tiistai 5. tammikuuta 2010

Ov vaa

Mun ja rakkahani rakit tuloo useen pyytämähän pusua multa, jonsei toiseltaki. Oikiasti ne tuloo nuuhkimahan, jottoonkko saanu syärä parempaa, ku itte nuuhkiva on saanu. Joskus niiren kuanua lähellä heitänki huulilla pusua matkivia liikkehiä. Non rakkahia rakit.

Ei pitääs olla koirillamma näläkä, mutton. Lenkillä ollesnamma, kumpiki on hamuamas kitahansa hevoosen pullia, jonsei estettääs. Pulun raato on oikee hyvää ja kummallekki maistuu paksumpi koiranki tuatos niinku tyhyjää. Hirvenpaskat on ihan jees, ku ollahan Suames.

Isoomman elukan paskas pyäriminen selekämyyrys on kans oikee auvvoisaa. Siitä lähtöö piänen elukan huanot ittetunnot ku tuhka tuulehen ja elukan eko lähtöö nousemahan. Ei tartte olla ku vasikan ruikkua pellolla, johan on kiintoisa tutusmis - ja pyärimiskohores.

Tuloo vaan miälehen, notta miksei Suamen poliitikot halua rypiä oikias sonnas. Ei julukisuussonta oo mitää oikiahan sontahan nähären.

2 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

hahahhahahhh ... erittäin hyvä oivallus! Eläimiltä vois ottaa mallia, nehän käyttäytyy täysin luontevasti!!

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Emmoo pitkihin aikoohin teheny mitää ku hyvän saamisehen. Nukkua saa omahan läjähänsä, mutta ku nualoo.... nam.