Lähärettihin naapurikaupunkihin saunoottelemahan. Meirän omas saunas ei viälä oon ku kiuas ja kauhia kasa kiviä. Pitääs löytää joku nurkka, mihinä kiviä rupiaas kuumoottamahan.
Ristiriirat on niin kopelootavia, notta lähärin saunareisulla karulle ja toinen vissihi sinne saunahan. En tiärä. Moon kylypemätä viäläki.
Mua aharistaa kaharen kuuppelon turhanpäiväänen ottelu. Oon vissihin ollu vallas ja ny kumous on tullu. Mulle on oikeen, notta ny hutkitahan ympäri korvia.
Varmahan on hirmuusen kehittävää elää kuukkootappelus kokopäivääsesti. Mä en oikiasti tiärä minkä tähären tähän on tultu. Piäniä vinkkiä on olemas, mutta non mum miälestä niin vähäpätöösiä, notten oikee jaksa uskua niiren kantavuutehen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Minen rupia ketään parisuhureasioos kouluuttamahan, kun oon itte sillä rintamalla pääsny niin helepolla, jottei mulloo siitä väännöstä ku kirijaviisautta, eikä se tosielämäs kovin pitkälle kanna.
Joskus pahojenki asioooren halaki puhuminen kumminki aukaasoo solomuja. Toisinaan se vaan rikkoo sen vähänkin, mikä enää on ehejää ja tallella.
Uutta ja hyvää voi kumminki aina kasvaa - tavalla tai toisella.Siitä oon ihan varma. Sitä sulle ja kumppanilles toivon oikeen syrämmestäni.
Kiitos Millan. Yksin puolin on tavattoman yksitoikkoista keskustella. Näen nyt tämän draamani fysiologiaan liittyvillä kehityksen tuomina asioina.
Lähetä kommentti