Lipsahti ja taas

Joo nuahin sukututkimuksihin mun juttuni meni, ku häävisti ny justihin kynttään olemahan eres tiatokonehen ääres eli aijjas. En saa vaan kauaa olluksi, siiton kysymys. Täs ny luimuulen, mutta onneksi muistin pikkuusen osoottehia. Jollaki lailla tuloo miälehen, notton meillä päin vissihin ennenki eletty.

Jos on perää, yks Raakel Turppa, jäi anuana henkihin mun kyläs itäturistien vainojen aikana. Kakarat viätihin jonos Uraalin taakse ja kaikki pallipoijjat poltettihin Jaurin nevalla olokivalakioos. Ei tainnu silloon olla ihimisarvot kunnias.

Kovaa ne ampuuloo vissihin joskus silloon toisiansa Kalinin ja Armfeltin soturit. Jolloostikki kuulemma sovittihinki, jotta millä kellonlyämällä taas ruvetahan tussaroottemahan. Ku kello saattoo olla toisella sotapualella eri aijas, vastustaja tiätysti orotti seuraavaa täyttä tuntia hommiensa alakuhun. Niinku herrasmiähet pitää sopimuksistansa.

Fyrrykyrööstä jäi melekee kaikki täyskasvuuset miähet Perttilänkosken kohoralle Kyröönjoen jäälle vainajina. Oli siinä sitte paukkumisen perästä frouvilla ikäviä hommia vesikelekkoonensa traijata rakkahiansa kirkkopellon viärehen kylymähän kämppähän.

Historiankiriootus on muuttanu asioota jonkun verran. Napuen taistelulla ei ollu yhtään mitään tekemistä Napuen kylän kans. Paitti notta kylälääset siältä joen yli katteli, notta kovaa paukkuu. Myähemmin urheeltua Santavuoren taistelua ei kans oo ollu koskaan. Sen niminen taistelu kans tapeltihi Kyröönjoen rannalla pikkuusen nykyysestä Koskenkorvan viinatehtahasta Kurikkahan päin.

Näitä Lauroolan taistelun ja Koskenkorvan taistelun historiankiriootuksia ei varmahan koriaa ku Euron romahtaminen. Olihan rusistai tavaris lontoolaasleheren perähän vallannu koko Suamen jo vuanna 1939. Niin oli teheny. Suames eiv vaan havaattu koko Staliinia Oulus, mihihinää muallakaa maasnamma.

Sev verran sanoosin, notta piänenä poikana löyrin likipelloolta ja mettistä ihimisen luita ja pääkalloja. Ku hevoosen perästä pelloolle tuli piikkilankavalametit ja kultamahaferkut, rupes löytymähän tykinkuulia ja muuta sotakamaa. Hevoosen fältti ei vissihi ollu ulttunu möykkyyhin asti.

Pitää vaan trossata, notta talonpoikaaskapinan pomo Jaakkop Ilikka oli sukulaaseni. Konttahan saares se sitte turmiootihin, Isoonkyröön vanahan kirkon viäres, Kyröönjoen piänes saares.