maanantai 28. maaliskuuta 2011

rkp

Monien vaalikonehien perustehella mun pitääs äänestää hurria seuraavis vaaliis. Mullei tuata ajatusta vastahan mikää eio oo mun omaa olemukseni poikkipualisuutta

Viis toikkaris ruattista. Aika palio enee ku nelekku. En usko, notta mua olis paliokaa auttanu se, jottoon kotoosin aika likeltä vöörin rajaa.

Mun melekee kaikki aikuusiän tyätoristukset on sellaasista firmoosta, mihinä tosiasiat on pitäny puhua vööriksi. Sain aikanani yhyren suamalaasen isoon saaren kaikki erustamani alan ihimiset järiestön jäseniksi.

Vaalikonehet antaa mulle ruattalaasten statuksen. Olisin miälelläni persu, mutta en enää kepu. Kepun listoolta joku ikivanha suksittelija pääsi vissihin kolomenkympin sakkihin. Hätinä. Erellisten vaalien alla ykköseksi.

Kyllä ny sitte pitää valita kommunistiista, muuten vasemmistolaasista tai solisalimokkuraatiista oma numeronsa. Yks 26 on jääny keikkumahan mun miälehen. Tairan pyhäästä sen paperihini, käyn visiitillä Brysselin merimiäskirkolla, mihinä numeroota kiriootellahan.

Kivi

On tavattoman epäselkeää ymmärtää nykyään maailman menoa. Joku tunnettu kirjailija äitinä Suomessa sai sanktioita siitä, että löi naapurinsa klasin paskaksi. Oikeen. Eikä tuossa vielä kaikki. Kirjailijan lasta oli rääkätty klasinomistajan lapsen taholta, tai ei tai joo.

Ehkä jokin aika sitten puhuin omituisesta uutisoinnista. Ehkä pian puhun omituisesta puuttumiskynnyksestä, vai saako sitä tehdä? Ehkä klasia särietähän ihan tyäksensä. Kenenkään porstua klasia ei saa särkiä mum miälestäni, jos klasin omistaja itte ei oo sessiota tilannut. Tosi pitkiä aikoja Suameski ovat oolleet sellaiset paragraaffit, notta köyhänki henki ja elämä pitää suajata tavalla tai toisella. Ja jopa vähäänen omaisuus.

On vaikea ymmärtää sitä, että joku haluaaa kuuluisuutensa tai jonkun muun asian perusteella tulkita lakeja ja tuomita itse näkemyksensä perusteeella. Asun sivistysvaltiossa, jossa asioita tutkitaan perusteellisesti ennen tuomiota. Koskaan kuvitellun uhrinkaan perheenjäsenkään ei voi olla harrastelijapyöveli.

Käsittääkseni useisiin maihin on säädetty sellaisia lakeja, että päänsä pihalle höylänneet kirjailijatkaan eivät saisi terrosisoida yhteiskuntaa mielin määrin. Olen aina luullut, että sielun ja pään parannuspaikat ovat avoinna myös kirjailijoille. Kuten myös metsätalousinsinööreille.

Pieni

Tuskin kellään ihmisellä on ollut niin hyvä kotikasvatus ja huolenpito kuin minulla on ollut. Ei minkäänlaista väärinkohtelua, ei vähättelyä, mutta Koivuniemen herraa minäkin sain usein. Tiesin aina ansainneekin ne piiskan sivallukset.

Häivyin ainakin kuvitteellisesti kotoani jo vuoden vanhana. Matkani ei tosiaan olleet silloin pitkiä. Ehkä muutama sata metriä suuntaan tai toiseen. Minun maailmani oli omani. Muistan tosi monta kertaa piikanneeni nimikirjaimiani Keskisen metsä viereiseen kiveen. Lopetin aina silloin oman elämäni ja ilmoitin häipyväni hevon kuuseen. Sellaista tekstä siihen kiveen jäi. Pitäisi lähteä katsomaan joskus.

Olisi syytä arvostaa nykyistäkin elämää. Tavaton elämän vietti ei aina anna siihen rauhaa. On off. Se on varmaan hyvä elämänasenne. Itse olen varmaan vielä irtonaisempi kuin auki tai kiinni.

Minun elämänasenteellani ei kuitenkaan hypitä henenkään selkään. En ole koskaan saanut mistään minkäänlaista sukupuolikasvatusta. Ehkä geenit viestittää kuinka ollaan.

Kun katselen elämääni taaksepäin, urheilijana se olisi voinut olla monesti kumppani mielestä vastemielinen. Siis nykyaikana. Kotona on ollut monasti riitoja. Minun ei ole onneksi tarvinnut koskaan kostaa hyppimällä aitojen yli.

Olen taas kerran elämässäni tienhaarassa. Minulle houkuttavin asia olisi palata takaisin. Tietenkin, jos saan tilaa vielä.

Jerry levis

Mulle on vastemiälistä seurata uutisia, johona ei oo päätä eikä hännän pätkääkään. Vaikka on tupakkilaki aika väkevä, tiarootusvälinehistä saa sen käsityksen, notta toimittajat on ainaki koko aijan savuuttelemas.

Arvostan tosi korkialle uutuuksia, jokka on tasua Tauno palo, Jerry levis. Minkähän takia hömppä on menny uutisten erelle.

Orotan uutista johona toimitellahan siitä, notta miäs ajoo pualtatoista sataa sytehen. Orotan uutista, notta jonku autoolian ratti huamattihin olovan väärällä pualella autua. Orotan uutista, jotta joku kaali lähärätti joulukortit jo heinäkuus. Se olis uutinen, jos sanottaas, notta sikaframari kippas fyrrykyröön kirkonsillalta paskat kaitehen yli vetehen. Siitäkää ei ollu silloon mitää puhesta, ku se tapahtuu.

Pitää tästä ilimoottaantua jollekin seleviintymiskurssille. Ennen koulus oppetettihin ja hualtajat opetti totuuksia, sellaasia asioota, mikkä pitää ihimiskunnan pystys.

Mä huamaan, notta uutiskäyttäyminen on nykyysin tavattoman löyhää. Lähes kaikkien toimittajana ittiänsä pitävien pitääs lukia Antero Okkosen kiria toimittajan tyä. Niistä kaharesta osasta seleviääs pikkuusen kirioottavan ja taittajanki leherentekijän oikia rooli.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Silimiklasit

Pari vutta sitte yks nuari ja komia silimilääkäriflikka puhkoo jollaki punaasella valolla mun okulaarini. Sanoo, jotta jos viittit, tuu vuaren päästä taas. Sanoon, nottoot niin komia ihiminen, notta tuun varmahan takaasi.

Eipä ollukkaa sen flikan tyäpaikas enää koko silimihin vahtaamisen osastua. Mä sitte tryykään johonku yksityyselle lekurille. Komia seki oli mum miälestä. Se lääkäri.

Se sitte rasvaa mun silimiä jollaki litkuulla. Kirioottaa jotaki numeroota optikkopaperiihin ja kysääsi, nottonko sulla aikaa kaharen viikon perästä taas käväästä mun tyänä. Mä tiätysti siihen, notta tottahan toki, ylähä hyppien tuun.

Meen sitte sinne lekurille uurestansa ja se tiarustaa multa, notta kuinka uusien kakkulooren kans menöö. Mä siihen sitte rehellisesti: Mä en pysy pystys, jos mulla on nua silimiklasit pääsnäni. Piäni erikoosuus on seki, notta mä en näje klasiilla yhtää mitää likelle enkä kauas.

Mainaasin sitte, notta näiren hianojen klasien hinnalla saisin yhyrestä halapakaupasta seittemän sataa sellaasia klasia, joilla mä näjen ainaki lukia pikkuusen.

Ja sitte pian olkulaarikaupan komia flikka tutkii ja sanoo: Sun klasis on ihan persiistä. Eihän sun silimilläs tuallaasilla muavinpaloolla voi mihinkää nähäräkkää. Ja mä sitte siihen, notta myykkö mulle umpipimiät näönestot. Sanoo, notta asia koriatahan. Joopa joo. Orotan torella tapahtumaa. Uusia näköklasia.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Omituisia uutisia

En pidä ihan aitona uutista käräjätuamiosta, jossa jokin nainen oli kuulemma kahalittu joillain liaaniilla ja raiskattu monta kertaa. Miähiä oli ollu monta.

Oon kyllä vahvasti taipuvainen siihen uskoon, jokku naikkoset käyttää niin sanotun heikomman osapuoelen suomaa oikeusturvaa. Tuasta tapauksesta en tiärä mitään, mutta viitekehykset on munmiäles naista vastahan. Jos katuu jotakin ryhymäseksiä, miksi pitää urputtaa perähän.

Toivottavasti siellä ja täällä kiekurtava vaimoni ei tuo Suomesta uutta tietokonetta tänne. Olen pahoin pettynyt, jos minun pitää taas aloittaa tyhjänpäiväisten muka-uutisten lukeminen. Ei oo sontatasiionnihin tai vaasa -vainajahankaa mitää luattua enää.
Rupian vahtaamahan miälenkiintoosia unia. Viimmeeses unesnani hyppäsin mäkiä ja kansa hurras mullen. Lennin pitkäätte, toisten merkkien sivuutte.

En oo oikeen hyvällä päällä ny.

Jotta kiitos kyllä

Lähti vissihin äsköön otsikko sillänsä. Sormiakropatia on täälä huipusnansa.

Jos molisin jonku isoon paikan yksinvaltias, niinku Libyan, mullolis hallinnolisia vaikeuksia. Paha juttu, nottei mullen oo tullu suvun rasittamana kunnon hommia, niinku ihimisten listimishommia.

Sellaasiltahan pitää nirhata pää irti tai puhkaasta vatta, jokka ei osaa olla kunnolla. Sehän on nähty aina, jos joku on viittiny lukia historiankirioja. Suamen sisällissotaki oli tosi kovaa ihimisten puhkoomista millä astaloolla ny hyvänsäkki. Viikattehillaki.

En pysty perkaamahan tuaresta lohta sen enempää ku affenaakaan. Mikää viipalootteminen ei sitte varmahan olisi mun hommia ittevaltiahana.

Mitä sitte mun hallintokaurella julumistelisin. Tällääsin niin suuret verot huvikseni, jotta köyhät sais kylymisnäsnsä imehrellä, minkälaasta verhaa pistää niskahansa. Tuakin on vanha juttu, sellaastahan kansalaasten valittema eruskunta teköö koko aijjan Suames.

Ilotaloosta en puhu sanaakaan. Jos ottaasin valtion pankista pikkuusen hynää ja sanoosin alamaasilleni, notta kukin saa ny mennä finnairilla kattomahan vapahasti maailiman sorankäyntiä. Tiärän, nottei kaikkia kiinnosta tussaroominen.

Saattaasin saara sellaasenki älynvälähryksen, notta ny kaikki halukkahat saa mennä ilimaaseksi paahtamahan Gran Kanarialle nahkansa rakoolle. Finnairilla. Siinolis pikkuusen ketunhäntä kainaloski. Ainaki tyällisyys lisääntyys, ku lekurit sais hyysätä lisääntynehen ihosyävän nystyröötä.

Sitte mä määrääsin, jotta autua pitää ruveta tyyräämähän väärää pualta tiätä niinku englannis, jaappanis ja austraalias. Siinolis sellaanen täky, notta pitääs pikkuusen himmata vauhtiansa ku on uuret olosuhtehet ja kaikki rattikuviot ei enää täsmääkkää. Vois hitahantua kauhia kaahaaminen.

Tupakkiasiat on jo määrätty. Ku oonki miältä, kokis pitääs kiältää lailla. Tarkootan ny sellaasta mustaa juomisehen tarkootettu litkua. Tai joo, pitääs harkita vissihin. On siinä kuras hammaslääkäriä tyällistävä vaikutus, ja likakaivosektoria. Kusta tuloo koko aijjan ja se kans tyällistää. Pikkuusen toimistoväkiäki.

Sitte mä viälä määrääsin, nottei koirat saa tulla kuseskelemahan mun kintuulle, niinku ny tapahtuu. Sanktiota en oo tuallaasehen asiahan viälä harkinnu. Tottapa määrääsin kusitoloppia ainakin saran meeterin väliin joka tiälle