torstai 8. huhtikuuta 2010

Käske sen käyrä joskus meilläki

Talaven jäläkehen pihaprököttimien narusta nykiminen on mukavaa hommaa. Ei pörähryksen pörährystä. Nykijällä kyllä pröpötti suupiälet aika painokelevotoontaki jo.

Eiku hakemahan uutta pensaa. Nykypensat ku happanoo talaven aikana käyttökelevottomaksi. Uuret pensat joka värkkihin. Ei inahrustakaa. Viälä uuret pensat sellaasesta kaupasta, josta sitä muirähän eikä se kerkiä happanemahan tankkiihin.

Ja hakaasin varooksi viälä uuret tulupakki. Kaks vekotinta pörähti kerralla höpinähän. Yhyres on jotaki vikaa vikaa vikaa. Soon aina prätkähtäny kerralla hommihin.

Huamenna viän sen mykän laitteheni naapurikylän leirille ehejättäväksi. Ostinki sen samalta ihimiseltä joskus. Flikka tiätää unisnansakki sanua mikä vekotintani riapoo. Ei oo koriaaja mikää turha tytseli. Voitti joku vuasi sitte Pelekian mestaruuren pikkukonehien koriookilipaaluus.

2 kommenttia:

Hanneles bokparadis kirjoitti...

Hyvää korjaaja on kullan arvoinen.

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Oot Hannele oikias.