootteni ikäänenki.

Jokku imiset on ja toiset sitte ei. Eva on nähäny jukoslavavian tappamiset kärestänsä, muttei näjy siitä huanona asiana. Oon kauhian liikuttunu siitä, notton maailimas olemas oikiasti fiksujaki ihimisiä. Ja tosi fiksujua. Niiku Eva.

Orotan täälä jantus jaloon viarasta. Oon jo syliellä sukinu tukkaniki taapperin. Minen tiärä, onko orottamani viaras opetellu tämän kylän valtakiältä. Mun suus taittuloo engeland tosi huanosti. Ja balgania en osaa ollenkaa. Ymmärrän engelandia kyllä, mutta jos eksäni on likellä, en maharu puhumahan sitä. Osaan kyllä, mutta ku entiselläni on se english tyäkiälenä, pikkuusen meen kiälineni puu taakse häpeemähän.

Ny seleves, notta Eva puhuu Saksaa, nam.

Kyllä ny kelepaa. Viaras on täälä.