Rengaslukko

Joku itäsuamalaanen älykkö oli osannu kuuklettaa ulukomaisen rengaslukon. Toimehen, omasta pajasta sitte tuli parkkipirkkojen ihaalema keltaanen tuates.

Varmahan hyvä asia, mutta sana rengaslukko? Keltaasehen häkkyrähän oli tällätty liimapaperi, mihinä seisoo notton rengaslukko. Kuka vintturoottoo Suamen kiältä? Imehtelen. Kuvista päättään kysymykses on jonkillaanen pyärälukko. Ylehensä rengas on vantehen ulukopualinen osa.

Jos mun museoautohon joku tuumaas pistää pyärälukon, multa menis aprikooren viis minuuttia aikaa siihen ku kruuvaasin koko pyärän irti ja heittääsin sen ketuulle ja vaihtaasin varooksi olovan pyärän tilalle.

Ku en pirä kravattia kovin useen, mullon aina kären likellä tyäkaluja. Niinku akulla käyvä kulumahiomakones. Ei kestä kovin kauaa, ku oon viillelly keltaasen hämmähäkin polovet poikki, jos joku olis keksiny tällätä sellaasen johonku mun lelun pyärähän.

Oikiasti asiaon oikee hyvä. Toivottavasti pyärälukkoja saarahan suamen kansaavälisten erustustojen etehenki. Tiätysti nykyynen pääministeri ja tuleva pressa naapurimaasta lähärättää maksukyvyyttömille kansasalaasillellensa akulla käyviä viiltimiä, notta pääsöö kurmeeautolla kotiansa.

Tiärä sitte.

Rakit räksyttää

En tiärä luulenko ittiäni joinki fiksuksi kansalaaseksi, ku mua ärsyttää kaharen peressaeherokkahan perähän tullu rakkimainen räksytys. Kumpikaa ei oo säästyny, ei sakke eikä pekka.

Joku juurnalisti totes räksytysten ollehen ennen ABS:n paariis. Sosiaalinen meria antaa jokahiselle kanava tintaalla verhon takaa mitä ittelle lystää.
Kysymys mistää kansalaasten vapauresta kiakua kukin omalla tunkiollansa ei oo. Oon remokratian kannattaja. Joka kylällä pitääs oikiasti olla joku sekoolematoon kellokas, joka vetääs karvahatun korvia myären päähän nualle räksyttäjänörtiille.

Menny on ny olutta.On vaikia enää käsittää, notta kansalaaset olis enää koskaa yhteestuumasia. Kotien riuakkusmiset, nyrkki hellan hallittijaa vastahan. Jotenki itkeskelen täs kehitykses. Uskon, nottei meillosi enää mitään tekua, jos irän suunnasta tulis rajan yli möliseviä suamimaan uusia hallittioota. Ruki veer. Isis tai tavaris? Kiitos kysymästä:

Olis oikiasti kiinnostavaa tiätää, kuka haluaa viärä Suamelta täyrellisesti puallustruskyvyn. hynää riittää vissihin kenraalien ylellisehen elämähän, siinä se. Älytööntä on halavaannuttaa maan pualustuskyky kokonansa. Hurrit ei tänne tuu, mutta hiippalakiilla on elämä ja ajatuksensa katees ja pahoon. Niiltä voi orottaa vaikka mitä.

En oo siitä enää katkera, ku uraalin tualtapualen tuli hiippalakkia viaraalemahan mun kotokyläs ja poltti olokivalakioolla kaikki aikuuaset miähet. Akat raiskattihin ja kakarat viätihin paremman maailiman elon tyrskeesihin. Mun suvusta jäi jälielle ainuana jostain kumman syystä taloollinen Raakel Turppa.

Vaikkon rajan toisella pualella kans pian mukavaalit, on otollinen tilannes putiinin kävellä tänne hyvällä yhteityällä ja avunannolla valakattuna. Pressalta on aikoja sitte nipistetty korvamerkit ja mikä on maan hallitus? Suurin osa on jonku yhyren asian kiakaalioota, niiku joku rillipäinen nuari ministeriflikkaki.

Sytehen ja savehen ollahan menos. Hyvä me.

Käyttö ku käyttö

Mun enerkiani eli älyn osamäärä ei piisaa ymmärtämähän lehtitiatua, jonka perähän Kauhavalla on sotahommis tapahtunu seksuaalinen hyväksikäyttö. Oon varmahan ollu liika kauan rästäsvuaros, ku en enää ymmärrä äiteeni opettamaa kiältä. Mitä tuallaanen uutinen oikiasti tarkoottaa, kysyv vaan.

Minen käsitä, notta mitä paheksuttaavaa tuas hommas on ollu, jonson hyväksi käytetty. Mullen hyvä -sana on hyvyyttä ja häjy pahuutta. Mullekki on sanottu painokkahasti, notta hyvästi. Jos nuan joku sanoo, eikoo silloonki piäni kipinä elontiälle olemas? Hyvästi. Mikä vois olla kuvaavampi ilimaasu karmiahan kohtahan. Eherotan: jätskiä tuuttihis.

Ku mä seuraavan kerran haluan jollekki paluuperän elämästäni, sanon pahasti. On kumma juttu, notta tuallaanen sanonta voi vaikkapa ontua. Ku mä sanon myänteesesti, notta hyvästi, asiasta tuloo seleäksi kiälteenen sanomani esille.

Paluuperä on muutoosta jänösen sivuhyppy silloon ku se harhaannuttaa takaa-ajajaansa. Niinkku jotaki jästipäistä koiran retkua. Mun rakkini ei oo retkuja.

sen siasta

Oon köpelö ruakataiteelija, myännän, muttei menny siat eileen perseesehen. Joku jo mut aikoja sitte jättäny imehinen sai suupiälensä makoosahan hymyn virnesehen. Olis varmahan maistunu muillenki.

En oo niin hyvä, ku saattaas jutuustani päätellä. Kuukletan jonkun sopan eli ruakamössöhön kohorallen ja annan pikkuusen yläkaalilleni muhimisaikaa. Jonson joku joskus osannu teherä klimppisoppaa eli veripalttua, miksen mäkin? Kysyv vaan. Tämä joku keitti tai paistoo eileen spelt -jauhoosta kropsua eli pannaria. Koirat syää tuatosta.

Oon jokseenki ykssilimäänen keittäjä. Nimenomahan keittäjä . Mum miälestä mikää muu ei oo ruakaa ku kunnon soppa. Teen joskus töhönöruakaakin, ihan kurmeeta, mutton mulla vatta täynnä ruakaalun aikahan. Oon saanu tiskitrasua ympäri korviania aiheesta. En tykkää töhönöevähistä.

Ja sitte a la aijankappyra: Tällään ehtoolla kuivatettuja hernehiä vesivaasihin. Ku heräätn aamulla, ostan lähikaupasta palavikinkkua. Koitan jollakin konstilla seleventää ittelleni, onko se fläsä sualaasta tai ylisualaasta. Itte tällään sualaaset rumihin osat pitkäksi aikaa vetehen laimentumahan.

Suaritukses jo kärsätuntuma saa ihimisen hyvälle päälle. pian saa lusikoora hernessoppaa muatohonsa. Oon ollu sev verran kulukeella, norttoon oppinu joltaki rusentamahan sinappia keittohoni.

Jaa, jotta täskö ne kokkaamisen ohojehet oli. Voisin puhua oikiasta kaalisopastaki kuinka kauan hyvänsä. Osaan keittää tikkuperunootaki ja kanan peffasta tullehia melekee ympyriääsiä.

Jollaki imehellisellä selityyksellä oon pysyny hengis. Ev viaraale soittoruakaloos, enkä muiskaa ravittemapaikoos. Huitelen vai soppiani takaraivohon päin, Joo.

Sijaa

Mullon vilipooses kaapis muutama sianperseestä silipaastu lihanpala. Luanto panoo hanttihin, mutta meinaan väsäästä fläskiistä murkinaa. Tiärän varmahan, notta hauvelini raateloo tuatokseni mulle millään lailla maineesemata. Jos ei kelepaa imehisillen.

Minen ny oo takuus hommistani. Oon tuumannu kipristellä persetposkia kuumalla suamalaasella paistinpannulla. Non ruskioota homman jäläkehen. Tällään rumihin osat pöyrälleni, sille lekkaamislaurallen. Tökin rumihin osahan pistiöömiä Ingvar Kampardin firman puukollani.

Sujutan jokahittehisehen tekemäni haavahan viherpippurin. Minen tiärä kuinka pippuripihivi teherän. Mä kumminki tällään fläsäni uunihin ja kyttään koko aijjan, mitä oven takana tapahtuu. Minen tiärä kelloosta mitää ja saan kypsymisaikana rauhan teherä perunapuurua, sotkua, muusia, pyreetä...

Uskon, notta maistuus muillekki. En tiärä mitään kohtaa maailimaa johona olis paikka, johona sais parempaa evästä ku täälä meillä. Tunnen itteni jokseeni kömpelöksi ruakamestariksi, mutta voi herran tähären tämä kumppanini on täydellinen virtuoos ruaan tälläämises, vaikka onkin ylioppilas.

Ja sitte viälä: mun älläänen ylioppilas flikkani on ihan maharotoon ruakataikuri. Mihinkä tämä maailima oikee menöö?

Ääneni

Mun ääneni oikiasti ei oo viskin tai piarun polttamaa kähinää. Tiato on tullu, notta huamenna meen rähäjämän johonku pappilan äänestyskoppihin. Voin piirtää kuponkihin falloksen, niinku olin piirtäny yli neliäkymmentä vuatta taapperi. Isäni oli silloon äänestysaluehen toimitsija.

Äitee tunnetulla kipakalla sopraanolla muistutti mua, nottollahan äänestämäs. Mun numeroni oli kuva joskus nähärystä imisen kohorasta. Jos mun pitää mennä lähetystö ilimoottamahan huutamispaikkahan, koristelen sitä erellistä kuvaa oikee kyllä.

Mä haluaasin, notta oikiat johtajat johtaas Suamia, eikä heleppoheikit. Vaihtoehtoona on suamia murtavat öykkärit tai konnuuksillansa pesämunansa tianannehet siloposket. Ne tiätää kuinka rosvotahan. Paitti, notta toivoosin maahani eres alakeelista demokratiaa. Pikkuusen hilipittää mun kaalin yli, ku eruskunnas hallittoo julukisten patteri. Joku on nopiaa kävelevä, toinen osaa kirioottaa toispualista, yks on pantu telakalle uupumuksen tähären. Mitä hyätyä maallen oli, ku jonku ministerin naama oli ollu komiee ku toisten.

Samaa päättämättömyyren uupumusta on EUski. Minen millää konstilla saa kaalihini, notta iataliaanen meppi Pietro Mennea vois olla kyvykäs hoitamahan maanosan asioota, vaikkon pinkonu satasen alle kymmenen sekuntin ja parisataa alle kaharenkymmenen sekunnin.Varmahan nopeuresta on hyätyä, ku menöö tukkimahan puheenjohtajan antamia kusipäisiä puheenvuaroja.

Joku voi väittää vastahan: mum miälestä reiru pualen Suamen eruskunnas on pilipaliporukkaa, jolla ei oo minkäänlaasta tiatua lainsäädännöstä. Mullekki tuttuja naamoja on riakkumas eruskunnas vailla minkäänlaasta kansan edun mukaasta käyttääntymistä.

Voisko lentoemäntiä kopeloova Paavo olla mun luatettava esikuva? Voisko Sauli olla mitään, ku junttas kankohonpäälääsen valtiomiehen kansan eres juurihullikkahan? Mitähän hyätyä pressan hommihin on, notta osaa kävellä nopiaa.

Mun ylivoimaanen suasikki on pidee. On pikkuusen erustava persoona. Myhäälisin täälä omas kammiosnani, ku muummaaalaset imehtelis, notta mistootta saanu tuallaasen komistuksen hommihinna. Oon maharollisesti kruksaamas tuan nimen ruutuhun.

En tiärä

onko tämän maan pääministerille hyvä vai huano asia, nottei osaa kunnolla toimitella vallaskansan kiältä. En osaa tiätysti yhtää sen enempää ku sukupualisesti karvaasihin rintoopiälihin miältyny premiäärikää.

Huamaan, notta erustajat naureskeloo pulupeetisnansa ja lähtöö miälenosootuksellisesti kuseskelemahan pääministerin puheen aikana. Mullen käyttääntyminen os tosi typerää. Di Rupo puhuu niin selekiää kiältä, notta oksat pois ja pala larvaa.

Mollahan tämän maan pääministerin kans varmahan samalla kurssijaksolla. Mum miälestä italialaanen emigrantti puhuu tavattoman selekiästi maan valtakiältä. Voi olla, notton unohtanu perunan suustansa ja sikäli puhes kuulostaa toiselle emigrantille kunnolliselta.

On tosi naurettavaa, notta tämän piänen maan suurin poliittinen saavutus on kiälellinen suvaattemattomuus. Maa on jo jaettu kiälen jäläkehen kahtehen hallinnollisehen alueesehen. Mum miälestä franskoka puhuva Di Rupo on tosi sympaattinen ku oikee tosisnansa toimitteloo maan valtakiältä.

Oon suames asunu liki kakskiälistä seutua. Oon itte touhunnu sen toisen kiälen aluehella suurimman osan elämääni, enkoo koskaa nähäny kiälipoilitiikkaa pualin tai toisin. Silloosis hommis oli joskus pikkuusen vaikiaa, ku Vöyrin Kalapään vanahat isännät puhuu kiältä sikin sokin. Siihenki auttoo se, ku puhuun pakkoruattia turnipsiniskoollen. Notti mun hyväntatoosena puhehen yrittäjänä. Jonku aijjan päästä opiin niiren murtehenki, jolla päriäsin jopa Maalahares ja Skoones.