Poikakoira muliaasi halunsa kerralla. Ei kiakannu millää lailla. Tryykäs aukinaasesta ovesta kaliakuppilan tiskille. Voimajuamien tarijuaja ei ollu milläskää. Tulukaa tupahan, taloo tariuaa kiarroksen kaikille.
Molin jotensakki turhan hätäänen. Miksei sivistynehet rakit vois huitaasta kapakas siivut niskahan päin. Asia tuli mum miälehen vasta jäliistäperin.
Siitä en oo takuus, nottonko rakiillani sellaasta sivistynyttä kupolia, jonka jäläkehen juarahan muttei tulla miksikään. Jäi kattomata. Nykääsin narusta ja sanoon jotta sun kuppis on kotona ja täynnä juamaa. Ei ohorasta käytettyä. Sana oli ku jumalalta. Mun ja rakin tahto meni yhtehen.
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Toi mun koira juo harvakseltaa olutta. Kämmenkupist juotan sille, hiukka sil tekee hiilihappo häijjyy nenus mut latkii kummiski ku silleppäälle sattuu. Puoletha siin valuu maaha, en paljoo kummiskaa anna. Mut silti huomaa eron käytökses. Normaalisti pelkää hevosta, mut kännipäissää vois vaik heti lähtee pureen naapurin oriita perseestä.
Partapapalla on kansaanvälinen huntti. Tämä mun yksilö ei varsinaasesti sylie kuppihin muttei juuri maistele tuatoksiakaan. Ei oo koskaa vihaanen, vaikka isännällä olis kupis jotaki ohoraliäntä.
Lähetä kommentti