sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Viäläki fletkooksis

Eileen yks kipiänhoitaja frouvva lohorutti oikee sopivasti. "Joo tuallaasta mahatautia on ollu liikkeellä ja se kestää aikansa. Ittelläni kesti viikon". Mun järki on ny jo melekee viikon kulukenu isoos klöntiis. Vain onhan tua kulukenu ollenkaa. Olis tiätysti kiva syäräkki jotaki, mutta ku suu ei oo sinnep päinkää. Se hyäty paastosta on ollu, nottei oo monehen päivähän vessan oven saranat palio kulunu.

Lähärin täs hortehes mariaalemahan tuahon naapurikylähän, ku siälä on yks ulukomaanen puari, josta saa ostetuksi pualta piänemmällä eurotukulla ku nuas muis. Ja sitäpaitti siälä on sitä mun miälimehuani, jotoon ny viikon lutkuttanu. Em meinannu päästä koko kylästä pois, ku kaikki maharolliset tiät on mullisteltu ylösalaasi. Joka paikas oli lappo, nottei saisi ajella tähän suuntahan ja mitä kialtua mihinäki. Ku olin ihan saarroksis, tuumasin notta ajan tuasta mistä muukki.

Huamisin oli uroteosta viirenkympin muistutus postilooras. Johonaki piilos oli ollu rekisterikiliven vahtaaja. Oli siinä kiriehes sellaanen kuponkiki joukos ja siihen sais kiriootella vaikkapa, jotten mä ainakkaa siälä oo ajellu enkä ainakaa virheellisesti. Siinä sanottihin notta jos urputat tai et maksa, käräjillä nähärähän. Tosi yksinkertaanen maksusuasitus mummiälestä.

Moon ny teheny liniapäätökseni: En pistä enää noukkaani ollenkaa tuahon naapurikylähän sekoolemahan. Toinen naapurikylä on jo saman asian tähären poikotis. Mä ymmärrän kyllä, jotta liikennes ohojatahan jostaki mualta silloon jos tiä on ylösalaasinsa, mutten käsitä, notta kiartoreitit on on joka päivä eri paikoosta. Ja useen viälä niin, notta kiartojen merkit loppuu johonkin ja kattele sitte itte kujas. Joskus kiartoreitti tuloo kans samahan paikkahan miston alakanukki. Mä en osaa repiä tuasta huumoria.

Nii miksenkö lähäre käyren tai munamankelilla kauppapussuusineni. Sen tähäre, nottoon perheellinen miäs. Minen halua tuala epätoivos jäärä minkään isoon liikennesvehkehen alle. Siälä ei oo mitään järkiä ihimisten touhuus, ku mistään ei pääse mihinkään ja mennä pitääs. Ku on pellilooralla liikkellä, on piäntä suajaa ympärillä ja kyllä ne varoo hianaoja vehkehiänsä klaapiilta ja väistelöö toisin ku saapastelijoota.

Ov vissihin tullu tänneppäin jotaki viämärin-, tiän- ja vesiputkenkorioorahaa, ku on viittitty joka maharollinen paikka mullistella ylösallaasinsa. Kauppiahat on aika lailla härisnänsä, ku ihimiset oppii kulukemahan tiätysti sellaasihin paikkoohin mihinkä viälä pääsöö. Kaupoos kyllä huamaa karon. Enää ei tartte palio kassoolla seisoskella turhanpäiten. Se hyäty niis olis, ku pääsis tappelemata hyäryntämähä.

Ei kommentteja: