tiistai 15. syyskuuta 2009

kiäliä

Vanhimaanen tyttäreni oli Itikas kiäliä lukemas. Ajeli silloon mun möykkymaasturillani lukkemahan ja takaasi. Kerraasti oli menny takakummista ilimat pihallen alareunasta. Sotteloo sitte isällen neuvvua saaraksensa.

Varovaasesti sitte kysääsin, nottookko mihinä kohtaa siälä Nurmoos. Sanoo olovansa jonku yhteestaloon kohoralla ja siinä painiäijjät koko aijjan tramppaa salillensa. Kysyyn siltä, nottookko tyhymä, vastas notten oo. Jonson painiäijjiä ympäristös, tee ittes avuttomksi. Nosta sitte noukkapelli pystyhyn ja nopiaa.

Oli sitte nostanu noukkapellin pystyhyn ja ruvennu olemahan avutoon sen hirviän suuren maasturinsa viäres. Ei menny ku pikkuusen aikaa, ku komia lauma painijoota nosti sen yli kaharen tonnin auton ylähä nuav vaan, notta nopiemmat sai vaihretuksi ehejät pyärän mun avuttomalle flikalleni.

Kiälistäkö mun piti höväätä?

4 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Yhyren sortin sanatoonta viästintää son tua tuallaanenki, jotta ripsiä vaan räpsytellään ja ollaan niin avutoonta, jotta. Hyvin oot sinäki perillä näistä kansaanvälisistä naisten metkuista, kun osasit flikalleski opettaa. Kerrassaan mehevä juttu ;-D

Arjaanneli kirjoitti...

Oikein!
Tääpää taputtaa moiselle oiwallukselle.
Aatteles, kuinka on helppoo miähiä höynäyttää:)
Ihan hykerryttää tämä tarina..

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Moon siinä uskos, notta nua väkevät painijat kusi hunajaa ku saivat auttaa onnetoonta flikkaa.

Irene kirjoitti...

Noon muutoonkin maankuulua porukkaa nua Nurmoolaaset mestaripainijat. =oD Ei ainuastansa naisten autojen korijaamisen suhtehen. Vaikka olihan se varmahan hienua esitellä nuorelle naiselle sitä, kuinka miehis hevosvoimat jyllää. Muistan omasta nuoruuresta paikallisen velijessarijan, jokka ajelivat tanssiihin ja takaasin Trapantilla, vaikka pappan kukkaro pullotti rahanpalijouresta. Poijjilla oli tapana nostaa Trapantti tiellä pystyhyn ja korijata se siinä, vaikkeivät painijoota olleekkahan. On se tietysti eri nosta pystyhyn Trapantti, kun pari tonnia painava maasturi. =oD