Suurta on

Tämon maav vilielysaluesta parahimmilliansa. Tiältä näyttää, notta koko alues on kaupunkia. Ei oo. Talojen takana on tosi suuret maav vilielysaluehet.

Isännillä on ittellänsä melekee mun ikääsiä traktoria ja muita maatalousvekottimia. Isäntien homma on omistaa ja päättää mitä siämeniä rapoohin upotetahan. Saattaa olla, notta isäntä päättää mihinkä ohoran käpynsä myy.

Hommat teköö urakoottijat, jokka lähtöö hommihinsa etelästä ja nousoo ylähäppäin olosuhteeren muuttues. Isännät itte viää ikivanhoolla traktoriillansa murua ankoollensa ja lampahillensa.

Suuria vekottimia ei näje koskaan päivällä. Puuroosen liikentehen takia suurin osa agrikulttuurista hoiretahan yällä. Silloon pääsöö pikkuusen kulukemahan tiätäki pitkin kohtehesta toisehen.

Koko aijjan vehkehet, tarkootan maatalouskonehet, suurenoo. Saa nähärä koska karun pyäkit listitähän notta isäntien urakoottijat pääsöö kulukemahan.

Tuasta ny tuli miälehen Suamen maatalouren koneellistaminen mun lapsuuren aikana. Ennen heinät ajettihin hevoosvetoosella läpiajettavahan latohon. Sitte tuli pikkuvallu, olisko ollu numerua 20 tai 21. Em muista.

Yks isäntä sitte koneellisti tuatantuansa ja osti pikkuvallun. Kärry teetettihin autonrungosta kyläsepällä. Hyvä niin.

Heinäkuarma tehtihin ku ennenki ja kuarma ohojattihin hirsikehikkoosehen läpiajettavahan latotohon. Uus vallu kurnutti hianosti petroolilla ja isäntä oli innoosnansa kehityksestä omas talouresnansa.

Isäntä oli edistysmniälinen henkilö. Lato kaatuu, ku se heinäkuarma oli liian isoo siihen reikähän nähären. Isäntä tuasta; Oli tuasta reijästä paree ajaa ku ihan ehejästä seinästä.

Kuarittua luantua

Pohojalaasesta silimäkulumasta on joskus tosi vaikia ymmärtää luannonhoiron oivalluksia. Maankuarimisen tyämaan reunoolla oli isoja plakaatia, johona oli pränttiäsiitä mikkä tahot rahoottaa puiren kaatua ja kantojen repimistä ja maan kuarimista.

Oli jotenkin pöyristyttävää lukia rahoottajatahojen nimet, ku siälä oli valtio ja aluushallinnon orkanisaatio jeleppaamas elottavan näkööstä tyätä luannonpuistos. Ev viittiny lukia loppuhun selevitystä, minkä tähären luannonpuistos on pantu kaikki matalaksi. Joillaki poluulla kuluku kiällettihin merkiin ja viitaus oli maaston kulumisehen. Kuinka kaivinkonehella saa siinä poluun sivus särkiä kaikki? En kysy keltään, ihimettelen vaan.

Koirakkaa ei sais tallata kuarittua luannonpuistua. Tuloo jäläkiä vissihin.

Suames teherähän nevojen ennallistamisia. Se tarkoottaa, notta joskus suures kuvitellun tuattavuuren uhumas tuattamattomien nevojen ojituksia pannahan kaivinkonehilla ny tukkohon. Hölömöläästen tyätä, mutta tuallaastaki valtio rahoottaa.

Jos täälä ny sitte ollahan kiusaantunehia siitä, notta luanto on tuanu omia kasviansa entisille aavoolle nummille. Mäntyä, jotaki puskia ja kanervaa silimin pimeen. Moon monta kertaa toitottanu, notten ymmärrä palio mistään mitää. Ihimettelen ny lujaa, notta justihin jääkauren jäläkeenenkö aika täälä halutahan ennallistaa. Ainaki tuuli jo kuliettaa hianua kivennääsmaata turistin silimihin.

Nämä paikat mitä näin neliökilometri tolokulla, on niin kaukana kuluväylistä, jottei oo vissihin vaaraa autoolevista luannonsuajelijoosta. En oo aktivisti, mutta pöyristyttävää nähtävää oli yllin kyllin mullekin.

Elämää

Sain touhuta lauantain tosi ihastuttavien piänien kloppien kans monta tuntia. Oltihin naapurimaan meren rannas, eikä siälä ollu eres leijoolla ihimisiä uhkaavia olioota. Sai keskittyä itte asiahan, rannalla taaplaamisehen ja koiralle pallua heittelemähän.

Ja koko sakki sitte heitteliki meirän ruskialle murulle ympyriäästä. Pikkuusen rupes johonaki vaihehes tihkaasemahan ja elukka pisti vetehen ittensä pitkällensä. Väsy tuli.

Mulle reissu oli uusien ihimisuhtehien luamista ja niiren hianosäätyä. Mulle oli tavattoman hianua, ku uskoonnuttihin pualin ja toisin piänen poijan kans. Olin ainaki isoisän aikakautta poijalle, mutta hyvin juttu kuluki. Oon päällepuhuja tavallisesti, mutta pikkuunen poika hualehtii oman sanansa välit ihan kiitettävästi. Voin mainaasta, notta sen poijan nimi oli Iiro.

On tosi hianua jutella eläväästen piänien pokien kans maailman menosta. Ku toimittelu menöö interaktiiviseksi, ei tartte eres mitää lasten vitsiä höväätä. Lapsi kertoo omaa maailmaansa omasta näkökulumastansa ja aikuunen kuunteloo. Jos ei oo mitää kummallista asioos, aikuunen voi jutella oman lapsuuren asioota, mutta vain sitte, ku lapsi on valamis kuuntelemahan.

Mulloli hiano lauvantaki.

Taivas sentähären

Tätäki kameraa olis varmahan pystyny säätelehemä. Mutten osaa suhtaantua millää lailla pastillerilooran kokoosehen kuvanottovärkkihin. Mullen on vaikiaselekoosta se, notta itte kamera tiätää kunka kuvatahan ja kuinka touhutahan aukkojen ja aikojen kans. Mun taskusäpsätion ei eres anna mun kopeloora mitää numeroja.



Onneksi taloos on yks piänikennoonen järkkäriki. Oom mäki sitä saanu joskus pitää käresnäni ja kuvatakki sillä. Moon käsittämättömällä lailla ylypiä siitä, notta akastani on on tullu ihan pystymettästä aika hyvä räpsähyttelijä.

Kuvien otos on aivan tyoisel laasta näkemystä ku mulla. Ku joskus viittiis kunnella tuttua, notta mitä saa aukon ja aijan veivaamisella aikahan. Muutaman yksinkertaasen perustiaron tiätävänä valokuvaus ei oo sattuman kauppaa.

Yksinkertaasilla tosiasioolla ihiminen ku ihiminen pystyy hianoohin suarituksihin. Oon oikiasti sitä miältä, notta valokuvataide on tosi hianua tairetta. Kaikkia pokkaria ei voi kruuvata suuntahan tai toisehen. Se on tylyä eli lylyä.

Em mee

Nyt olis viisihin viimmeenen päivä huutaa rosvoja eruskuntahan. Rakkahan kans oli sovittu jo tärähryksekki, notta sitte piirrellähän numeroota samalla reissulla. Ei tuu ny mitää.

Oon äänestäny eruskuntavaaliis tasan kerran lyhkääsen elämäni aikana. Numeron takana oli maalaanen miäs, joka pääsi puhumahan paskaa Arkadianmäjelle. En äänestä enää mitään tyhyjän jauhajaa, vähähä tekis miäli kruksata pohojammaan rarion toimittajan numerua. Olokoho persu mikä persu.

Sitte mua kihelmööttis tällätä sossujen puheenjohtajan kohtahan kruksi. Siihen nähären, kuinka fisksu soon, on saanu liikaa epäsopivaa lehtitiatua.

Moon ny tasapainoasemas indifferentti äänestykseni kans. Mansikakki pitääs istuttaa. Ov viälä pikkuusen ravantasoottamistaki. Pari tuntia on aikaa. Säästän mölyämiseni tai tuan juluki. Mutta ketä mä ny sitte kannustaasin. Vanahat rosvot on jo melekee kaikki varikolla.

Joo, Maria Tolppanen 26, tai Jutta Urpilainen, en muista numerua. Tuallaasihin akkoohin luatan ku kirvehen silimähän. Kello raksuttaa... Meenkö? Onko mun tarpehellista murehtia yhteeskunnan asioosta. On, ehkä ei.

Mitä mä hyädyn äänestämällä? Luultavasti lisää veroja, julukista liikennettä vähennetähän, kaikki maharolliset sairaaloosta tuarahan kotia oman väen paapoottavaksi. Ostehan vanhuksille uusia imevämpiä vaippoja, toivotahan , notta maharollisimman moni pirättääs hengityksensä, nottei tuu valtiolle kuluja.

Ei hoireta millään lailla yhteeskunnan perustuslakihin kuuluvia velevollisuuksia. Jätetähän kaikki ihan perselleensä, paitti vaalituet. Onhan kansalaaset ennenki päriänny ominensa.

Näin teherähän.

Olin inniostunu Timo Soinihin, mutta seki on pantu jo suittihin. Persut joo, mutta ny taisi tulla jo paskat housuuhin. Meen krekoolimaalle takaasin ja annan vallan olla kellä sattuu olemahan.

Isukin sana

Maan isä, kuningas Albert määräs kloppinsa prinssi Laurentin nopiaa kotia Kongosta. Isukki olis tarvinnu Rasputiiniksiki karahteerattua mäläkkiä hovisnansa johonaki hommis. Olisko jotaki köökin kaappien saranoota pitäny kiristellä tai jotaki.

Moni ymmärtää kunkun äksyylyn, ku kakara lähtöö viihtymähän entisehen maan aluusmaahan ja majoottuu sen maan hianoompahan lukaalihin. Kunkulla on töitä tosiski. Maa on saavuttanu maailimanennätyksen olemalla iliman hallitusta jo melekee vuaren. Ilimankos äijää pikkuusen korventeloo. Kunkulla on nimittäin täs maas viälä oikiaa päätäntävaltaa ja muresta maan asioosta.

Ku viimmeenen hallitus joskus lopulta saatihin nihkeetten turpakäräjien jäläkehen ja Herman Rompuyille toimiva porukka, eikähän EU kaapannu sen presitentiksensä. Sen koommi kunkun kans on toimitellu yks sun toinenki hallituksen leipaasemisesta. Ei oo maas yhteeskykyä muuton ku riitelemähän kiälistä. Ittekki kakskiälisen maan kakarana ihimettelen, notta minkä tähären hollannin tai ranskan kiäli menöö puhujasta riippuen kaikkien muiren asiooren etehen.

Muutoosta, ei oo se kuninkahan mainittu jäläkeläänen ens kertaa otsikoos. Joku aika sitte se koriootti tupaansa armeijan varoolla. Hyvähän se tiätysti on, jos kekkaa säästää oma hynäänsä. Verom maksajat jostain syystä ei riamastunu tuasta suuremmin. Ilmiselevästi kunkkua potuttaa tuan juipin hommat.

Toinen poitsu Philippe, sitte osaaki olla, vaikkei eres kattoosi kuinka muut on. Sillon komia jos komia vaimmoonen ja lauma siäviä tenaviaki. Tiätysti sen kelepaa ollakki, ku on kruununperillinen.

Uus jopi

Makasin märstinä melekee koko viikon koirieni hoiros sängys. Paikat vapaji koko aijjan. Sitte se kollikoira juaksi unisnansa mun kylykiä neliällä jalaalla moniotteehin. Mä pikkuusen sitte siirrin hoitajana touhuavaa sivummalle, ku mun otti kipiää nahkahani. Se sanoo, mrrr..

Mun uus viinitarha on täs, paitti jotta kuvahan ei mahtunu kaikki köynnökset.

Mä sitte siitä rupesin tekemähän johtopäätöksiä, notton kipiänaika ny sivuutte. Rakki sitte siihen, ku osaa haistaa kaikki ajatukset, viittikkö ruveta ihimisten ilimoolle. Oov vaikka ku muukki. Jonset osaa, katto vaikka klasista pihallen ja katto mallia.

Nuali mun korvani, molemmat, ottani, silimäkuappani. Molin äimän käkenä ja kysääsin, nottookko tosisnas. Sanoo notton ja haluaas pikkuusen kuseskelemahan toloppien juurihin ja jyrnyttämähän muille kollikoirille.

Kysyyn, notta viittikkö orottaa, mä veivaan ensin. Joo, sanoo ja kellahutti pääkkylääsensä soffalle takaasinsa.

Koiralenkin perästä mä sain kaikellaasia huuhaaluja päähäni, niinku notta ny lähären ostamahan viirypälehen planttuja ja rupian viininvilielijäksi. Ja lähärinki ja ostinki ja istutinki saman tiän. Orotan ny vaan sitä hetkiä, ku mun omista puskistani kukeltaa isoo porukka kupit käres. Tai joku eres.

Moon ollu oikiasti Italias opiskelemas viininvilielyä ja viinin hauruttamista yhyren viikon. Mullei ollu silloon korvat lummehroksis, notta luulen tästä hyvää tulovan. Pitää vissihin olla pitkämiälinen.