Joku virkamiäs Suames oli lukinnu viimme helemikuus akkansa parvekkehellen, eikä ollu kuullu mitää kolistelun ääniä koskaa. Epähuamios oli kuulemma parvekkehen ovi nuliahtanu kiinni, eikä äijä tiänny asiasta päiväkausihin mitää. Kuluki ansioosnansa niinku ennenki.
Minen oo koskaa trossannu perhe-elämäni lämpöösyyrellä. Sen voin sanua, notta jos rakas rimpuulis kolomatta päivää talitiiaasten nokittavana parvekkehella, mulla vois tulla piäni läheeskaipuu karonnutta kohtahan. Voisin vaikka imehrellä, nottonko täälä koskaa ketää muita kortteerannukkaa
Mun kohoralla perusulukooluttaminen on täyttä utopiaa. Mun rakkini ei syä mitää mun kärestä, jonsei emohamo oo likellä. Ne kyllä tiätää soittoäänestäki, notton jumalansa tulos ja syää kiltisti mun kärestä ja kupistaki.
Jos mä tällääsin akkani parvekkehellen tai roikkumahan likakaivon renkahien reunoos, mulla tulis surku nuata eläämiäni, ku nei syä mitää. Stop.
Totta on se, jotta ennen vanahaan ylistarolaases kapakas yks Juha heitti tuallaasta huumoria mikrofoonihin ja kansa nauroo. En kyllä aina pysyny kärryyllä, mutta hötkötin, ku muukki hötkötti. Mitä mä ny.
Kapakoottia ja Juha oli henkien kaveria. Ruakaikanaki kaksikko veivas toisillensa vitsiä melekee päivittääsin. Ja hörötystä riitti.
Kerraasti se Juha ilimootti, notton tullu halakokuarma Untamalasta pihahan. Ny on kaikille astalot, käykää hakemas tappeluvehkehennä.
Mummiälestä tuata lennokasta huumoria verettihin selevin päin. En oo kuitenkaa varma, ku näin joskus Juhan poskes läpireijän ja kapakoottian Keski-Suames grillaajana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti