Pää kipiä

Ei Texelin saaren oman rorun lampahat ollu sen kummempia ku muukkaa mäkättäjät. Kysyyn selevällä suamella likimmääseltä, nottei suinkaa sun oo mikään paikka kipiä. Nosti päätänsä ruahikosta ja kattoo mua silimihin. Bäää ä. Nojoo, pää on kipiä kaikilla mun rookaamilla lampahilla asuu sitte mihinä tahtoo.

Moon pitäny Hollantia ennen näkemääni kaikilta kohorilta alavana tanterehena. Kuvan päkärät näykkii merestä vallatulla paikalla, mutton lännen pualohooset dyynit komiaa pikkujylhää maastua. Kanervan päällystämät hiakkakasat nousoo turistien uimarantojen viärestä monen kymmenen meeterin korkuutehen. Jos olis ollu lunta, olis ollu mahtavia liukumäkiä.

Yrtti- ja pippurijuustot oli monen maitotilan turistipisnestä. Valtavan suurten navitooren likillä oli melekee joka tilalla pikkuunen leirintäalueski. Paikallisille turismot ei ollu tosiaankaa vihollisia. Sen havaatti ystävällisestä elämän asentehesta. Kulukijat ei oo silloon turhia, ku ne kiikuttaa pelimerkkiä kassahan.

Aamutoimilla havaattin, notton vankkurimma ympärillä palio koreeta kukkia. Minen enkä eksäni tunnistanu mikon tämä truuttuhuuli. Runsu varmahan. Ruusunmarioja noukiin omaa omenasössääni varten. Marioja oli palio. Non ny kompostis. Kaikkien ohojeetten jäläkehen nolis pitäny halakua ja kuivattaa, notta siämenet saa pihallen.

Sainaamulenkuralla murrettua koiranarus pikkusormeni ja oikialla kärellä ei ny saa mitää teheryksi ja vasimella en oo saanu koskaa mitää äntihin. Happamia noon sanoo kettuki... ja mä ruusunmarioosta.

Lentävä keriäläänen vahtas mua anovasti silimihini, mutten heltyny nakkaamahan mitää nauskuusta. Komiasti siivekkähät saatteli laivan mennen tullen. Son niiren hommaa.

Oliski ollu, jonsei lelukoira olisi pääsny uimahan. Oli aika korkeeta lainehia ja taisi mennä märkää pikkuusen siaraamehenki. Rupes aavistuksen esmentelemähän suurimpihin aaltoohin sukeltelua. Tälle elikolle pallo ja ranta kuuluu yhtehen ja samahan asiahan. Ja riamua tuntuu piisaavan loputtomihin.