sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Tour de France

Maharottoman suuri urheelutapahtuma Ranskan ympäriajo meni kylämmä sivuutte muutamas sekunnis. Mä en keriinny nähärä eres sitä, ku ne kompurootti johonaki käännökses. Tuli varmahan maantiäihottumaa monelle.

Minen oikee keriinny havaata, notta kuka oli pääsny keulille. En tiärä eres sitä olisko ennen tätä sakkia menny pari kolome kilipaalijaa. Tämän kylän kohoralla urhoolijat oli veivittäny jo monta tuntia. Non tasaasen samankuntoosia ku ei taharo tulla eroja vauhriis.

Muutaman sekunnin urheelutapahtuman oheespalavelut ei ollu tiätysti nuav vaa sivuutte. Monen hehtaarin alaaset kaliateltat oli pystytetty hyvis aijjoos. Yleesölle kisat alakoo jo palio ennen ku itte kilipaalijoolle. Siten tiärä, kuinka monta päivää nämä pippalot viälä kestää.

Oli tärkiää nähärä homma niin likeltä ku vaa on maharollista. Katoolta on hiano kattua muutaman sekunnin vilahrusta. Tätä päivää varten vasiten perustettuja, yksityysiä autotallikuppiloota ei ainakaa poliisi vainonnu. Lahajomattomilla oli muita hommia.

Ku Ranskan ympäriajo on menny, millää ei oo tiätystikkää mitää väliä. Kyllä kylän siivuajat sitte joskus paranteloo jäliet. Olisin ottanu kuvan yhyreltä sivukujalta jota akkani ja kakarooreni kans oikaasin kotia. En uskaltanu, kun kujalla riahuu jonkun kiintestön asukki.

Sovittihin, notta kukaa ei tua kotona kenkiä tupahan. Se kuja lainehtii ihimisen kusta ja herrat pystyy truikkimahan estootta, vaikka kulukijoota oli.

Tommy

En ole millään tavalla poliittinen henkilö, mutta SDP:n kansanedustajan Tommy Tabermannin poismeno oli minulle kuin lähisukulaiseni kuolema.

Tommy on aina edustanut minulle rakkautta ja läheisyyttä. En ole tainnut pahemmin hänen runojaan lukea, mutta mies on minulle tuttu mediassa esiintyneenä hemmetin hienona ihmisenä.

Hän ja Jari Tervo ja tietenkin uutisvudon kapteeni Peter Nyman tekivät uutisvuodosta aivan ihastuttavan ohjelman. Mikään kansainvälinen uutisvuoto ei ole päässyt koskaan sellaiseen arvostukseen kuin suomalainen.

Voin kyllä sanoa, että jään kaipaamaa Tabermannia. Teininä luin hänen tuotantoaan, mutta en silloin ehkä ymmärtänyt hänen sanomaansa.

Nyt tulee itku.

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Ny täälä

Voin vaan yleesenä pahootteluna toreta, notta kukaan lukijoostani ei saa kattua Ranskan ympäriajua niin likiltä ku itte saan. Onhan siälä veivaamaas huumehista ja dopingista kärähtänestä porukkaa helevetisti. Joo, oman klasini alla.

Mun pitääs entisenä kestävyysurheelijana käsitää mikon pelin henki. En kumminkaa käsitä. Ku tahkotahan pyärällä kilipaa monta viikkua satoja kilomeeteriä päiväs, kukaa ei usko, notta tuallaasta hommaa voi teherä kaurapuurolla ja jugurtilla.

Joo, hirviä määrä on väkiä tiäv varres ku nua hörhöt veivaa tänne. Meen ittekki kuvaamahan. Urheelu on urheelua, joo ei oo. Pyärääly on kipiää ja kaikki kilipaharrastajat kualeman kiälis. Ev voi millään lailla käsittää, jos lajin huipuulle myännetähän jonkullaasia hengeltämenovakuutuksia. Jos osaasin huakaasta, sanoosin notta voi v...tu.

Mä oksennan ku näenki kylällämmä nähtävän eksoottisen kasvin. Ku nua pyäräälykasvit veivaavana huumehörhööönä tuloo, mullon monta oksennuspussia taskusnani. Yäk, voi noukkia koirani paskan samahan pussihin.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Ei oo vilpoosta

Jotensakki 39,3 lämpööstä astetta tuntuu lämpööseltä. Viälä ku joku heittääs löylyvettä kiukahallen, olis olo kotoonen.

Kahtehen kertahan oon tänäki päivänä kastellu läkähryksis olovat rakkini. Ei oo ollu kellää piänintäkää meininkiä lähtiä ulukoolemahan. Satooseksi kehumani krekoolimaaki on ruvennu moittimahan olosuhtehia. Mansikaki on pirättäny tekemästä käpyjä, vaikka viimme syksynä niitä sai nauskia viälä joulukuun aluus.

Klasinaluuses pihan puolohooses kryytimaas ov varmahan likemmäs viiskymmentä lämpöastetta. Sinne puska-aitojen ja seinien rajaamahan kujuusehen ei pääse mistää minkäällaasta tuulenhenkiä.

Kannan joka ehtoo kasvannaasilleni kymmeniä kastelukannullisia vettä. Letkuja en uskalla vetää, ku helikopterista tarkkaaleva poliisi voi viärä kuivalla letkuttelevan sellihin mitää kummempaa kyselemäti. En oo kyllä viälä nähäny mihinää tuata uhkaa präntättynä. Muttten oo kyllä hetkehen aviisia ostellu enkä telekkuuutisia kattellu, ku on pitäny niin kovaa kastella.

Mun pari flikkaani tuloo huamenna moikkaamahan ja ne koittaa väriötellä täälä viikon. Pari vuatta sitte, kun noli täälä samallaasilla ilimoolla, muutettihin autotallihin. Son kolomen seinän kohoralta maanalla ja siälon siärettävä ilima. Taisin ruraata taas. Ei lämpööses oikiasti mitää vikaa oo, paitti mun koirien miälestä.

Harrastuksihin

Oon joinki tiatoosesti jämähtäny iänikuusihin harrastuksihini. Joskus tulin sellaasehen päätinkihin, notta mä en kerkiä touhottaa enempää.

Ny tuli kyllä jostaki leherestä pikkuusen ponnahruslautaa kehittää flataaseksi muuttunehia vapahan aijjan juttujansa. Joku 16 v poijjankloppi kerkes vohkimahan kahareksan liniapiiliä kevähän aikana johonaki pääkaupunkiseurulla.

Vähä oli kuulemma kiamurrellukki joskus ajokit ja oli hönkääsnyt ainaki keraasti komiat ratit.

Poliisi sanoo, notton ollu erikoosimpia tapauksia, miton etehen tullu. Mä tiätysti innostuun poijjan ennakkoluutomasta harrastusvalinnasta ja poliisin kehuusta. Jotenkin vaan musta rupeas tuntumahan, notta tuallaanen jännityksen lisääminen elämähänsä on hianua.

Moon niin omaperäänen ja ylypiän luantoonen pohojalaanen, nottei mun kaalihin passaa suaraa matkia kenenkää ireoota. Olokonki ollehet omaperääsiä ja kunniootusta kerännehiä.

Tuan poijjan päännouseman perustehella ajattelin kuitenki oikee rävähyttää. Muutaman kilsan pääs on tämän maan palakka-armeijjan pommikoneskenttä. Mummiälestä sellaasen konehen vohkiminen ja ilimas sillä ilakoominen olis komiempaa, ku sen korvantaustat märkinä touhunnen poijjan hommat. Mähän oon jo isoo poikaki vaa.

Minen tiärä, kuinka pommikones houkutellahan käyntihin. En tiärä kuinka sellaasta tyyrätähänkää. Uskon notta kaikki selekiää, ku pääsen ensiksi sinne kajuuttahan.

Tiärän, notta äiteeni toivoos mun ajelevan hiliaa ja matalaatti. Äitee nimittäin tiätää, notten oo ikinä ennen millää ilimalaivalla ajellu. Haluaasin kuitenki nähärä kuinka kaurapellot tomajaa, ku päästän koko pommivaraston prätkymähän vainioolle. Pitää vaan pikkuusen tarkkaalla nottei sellaanen pommi kolahra imehisen eli elukan päähän. Voi ottaa kipiää, meinaan.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Kiirus on, vai onko?

Kyllä mua ny taas jyrnii, ku saan leherestä lukia päin helevettiä kiriootettua pränttiä. Ev voi väärin kiriootettua juttua lukia pätkääkään suuttumati.

Ev voi käsittää, nottonko ns. toimittajilla niin kiirus, nottei ne kerkiä yhtään kattua omatekemänsä jutun perähän. Luin taas sontasiionista sellaasta, notta kuvittelen toimittajalta jäänehen peruskouluki käymäti.

Sen käsitän, notta voi tulla pilikkuvirhehiä ja väärin näppäälyjä. Sitä en ymmärrä, notta toimittaja viittii olla ottamati selevää kirioottamastansa asiasta. Toimittajan rooli pitääs olla selevittää kimeenikansalle asioota eikä sotkia niitä.

Jos mä ny perustaasin leheren, oon perustanukki muutaman kerran, panisin toimittajien kiriottamahan jotaki selekiää, ennenku rupiaasin toimittelemahan yhtää mitää kuupalakoosta.

Mikää ei voi olla rasittavampaa ku lukia leherestä kaikkien aammattitaojen ulukopualella olovan toimittapersoonan täyrellistä pupputuatantua. Vaikka itte kirioottelen ihan mitä sattuu, mun oma jutun lukeminen pirättää aina ensimmääsehen pilikkuvirheesehen.

Jos hitsarin pitää räkiä hyvää ja veren (vesi) pitävää saumaa, miksei toimittajilta enää vaarita yhtään mitään ammatillista osaamista. Käsitän kyllä, notta kesätoimittajilla ei välttämäti oo sellaasta kokemusta, notta huamaas sementin ja petoonin eron tai pyärän ja renkahan erilaasuuren. Joo.

Kyllä mua suututtaa, ku ammattitoimittajakki hakkaa näppäämiä ihan toisas silimin. Mainostamati sanon, notta hesaria on kiva lukia, ku siälä ov vain harvoon kiälellisiä mokia.

Joo ny

Aamulla en aja punaasien valojen sivuutte. En sano yhtäkää kirosanaa, ku mun molemmista kainaloosta ajetahan niinku kameelilla ajetahan.

Täski maas on jonkullaasia liikenennesääntöjä. Nojoo, kukaa niitä vain ei muista. Monena aamuna pääsen pihaltani liikennestiälle. Jono on loputoon, mutta joku vilikahuttaa autonsa valoja, notta mee ny tuahon rakohon.

Oon oppinu täs maas sellaasta kohteliaassuutta, jolla voi elää tätä hässäkkää. Jos on joku suajatille menos, pirätän koslani varmahan. Oon huamannu, notta muukki mun esimerkillä tiätää, kuinka ollahan tiän päällä.

Ny meni ittekehuksi. Arvosta sellaasta liikenneskulttuuria, johona jaloonkulukija on tärkiä liikennes olio. Täs maas näköö arvostusta tosi palio. Ei tästä muutoon mitää tulisikkaa.

Sitte on nua kameelin kans liikenööntihin oppinehet. Nualta vahatukilta et saa tiätä mihinää olosuhtehis. Suajatiälläki pitää olla ku kärppä eli sähäkäs kissi.

Mä uskon notta, jos pohojoosafrikkalaaset viittiis viälä ratustella kameeliensa kans, täs maas olis vain pikkuusen kulukemisen haittoja. Ny niitä on.

Mulle ei kuulu pätkääkän, mistä kukin on kotoosin. Mulle kuuluu se, kuinka tuala pihalla ollahan kulukinehimma kans. Pikkuusen ottaa kupolihin ittetiatooset kusipäät teillämmä. Joo, asun täälä.