Elämää kaikki

Matkaalu on hianua, vaikkei ajaasi ku putkella muutaman kilsan päähän. Ei tämä tiätysti voi olla täyrellistä, mutta kyllä arvostan sen korkialle, nottei tartte ostaa pellilooran tankkihin kallista naftaa ja polttaa sitä kattomisiensa tähären.

Sanoosin melekee niin ku kaharen kakarani korkialle ihimisenä arvostettu täti sanoo. "Ah, eikö elämä olekin ihanaa."

Huano kuva mun salarakkahastani. Tämä vartiottoon mun postilootaani joka päivä. Pari rupiamaa sitte soli tulos tupahan. Selevästi asumahan, tulomahan uutehen kotohon. Älyvapaa rakkini näytti sille hampahian porraspääs ja räksytti. Pirin lujaa kiinni rakin hännästä, enkä antanu sen mennä raatelemahan mun ihanuuttani.

En keriinny räknätä, kuinka monen tahoosta nämä ohoraliämen aihiot oli. Joku hörppii lähiaikoona niistä käytettyä juamaruakaa.

Mummiälestä kirkonteko on jääny joinki kesken.Eikös siinä yläreunas pitääs olla jonkullanen piikki?

Kävääsin yhyrellä (1)oluella tiävvarres. Näin pirätyksis ollesnani näin hianon leirin. Tosi on, jotta mun silimäni rupes sihirittamahan siitä yhyrestä (tosi on, nottoli vain yks) . Mun piti taluttaa pyäräni kotia ku en uskaltanu hypätä lestallen. Maantiäihottuma on ajatuksenaki surkia vaiva.

Mä haluaasin tulla joskus niin aikuuseksi kans, notta jaksaasin istua mato-onkeni kans johonaki kuralätäkön reunalla. Varmahan mun karvaanen salarakkahani tykkääs syärä maharollista sinttisaalistani.

Soukka maailima

Iliman lento-, juna- tai säkkilippua maailimaa voi nähärä. Avara maailima voi olla soukka, mutta siitä hualimati yllättävän erikoonen.

Vaikuttaas, nottei tästä saa kruisaalla pyärällä. Parahin kialtomerkki täs maas on ollu, nottei saa suksitella. Siinä kohoras maata on lunta varmahan kerran kymmenes vuares. Tällääsillä kialtomeerkiillä ei oo ihimishin mitää vaikutusta. Joka ainuan sivutiän aluus on plakaati, nottei saa ajella muuta ku paikallisliikennestä. Jos mä lähären tuallaasen tiän kautta noukkimahan kuivatettavia nokkoosia, son paikallisliikennestä.

Tämä on roskaloota. Tällääsen löytäminen täs maas on sattumaa tai suuren pongauksen tulos.

Tämä kirjoottava setä on eläänten kaveri. Istuun ainaki tunnin jonku kapakan terassilla ja lättänoukat tuli kyselemähän kukoot ja mistoot tullu. Kapakas ei ollu tarioolua.

Osaan oikianpualohoosesta suupiälestä jutella näirenkin kans.

Tämä on varmahan tämänvuatinen tulokas, ku uskalti tulla knoppimahan säärestä erilaasta oliota

Jos Lotos onnistaa, tua rati on mun tai toisten.

Yksin kapakas. Käsitän sen, ku ei ollu palavelua.

Mummiälestä on hiano pyärä. Son mun. Tuan portin takana peliästyyn perseettömäksi, ku kalastuskilipaalu loppuu haulikon ampuhun.

Plantentuin

Ku persustaa porottaa pyärääleminen, lähärin jaloottelemahan likille. Plantentuin on aina kävelemisen arvoonen paikka. Yli sata hehtaaria kasvitiätehellistä puutarhaa.

Pikkuusen jäi kalavamahan mun pikkukameran huano yhteestyäkyky. Olin varmahan iliman riilliittä säätäny arvoja ihan puskikkohon. Koko käppäälyni aijjan mun repus oli oikia kameraki, muttoli jääny siihen niin pitkä töttyrä, notten ottanu sitä näköösellen.

Nämon nyt sitte täällääsiä. Kuvat.

Voiko muuta ku ihaalla?

Muitaki paappoja huiloottaa.

Tälläästä.

Minkähällaasta tuas olis kortteerara. Saattaas olla talavella holotna.

Mettää puilta.

Pyärän seliästä

Moon tullu ny uskohon. Oikiastansa oon ollu uskosnani koko kitumiseni aijjan. Liikkuumisehen.

Ny ku ei ittiä porota siältä eli täältä, annan rampan kalakattaa. Aurinko pikkuusen porottaa. Taas olin eileen pyärälenkillä. Pitääs vaan saara ostetuksi kypärä ja vaippahousut. On ollu likkiitti tilantehia ja persusta on ihan ruvella.

Tilatairesta.

Jonkun vanhan kunkun kotkotuksia.

Joo, Pelekias kummiski.

Nykyysellä kunkulla näyttääs olovan hevoosleluja.

Lahajomattomien mopot rivis.

Pyöräälijän lukulepohetki. Mä en oo kuvas.

Liukumäes.

Ulukomaan ihimehiä.

Muistelumerkki. Hitleri sai lähtöluvan täältä.

Terävä rati pihan perällä. Kunkun.

Selevästi riihikonehen jäläkiä.

Lesta rupes ottamahan kipiää persustahan. Kaikki kuvat on enintään neliän kilsan pääs postiloorastani.

Avartaa

En tiätysti saanu siitä kuvaa, ku lennin pyräni kans etupyärän kautta seliälleni katuhun. Oli komia lento paapalta. Suarin vartaloon kerien.

Vinttasin kärelläni ainaki viiskymmentä meeteriä ennen sitä polokupyrätiän ristoosta, notta mitä kuusaalin seuraavaksi kääntymäpaikaksi. Mulukaasin vasimen olopääni ylitte. Kaukana oli joku pemari.

Käännän sitte sarvista siihen suuntahan, mihinkolin varoottanu menöväni. Kuulen sitte vasimenpualohooses korvasnani pemarin kurnutusta. Silloon tuloo jostaki ytimenjatkoksesta käsillen hätärijarrutuksen ohojeet.

Salaman nopiasti tilannes on sivuutte. Mun mehureppu alimmaasena, mä seuraavas kerrokses ja mun pyärä koko rysän päällä. Kaikki oikiaksi kuviteltuhun asentohon ylösalaasin.

Joku voi tuallaases tilantehes olla vihaanen, mä en. Keräsin kamani siitä karulta ja jatkoon pyärälenkkiäni. Autoolia oli yhtä kooli. "Saatanan pyärääliät" , kuvastuu hänen vittumaisen ylimiälisestä naamastansa.

Tua entinen kameelikuski ei olis vinguttanu jarrujansa, jos ei olis tuntenu pelekian lainsääräntyä. Täs maas jalaankulukijat ja pyäräälijät on ensin ja sitte vasta hörnöttävillä vehkehillä kulukevat.

Perunoota pitääs mennä kaakertamahan.

Likillä

Pyäräseikkaalu koron ympärillä on useen ihastuttava. Lestalta näköö, kuuloo ja haistaa. Monen kuun jäläkehen otin homman nuukkoo nahkooneni. Mullei ollu mihinkään kiirus.

Miton nämä? Niinku pottupenkkihin tällättyjä kasvannaasia. Mä en oikiasti tiärä.

Peltokuja ku vaikka Hankahilla. Kasvannaaset on maissia.

Kirkko viirakos?

Äijjiä telinehillä

Täs kirkos olin yksin. Päällyspaperiista päättään joku muuki oli hartaantunu.

Joku paatti lykkää kaivinkonesta proomus. Suarssat tiätysti ei perusta yhtää konestekniikasta.

Kohtaaminen.

Kanavan suluulla pyärii tuulimyllyt. Joko mun jääkaappini käy tällä virralla? Ei.

Olis hianua kattua, kuinka monta meeteriä täälläänen hiatalaiva päriääs avoveres merellä ennen uppuamistansa.

Kuka haluaas ostaa käytettyjä paattia? Tuskin nua fischermannit niitä kauppaa.

Mitäs miäs maalaa?

Laivan kylykiä tiätysti.

Ku ei oo maas hiataa, sitä pitää tuara paatilla.

Piäntä tykkäämistä ja läheesyyttä.

Vanhat ja vanahemmat äkehenvetäjät lairunnetahan samas pellos.

Matka ei kuitenkaan menny Ameriikkahan. Lännenkylä on ihan koron viäres.

Sipulia ei voi peraata

Otan ny kantaa yhteeskunnallisesti tärkiähän asiahan. Sipulimaan perkaamisehen. Soon maharotoonta. Sellaanen ei multa luannista, ku tuloo joka hairaasuhun kasvatettavia kasvia eikä niitä ronttoja. Keltä muuten onnaa?

Vetelen sipulivilielyksestäni karriaasia, nokkoosia, savipäitä (en tiärä mitä noon suameksi). Joka viirennellä nykääsyllä tuloo vilieltävä kasvannaanenki kourahan. Pirätän. Antaa niiren löökkien olla ny viälä maas.

Mitä ny sitte, samasta pellosta otan toiset löökit tänä kesänä. Ennen etanooren vallakumusta kompostoottin ja vauhritin pikkuusen puutarhani kasvua luannonmukaasesti. Ny oon piristelly peltohon kanan- ja lehemänpaskan sekootuuspilleriä. Kemiaa ei oo ei tuu.

Moon kyllääntyny itteheni, ku joka syksy on ollu mummiälestä viimmeenen maavvilielysvuasi, enkoo pystyny olemahan päätingisnäni. Pitääs kyllä mennä nopiaa päälääkärillen, notta mistä tälläänen pakkomiälles on tullu aikuusehen ihimisehen.

Taas tänäpäivänä olin johonaki ihimehen huumas ku tälläsin kevähän perunapenkkihin 50 talavipuriua ja kymmenen kaalintainta. Kyllä ihimisen pääkkylääses on moni asia sekooksis.

Nii, joo. Onhan nuata itte treenattuja punajuuria kiva pistää luukkuhun itte treenattujen pärnien kans. Syän kyllä perunat ensin tillin ja voin kans ja sitte takerrun punajuurihin.