Torilla kuuhaalemas

Mettäkyläästen torilla myirähän kaikkia sellaasta mitä ihiminen tarvittoo. Vaikkei nimiä käännetäkkää, paikan nimi olis suameksi nummi vuaren päällä. Jaa jotta minkä vuaren? Oli siinä kirkon viäres joku nystyrä. Pohojammaalla saa jokitöyristäki paremmat luiut ku tualta vuarelta.

Pussiis oli tuaresta ruakaa yllin kyllin, mutta viälä leipäkauppahanki törmööstettihin. Nottonko teillä hyvää leipää, siinä tiskillä tiarustettihin. Joo aamulla leipaastihin oikee syrämmellä, sanoo kauppias.

Ei oo epäselevyyksiä kuinkon paakattu. Eheralla suamella tiskin etuusehen on präntätty kuinkon taikina tullu leiväksi. Leipurin frouvan poika on Suames tänksäämäs tiatotekniikkaa ja son poika ongettanu suamalaasen morsiamen. Itte kauppiaski oli ollu moni otteesehen Suames. Pikkuusen oli kuulemma raistellu, ku oli mennä talavena niin vilipoosta.

Son aika erikoosta, notta tosi monella pelekialaasella on jonkullaannen Suami-tiato tai -kytkös Suamehen. Paakelsien myyjä ei ollu viälä keriinny suamia opettelemahan, mutta moni muu on.

Joku aika sitte mun hianohipiäästä etukaviota parsittihin alakuperääsehen muatohonsa. Ompelijan viärehen tuli joku toinen lekuri, joka oli jostaki paperista lukenu, notta tua seslongilla makaava raato on suamalaanen. " Vi...u saa..na, mitä kuuluu", lekuri hehkutti. "Mitäs täs", mä mutisin.

Kannattaa pitää lärvinsä kiinni suameksi joka paikas. Pikkukalle ihimetteli äiteensä kuullen liniapiilis jonku äijän hörökorvia. "Katto äiti kuinka erikooset korvat tualla serällä on".
Äitee sitte, notta puhutahan tuallaasista asioosta vasta sitte kotona.

"Äiti, tuasta nenästä puhutahan sitte kotona" pikkukalle tohotti seuraavalla liniurireissulla.

Tälläästä kevähän airut -pattasta oon aina haaveellu. Rävähytin lompsani auki ja huitaasin palan kolomatta tonnuusta pöytähän. Ens viikolla lupasivat raharata paasin tuahon postilooran viärehen.