Kurssiilla

Moon vissihin pikkuusen kuumakallen vikaanen. Kiälitunnilla opettajalla oli oikee vauhti päällä, olisko henkilökohtaasis seikoos ollu jotaki myätämiälistä. Ei se jutellu siitä, paahtoo vaan opetustansa. Multa paloo melekee liivini hiat.

Mä en oo tottunu takkuamahan kuvien kans, silloon ku opetellahan kiäliä. Silloli opettajalla hianot pärehet joukos ja piti laitella numeroota ja kiriaamia kohorallensa. Oli tuallaaseesta lukemisen ymmärtämisestä kysymys. Se tuli nuari komia flikka siihen mun eteheni, se opettaja. Multa siinä tiarustamahan, nottoonkä käsittäny tehtävän. Se rupiaa juurtajaksaan seliittämähän mullen, mitä pitää teherä. Mä sanoon sillen, jotta tuashan noon kaikki asiat kiriootettuna. Emmä ymmärrä miston muusta kysymys. Vähä riapootti korviansa.

Mä tuumasin lähtiä välitunnilla koiriani vahtaamahan kotia, mua niin pisti vihaksi. Ei siinä syynä ollu ku mä itte vaan. Kun en kuule kaikuvas kämpäs palio mitää, ei voi orottaa kovin suuria. Enkä osaa tuallaasia piirrustuksia käsittää. Ottaa kyllä päähän, ku saan selevää leheristä ja televisiosta. Kurssillen lähärin, jotta oopisin toimittelemahan ihimisten kans. Täs kiäles ku kiriaamet ei meinaa mitää, ne sanotahan kuinka sattuu sylyki suuhun ne tuamahan.

Meillon viirestätoista maasta oppijoota kurssilla. Jokku on aika lämpöösistäki paikoosta sinne joraantunu. Kukaan muu pössöö ku mä ja muv vaimo ei oo tullu mistää routaasesta maasta. Joskus nua toisahalta tullehet ei käsitä mitään kiälen yksityyskohorista ja menöö tuntikausia turhan jauhamisehen ja meinaa mennä ittekki sekaasin. Nythän oli sitte mun sakia päiväni. Ei ollu keenit kohorallansa.