Sotatanterehella

Kyllä pani taas hiliaaseksi käyrä Ieperissä, ranskaksi Ypresissä. Soon ollu kahares maailmansoras varmahan hurmehisin paikka miton Hiroshiman lisäksi ollu. Kaupungit on nykyysin ystävyyskaupunkia.

Eri mairen sotilahien hautuumaita on Ieperis viäri viäres ja niiton palio. Kaupungin isoon pääportin seinihin on kiriootettu kymmenien tuhansien kaatunehien nimet joitee oo löyretty koskaa. Ku vainaja saattaa viälä nykki löytyä, nimi poistetahan The Menin Gaten seiniltä.

Luin joskus jostakin kuinka hirviä määrä vainajia Ieperin liäpeellä on tullu. Mä en uskalla eres sanua, minkälaasen luvun oon joskus jostaki lukenu. Saattaa olla, notta eri kiälien lukusanakki voi tuattaa väärinymmärrystä.

Roomalaasten perustama kaupunki oli satoja vuasia merkittävä tekstiiliteollisuuren keskus. Ensimmäses maailmansoras kaupunki hajotettihin tuusan nuuskaksi. Vasta kuuskymmentäluvulla saatihin entinen suurkaupunki uurestansa reirahan, mutton ny pikkukaupunki. Soon kumminki rakennettu alakuperääsehen muatohonsa.

Joka vuasi saa leherestä lukia monta juttua siitä, ku ensimmääsen maailmansoran aikuuset pommit räjähtelöö maav vilielijöören äkehien ja fälttien alla.

Ensimmääsen maailimansoran muistoksi vuaresta 1928 liikennes pirättää kaupungin portilla kahareksalta niin pitkäksi aikaa, ku kello lyää sen kahareksannen lyäntinsä. Vallottajan Hitleri kiälti tuan perintehen, mutta jo 1944-vuanna perinnes taas jatkuu, vaikka kaupunki oli täyres sotatilas viälä.

Kaupunkia piretähän noitien ja paholaasten kaupunkinaki. Kissa on noitien sympooli ja sen tähären joka kolomas vuasi kaupungis piretähän kissaparaati toukokuun toisena pyhänä.

Viaraalut kannattaa aina

Oltihin piänellä ystäväporukalla naapurikaupungis visiitillä. Erellisen kerran, ku sama porukka oli samas paikas, ei ollu perille osumises tuskanuitua. Nykku oli navikaattori tuuliklasis kiinni, ei kellään tullu miälehenkää, notton kuliettu koskaa siäläpäinkää, mihinkä navikaattori suasitti.

Jotaki kumman reittiä tultihin oikian taloon pihahan. Koko porukka kismitteli, notta mihinkä ihimeesehen on tultu. Oves luki oikia nimi ja aukaasemahan tuli ihan tuttua sakkia.

Visiitin tarkootus oli ammatillinen. Puhuttihin siitä muutamalla kiälellä ja tilaasuus oli hyvin avoon ja rento, notta mäki ymmärrin pitkiä paloja, mistä puhutahan. Siälä tuli aika hyvä miäli.

Sitte taloon hampahitoon kissi ilimootti puutarhan ovella notta haluaas tulla kans toimittelemahan ja kiähnäämähän. Se toinen kissi, jollon hampahat ja joka on tupakissin kans samaa sisarusparvia, asuu koko aijjan pihalla, eikä kukaa sitä kovin useen rookaa.

Ku sille tupahan tulevalle mirrille aukaastihin ovia, rupes johonaki likellä kuulumahan ihan hirviä haukunta. Se kissi ei eväänsä värähyttäny, oli tuttuja mölyjä.

Mä sitte hetkuusen päästä koitin tiarustaa, nottonko naapuris Tanskan dokki vai viälä isoompi lemmikki. Frouva nauroo pikkuusen kuivaa hymyä, ku sanoo, nottei se ääni koiran ollu. ???. Soli joku ihimisnaapuri, joka seurusteli oman rakkinsa kans, notta koko kylä säpsyy. Puska-aitojen takaa kukaa ei nähäny, eikoo koskaa nähäny, mikä tämä ihimisrakki oikee on.

Viaraalutaloon 11-vuatiahalla flikalla on ollu jo monta vuatta paha miäli sen oikian rakin pualesta. Tihuutteloo rääkyä, ku on oikeutetusti sitä miältä, jotta se naapuri rääkkää sitä viatoonta elääntä. Ei se oikia koira mitää puhunu, muuta ku inisi nöyrästi.

Pirentää vai lyhentää

Joku aika sitte toimittelin, ku paikallinen pankkiiri rupes toimitteleman mullen kaikilla maharollisilla suamalaasilla kiälillä. Äsköön kävääsin siitä postipankista viirenkymmenen meeterin pääs Okay-nimises hyllykaupas.

Tuun siältäki hekottaan kotia. Joinki vissihin puhuun aksentilla, ku kassaihimen sai päähänsä kysyä, notta mistoon tänne tullu. Tunnustin, notta Suamesta. Se sitte kysyy, notta kuinka sanotahan tämän ostoksen hinta suameksi. Tälläs kuitin mun eteheni ja mä sitte sanoon.

Kyllä kassahenkilöllä oli tosi hauskaa ja peräs orottavat asikaasekki tirskuu oikee reiruhun. Soov varmahan hassunkurista, ku suameksi mölähyttelöö jotaki. Mutta pyynnöstä mä kiauun.

Tuli miälehen, ku molin tekemäs Brysselin uuresta polokupyäräasiamiähestä juttua lehtehen. Sukunimi oli muistaakseni De Poortere, vähän niinku hollannin kiälehen vilahtava. Oli sovittu tyärskyt kuninkahan kaupungin tuvan eres olevan puiston nurkkahan.

Tämä Poorttere sitte tällää pyäräänsä sen pikkukuppilan seinustalle ja ratustaa kypärää päästänsä tarakkarauralle. Ku oli hommisnansa valamis sanoo käsipäivää, mitä Suamehen kuuluu? Sanoon suameksi takaasin, notten oikee tiärä, ku käyn siälä niin harvoon.

Olin valamistaantunu siihen haastatteluhun monilla sanakirioolla ja engelsmannia taitava kultaniki oli föliys. Niinku varooksi. Oli se jonkullaanen imes, ku se haastattelu viätihin koko matkaltansa suameksi. Mua vaan pakkas naurattaa koko aijjan.

Oli ollu poitsulla joskus suamalaanen flikkakaveri ja oli asunu hetkuusen Suames. Sanoo, nottei siälä maas päriänny muutoon, ku opettelemalla suamen. Mä siihen sitte, notta jaa.

Sualistus

Justihin ku oon saanu trossattua kuinka fiksu mun koirani on, näen täälä laattialla oikee kunnolla sualistetun tiikerin. Tiikeri oli ennen mokkelo ja ny sen sisälmykset orottaa tuas siivuajaa.

Tiarustin toiselta taloon ihimiseltä, nottonko hällä epäälystä tuasta huriasta tuhotyästä. Mainittin oman ajatukseni, mutta syyllistäminen on kuuleman ihan perusteetoon. Son tua herrakoira joka täälä pehemittää vanhoja lelujansa.

Tämä koira, jotoon kehunu, on kyllä oikia lady. Juaksoo vapahana hirviää kyyttiä puiston kömpelöötä pupuja kohoren. Leikkihin se niitä haluaas. Heti ku sanon rakin nimen, jahti loppuu ja kiitäjä tuloo viäreheni.

Ny epäälty tiikerin sualistaja on kotona tavallisesti yhtä leppoonen ku tuares lehemän paska. Ihastuttavampaa soffkaveria saa kyllä kattella kaukaa. Hengittelöö rauhallisesti korvahan ja koriaa sujuvasti asentuansa ihimisen liikkehien jäläkehen.

Auta armias ku näköö pupun, kissin tai isoon mustan koiran. Som menua silloon. Ev voi enää pitää herraa irtonaasena mihinää paikas. Soon melekee tappanu hevoosen, aasin, monta mustaa poikakoiraa ja oikiasti tappanu kissoja ja pupuja.

Meren rannalla meillä oli hirviä paini, ku se tuasta nuav vaan tarras jotaki ohikulukevaa isua koiraa kiituumista kiinni. Sitei meinannu millää saara saalihistansa irti. Vaikka kuinka potkiin sankaria ei sillä hommalla ollu mitää vaikutusta. Piti lykätä käsi raateluhampahien välihin ja vääntää leuat väkisin irti siitä toisesta.

Hävettävin tapaus oli, ku oltihin ulukoolemas kunkun puistos. Oli komia aurinkoonen päivä ja ihimiset troikootteli filtiillänsä. Päästin narus olovan koirani nuuhkimahan yhyren pyäkin juurta. Poikakoira ku tykkää tiarustella, nottonko ollu isoompia rakkia kuseskelemas.

Taisin siinä hölöpöttääkki jonku arabin kans ja koira nuahos siälä juurakos mun seliän takana. Sitte kattoon taitteni ja näin, notta rakillani oli jänis suus. Kyllä me lähärettihin nopiaa johonku suuntahan. Oli mulle noloo tilannes.

Ei saanu turpahan

Joku pukupäällinen kaliupää hakkas äsköön oviani. Tottahan meirän kodinvahti moittii tuallaasta elämööntiä. Ovensärkijällä oli joku kansio kynsisnänsä, ku aukaasin oven sille.

Ja katso: Tua maharollisesti jeesuksenkuvakauppias rupes heti potkimahan helläluantoosta kodinvahtia, tyttökoira Titi Uuta. Ja tuallaanen brutaali käytös kyllä siappas mua.

Salamannopiasti mulla alakas kaikellaaset kansaanväliset miälipiresmerkit ja ainakin viirerellä kiälellä ilimaasin suusanallisesti näkemystäni herran viaraalusta. Toivoon lopuuksi, nottet ny sitte enää viittisi tulla tänne millään asioollas.

Jäi jotaki posmottamahan oven taa ja yritti viälä oven raostaki potkia mun koiraani. Anna mun kaikki kestää. Jos oli joku virkaäijjä, kylloli huanosti kouluuntunut. Tairan nykäästä turpahan, jos viälä tuloo kolistelemahan. En kyllä tosiaskaa oo väkivaltaanen, vaikka mua kuinka provosootaas.

Päivät on erillaasia.

Graavattua?

Mulle on annettu ny oikee miähen homma. Mä saan ihan itte kuurnikoora lähiseurun puaria ja kattella lohikalaa. Mä luulen, notta kalaa syärähän ehtoolla brutaalisesti raakana.

Yks paistinkääntäjien ritari toimitteli mulle joskus, ennenku kuali, lohen ostosta palio. Mitä mä tohottaja enää muistan. Norianmereltä tuloo tänne häkis ruakittua kalaa ja ittellisesti elänyttä. Joku merkintä päällyspaffis on elämäntarinasta, mutten muista mikä.

Kala-asiat om mulle täs maas ihan skeidaa. Lohen tunnen tiskillä ja forellin. Oikee häjynmakuusen turskanki erootan, mutta sitte ne kalat, millon silimät samalla pualella kylykiä, en tiärä niistä mitää.

Joo, silli. Son aina niin sualattuna tiskis, notta mua raisteloo jo kattominenki. Sitte on joku kala kuulemma hyvän makuusta, mutten muista ny nimiä. Meinas tulla miälehen, mutta karkas taas.
Kyröönjoeta tuli kakarana pyyrystettyä kaikellaisia kaloja. Tottapa joku ittesuajeluvaisti silloon toimii, ku kaikki saalihit syätettihin kissiille. Voi kissiparaat, minkälaasta saatetta pikkuklopit niillen antoo.

Siihen aikahan Kyröönjoes seilas kaikellaasia tynnyria ja sianraatoja. Soli sellaasta aikaa, notta kaikki kakka oli hävinny ku soli huitaastu johonku. En puhu ny mitää siitä, ku fyrrykyrölääset sikaherrat purotti kirkkosillalta kaikki litkut veren viätäväksi.

Ensviikoja piisaa

Joskus viimme vintterillä taloon lämmityslaites meni aplamihin. Vaihroon tuala kellaris muutaman komponentin ja hetken taas hehkuttimet pelas oikee kyllä.

Ei kuitenkaa niin hyvin, nottei olis pitäny trampata kellarin joka välihi säätämäs lämpyä sellaaseksi nottei sisällä pala tai palellu. Sanoon täälä, notta kyllä mä saan vaihretuksi ohojaavan huanestermostaatin ja osaan sen kytkiä liniahan.

Sanoo toinen, notta ku ollahan vuakralla, pitää hommata ammattilaaset pykäämähän asia. Joo ja sitte pyyrettynä tuliki pari haalariäijää. Osas repiä sen termostatin seinästä juurinensa irti, ku olin ensin niille toimitellu, notta mistä kikaa.

Sitte pannuhuanehes kruuvattihin uurellaasia kytkentöjä sähköletkuuhin ja ne ohitti kaikki alakuperääset kytkennät. Tullahan ens viikolla tälläämähän sun kioskihis uus termari. Koko lämmitin meni toimimattomaksi nuaren ens viikolla tulevien rämpläämisistä.

Oon ihan eri alan sähälääjä ku nua haalarimiähet, muttoon saanu sen pannun pelaamahan. Enää puuttuu, notta joku viisas piäni värkki ohojaas sitä lämmitintä eli temostaatti. Ny tramppaan monta kertaa päiväs veivaamas lämpyä tuala alahalla.

Kultani on soittanut moniotteehin niille ens viikolla tuleville haalariäijjillen. Ny syksylläki om menny neliä ensviikkua ja yhtehensä varmahan yli kolomekkymmentä ensviikkua.

Moon lukenu kytkentäkaavion siitä kellarin hehkuttimesta ja tiärän justihin mitä ne pikikourat siälä masenti. Ei tarttisi saara kuu muutama kymppi käyttörahaa jostaki, nii olis lämpöhualet pois. Oon sitä miältänotta, jos äijä osaa kaataa mettän puita ja kiriootta lehtijuttuja se osaa asentaa vaikka minkälaasia termostaattiaki.

Lähären kaupan parkkipaikalle kattelemahan, jos joltaki olis nokkunu pelimerkkiä laattialle. Maharollisilla löyröölläni saattaasin teherä investoontini omana tyänä loppuhun. Tälläänen ollu vetelyys ei passaa seinihinkää.