maanantai 14. helmikuuta 2011

Fiilasin ruahurin terän

Om pikkuusen mötiäänen kankian oloneen näin talavella elävääsen narsinnin kimpus. Jotaki safkaa unesta heränny imöö kiruksihinsa näliisnäsnsä. Tottapa siälä kukas on ny jotaki jo, ku lumekki suli vähihin.Lintulauralla oli aamulla tuuman mittaasta orasta ja nurmikolla koiran pissakohorat kasvoo vaaksan mittaasta uutta nurmia. Ei näis olosuhtees oo mikää imes, notta rupian laittamahan puutarhavehkehiä kuntohon. Leherekki on täynnä krökkyjen ja kasvihuanehien kuvia. Teräsin varooksi nurmihöpöttimen kunnon terähän.

En halua tällätä tympäännystä kenenkään olohon pakkaases. Näin on ny ja pari viikkua sitte hiihtelin täs maas. Muutama vuasi sitte hiihtelin sen vuaren aikana viälä kuu tästä etehep päin. Ny pitää ruveta kääntämähän takapihalla rapaa ylösalaasinsa.

3 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Ei voi muuta ku ihimetellä näiren mairen äsiren ja luannon erilaasuutta. Sä saat siälä ny kyllä nauttia roppakaupalla kaikesta ihanasta ja elon alkamisesta. Mullon viälä käytäs siperialaaset huapikkahatki. Luatankyllä siihen, notta kesä vain nukkuu lumen ja pakkaasen alla.

Piu kirjoitti...

Hyvä se on, et meil o lunt maas, ko ei viäl kerkkeiskä puutarhatöihi. On viäl kaik talviaskeret keske. Mut kyl sul on kaunei krookuksi, kelppa niit esitel.

RH kirjoitti...

Mieluummin lunta kuin rapaa... pakko on jotain koittaa selittää!