Koomas

Erellisihin hölöpötyksihini viitaten, oon melekooses koomas ny koko vartalolla. Mä kuulun sellasehen porukkahan, jollekka ihimissuhtehet on tai sitte ei oo. Nyt kaikki ei oo, mutta ei kylläkin. Minen ny tiärä, kunka palio mun pitää hävetä pohojalaasena tälläästä tunnustusta, nottolisin sekooksis tuallaasesta tyhyjämpäivääsyyrestä, ku ihimisten suhtehet.

No, en oo osannu viikkoohin nukkua eli syärä, niinku ihimisen tuloo teherä. Ny lopetan tämän aihehen.

Klasin aluunen om mullen aina tärkiä. Ku tulin taas tänne jotaki erikoosia reittiä pitkin, lähärin ensimmääsnä noukkimahan toisen saron perunat. Ei ollu mikään kolera keriinny järsimähän maaomenootani. (Aardappelen).

Koko kevät ja kesä on ollu kuiva ja kuuma. Mansikat ja vatut pirätti antamasta marioja jo pian mittumaarin jäläkehen. Ny on piskotellu ja kasvannaaseni on ruvennu uurestansa tuatantoelämähän. Saan vattuja joka päivä korttelillisen kultani jäläkiruaaksi. Uuret mansikaniki on jo hyvääsesti raakilehella.

Oon täs koittanu ulukoolla mun kaharen hurttani kans. Noov vaa mukavia otuksia ja nei sano koskaan poikkinaasta sanaa. Vetää kyllä, notta narut vinkuu.

Eileen jätettihin perheen pää yhyrelle metroskooppiasemmallen ja mä olin uskos mennä koirieni kans viäres olovahan puistohon jaloottelemahan. Perheen ykkösen selekä viälä näkyy, ku likkakoira oksenti kahtehen kertahan ihan katkerasti. Oli kuulemma jo yällä oirehtinu vattaansa käymällä pihalla heinän syännis.

Eläimellä taisi olla hirveä olo, kun ei tahtonut millään päästä ikkunalle liikenteen laskemispaikalle. Koko olio viestitti pelkkää vapinaa.

Tilanne oli niin vakava, että bossi tuli töistä kesken päivän ja veimme kultamme elukkalekurille. Nyt pikkuunen jaksaa lääkittynä aika hyvin. Pientä voimattomutta huomaan.