oon pahoolani

Kiva, ku sanoo entisen kummisaapasfirman nykyynen johtaja, jotta tariotahan kymmenelle tuhannelle tiällä vaeltaminen pikkuusen enemmän ku suasituksena. Reippaaluhan teköö aina hyvää rumiskunnollen.Toivottavasti niitä saappahiaki viälon jäliellä, jottei vain tennissukat keltää kastu satehen sattues.

Isooherra ei pistä jalakaansa maahan, notta jokku Reinot piisaa sillen ja siinäki säästyy pikkuusen hynää. Hotellien dolomiitiilla Reinot saattaa pikkuusen vingahrella, mutta tuloohan tuata ääntä muutoostaki lentsikoos ruakituulta.

Minoon pitäny aina vitsinä sitä, notta jos osaat teherä kummisaappahia, osaat teherä matkapuheliimiaki. Noli alakuhun mobira -nimisiä ne kummisaappahien jäläkeeset. Munki kuarma-auton kokoosehen vehkesehen kruuvattihin Kurikas pari päivää sellaasta hyysikän kokoosta vehejestä.

Mulloli kerranki jotaki itärajan takaasia heraasmiähi kyytis. Joku niistä rupes tiarustamahan, mikon tua puhelimen luurin näköönen klöntti tuas etupenkkien välis. Kattoon vaihretkepin pualohoosen olokani yli hämmästynehenä. Se matkaalija tosisnansa viisas sitä alakunokiaa.

Herra tiarusti, notta voiko sillä oikiasti soittaa johonku, vain onko tua länsimaalaasta rekvisiitta meillen. Mulloli silloon näppäämet johonaki käyttämättömän tuhkalooran kannes kiinni. Letkut oli johonaki siälä luukun tana kerällä. Sanoon sillen, notta koita näppäällä tuasta akkas numero Moskovahan ja ota tua luuri kourahas.

Yhteys oli sille äijälle Jönköpingin mettiltä palio isoompia asia ku Laika -koiran kiärtäminen ympäri maapallua. Sillooset vehket oli varmahan resingnootu vasimen pualohoosesta kummisaappahan tuatantolinian iirrustuksesta.

 Olin sitte sen kummisaapasfirman puheliimen kans Gröna Uddennin leiriintymisaluehella. Kukin tiätää, paikka meren rannas ja siältä pitää kuavittaa ylähäppäin ku pois lähtöö. Soitin siinä sitte fastalandiahan jäänehelle sukulaaselle pari minuuttia.

Se kummisaapaslinian tuates oli viäny mun 24v ja 180 amppeeritunnin akut tyhyjäksi. Jottoli sitte sillekki päivälle hommia. Raastoon ne puhelinvehkehet irti siitä koslastani ja hommasin Ericsonin. Ei maksanu ku 33 tuhatta silloosta markkaa. Mitä ny vähästä. Mun piti oikee käyrä kumartamas pankkiiriaki tuan asian tähären.

pian ku kirkos

Tuloo sellaanen viikonloppu etehen, jotta mä kruuvaan tasan kiintiästi perseheni soffallen. Lauantaki ehtoopäivästä pyhäaamuhun singahtelen kanavalta toiselle ja ahamin Jukolan viästiä. Soon Tiomilan kans mullen niinku hunajaa kusis.

Löyhis kohoris juaksen hurttieni kans paanalle ja eiku takaasi soffallen. Mullen on aikojen saatos kerääntyny pirusti eilaasia luukkuja, mistä voin huipputapahtumaa kuullella eli vaharata. Mutten yhtää vahtaa potkupallua. Talavella kattoon  kyllä lätkää.

Minen ittekkää käsitä mitä kuulleltavaa ja vaharattavaa siinä voi olla, ku tuhannet urhoolijat hyäkkii pitkin mettiä kekäles ottasnansa. Kuvista ei eres näjy mitää muuta ku niitä vilistäviä valoja. Kyllä sitte joku sipajaa puskas tummalla äänellä, notta minkä seuran ulukomailta ostettu urheelija justihin taas kirmaasi seuraavahan leimospaikkahan.

Tällääses hurmokses rupiaa selekiämähän politiikan ja uskonnonki merkitys kansanliikkehinä. Tärkiää ov vain se, nottoon itte hurmokses joukos, tärkiää ei oo mikään muu.

Varmahan nuas mainitteminiski asioos valavotahan öiren yli. Jääkiakkomatsin aikanan mua voi ruveta huiloottamahan. Hiihtokisoja katton vaikka syrän yällä, jonsei niitä muutoon saa tuarehena silimien etehen.

Ja sitte viälä: Joskus keskellä yätä hiippaalin taloos asioollani ja tuli miälehen, notta mitäs ny sontaluukusta näkyy. Joo; Lilly Allen siälä piti jotaki konserttia. En saanu silimiäni tahi korviani irti tuasta sessiosta. Ja ihan varmahan imin viimmeesekki mehut tuasta taltioonnista. Mullon ny miälestäni kaikki sen taiteelijan kiakot kotona.

Näin menöö.

profiloontia

Ulukomaalaasprofiloonnista viittii jokku jauhaa, vaikkolis tyätä tosiski. Soon ihan varma paikka, notta Suames, niinku  tääläki kollatahan imehisen paperit, jos on kulukijalla pikkuusen haintuvat käkkärällä ja naama kalapiaa päivettynehempi.

Minen tiätysti oo klapistellu luurankuani ku muutamia kymmeniä vuasia pitkin erilaasia turuja ja taruja. Kyllä soon herran tosi notta, jos kulien turpaani pääs tai mun silimiklasieni alta näkyy tummanvoittoosta nahkaa, saan ihan varmasti seliittää kulukemisiani palio tarkemmin ku minä nykyysenä ittenäni.

Länsimaalaasen näkööset ov vissihin täs profiloonnis luatettavamman oloosia ku pikkuusenki etnisyytehen vivahtava matkustuskaveri. Sillä länsimaalaasen näköösellä voi olla peräsuali täynnä pään sekoottamisehen tarkootettuja mömmöjä. Silti se toisennahkaanen otetahan rivistä ja kopeloorahan kaikki intiimikki paikat.

Ev valita omasta kohtelustani, soon ollu aina asiallista. Ei oo kukaa kummikintahilla hipelööny mun peräpukamia tai mitää sellaasta muutakaa arkaa kohtaa. Moon niin helevetin tavanomaasen näköönen moukka, notton passi ja muut pärehet piisannu. Hävettääki tämä tavanomaasuus. Pitääs tällätä eres nenärengas niistimehen, notta tulis haastehia.

Täs maas pitääs kaikkilla olla aina hernkilöllisyyren toristamisehen pärehet taskus. Oliskohan siitä jo toistakymmentä vuatta, ku olimma silloosen ja nykyysenki asuunkumppanin kans saatu kolehet uutehen kämppähän. Oli kömmeliautoki jo viäty takaasi laihnavarikolle.

Hörpittihin siinä lähtömalioja, ku molin sitte ehtoolla liitämäs finelandiahan. Hyvää soli se liämi kovan viikonlopun perähän. Tuli sitte sen soittoruakalan etehen muutama jurvalaasten koijarien kulukinehen näköönen piironki.

Mitäs siinä seleväs asias. Pian valuu tupa täytöhön tympiän näköösiä äijjiä. Akkoja ei ovenraosta tullu. Äijjät pisti ovet suluki ja rupes kuurnikoottemahan asikaasten irentiteettiä. Pari koppafoorttia siitä oven erestä lähti täynnä mun kotokylääsihin nähären etnisen näköösiä asiakkahia.

Multa ja rakkahaltani kukaa ei muistanu eres kysyä mitää pärehiä. Oli mullaki kaikki sellaaset joukos, ku olin menos ilimasatamahan niiren kuppien perästä. Soon sellaasta arkipäiväästä profiloontia täälä ja tuala ja kaikkis länsimais.

Vaikkon likinäkö pikkuusen karoksis, päällenäkö on kyllä reiras. Ainaki mum miälestä. Sehän mun pelasti koppiautolta.

nöttköttiä

Johonaki juaruluukus oli uutinen, nottoli jostaki hurrien varastoosta löyty muutamankymmentä vuatta vanahaa säilykeslihaa. Niihin oli jo keriitty sorvata uuret parasta ennen päivämäärät ja tiätysti fläsä raharattihin sitte puarien hyllyylle jäläkimarkkinootavaksi.

Minen imehtele yhtään tuata asiaa. Tääläkin on useen lyäty tarioushinta päivämäärän päälle. Son varmahan kätevämpää, ku ny ruveta uusia numeroota skriivaamahan. Joskus mäkin yritin repiä niitä liimaperia irti, notta näkisin miton sinne alle säilötty.

Ev viitti enää yrittää tapeetoontia tärvätä, ku niis on niin luja liima, notta varmahan onnistuu epä. Jonsei oo tavaroos päivät ja hinnat reheristi luettavis, mumpualesta kauppias saa jatkaa ihan vapahasti elintarvikesmuseonsa ylläpitua.

Tuli nyv vaan miälehen, ku olin taistelemas tuala itärintamalla. Meirän noukan etehen lykättihin niiv vanahaa vanikkaa, nottoli isävainaaki ollu vasta pikkuunen koltiaanen niitä leivottaas. Ei varmahankaa ollu leipuri enää henkikirioos silloon ku leivillänsä herkuteltihin. Kopahutettihin leipää pikkuusen pöyränreunahan, niin enimmät koppakuariaaset  ja muut elävääset krapisi laattialle.

Kyllä niitä silloosiaki päivämäärä yritettihin piilootella. Eiku se ennen isoja sotia leimattu paperi pois leipäknipun päältä ja tuates oli ihan tuaresta. Pääsipä ne herkun asukikki pikkuusen jaloottelemahan siältä ahtauresta. Jokku niistoli viälä kävelykunnoski, mutta enimmäksensä noli vainajia niinku tuattehen leipaassu mestariki.

Mä köyhäkaula käytän kyllä ihan tyylillä hyväkseni pian vanaheneviä lihoja ja leipiä ja maitojak.i Mä sihtaaan tärkiimmät hankintamatkani lauantaiehtoohin. Silloon viikonloppuna tai alakuviikosta vanahenevaa ruakaa saa murto-osahintoohin. Sitte vaan kotia köökkihin ja niihin tuloo palio lisäarvua ku paisteloo klimpit siinäpaikas. Ja ku uuniki varmahan tuloo lämpööseksi, siitä vanahanevasta mairosta on hyvä paistaa oikee makiaa kropsua.

Kropsutaikinahan en kyllä kelepuuta vanahoja nisujauhoja, vaikka jonkullaanen lihansyäjä oonki. Minev vaan tykkää kropsus niistä maroosta, miton  iäkkähis nisujauhopussiis. Ja mummiälestä ne elukanraarot on jotenki kuvottavan oloosia ku ne kärventyy kropsun kuarehen.

Mutta ah, ku se tuarehista jauhoosta vatkattu krosu sitte tuloo syäntihin. Moon teheny kaikellaasia sörsseliä omenoosta, pihilajanmarioosta, raparperistä, tyrniistä, mansikoosta... ja vaikka mistä. On tosi nautittavaa levittää siihen kropsun pintahan erimakuusta mömmää eri päivinä ja miksei joka vinkalehenki voi syärä eri höystehes.

Hernes tai perunahillua enoo viälä saanu äntihin. Porkkanoosta en meinaa yrittääkkää, ku ne kasvaa täs maas kauheeksi mättähiksi. Kaupan porkkanat saa jäärä mum pualesta hyllyhyn mustumahan.

turpahan tuli

Mäki sain  korvihini korvarenkahan reikiöömiä, vaikken ollu niitä tilannukkaa. Joku nyssykoira, keltaanen noutaja hyäkkäs täysillä mun terroristikoiran kimppuhun. Jostaki auton alta tuli viälä joku tukkasilimääne hauva tyynnööstelemähän verityätä.

Joku äijä siinä potkii mun kiinniolovaa syräsnystävääni ja toinen töyhtöperset rupes kans tarttumahan mun kultani kimppuhun. Aina tilannes on kattojan käsis ja silimis. Joku siitä hurttakasasta onnituu puhkoomahan mun korvani ja sormeni. Muut rakit oli irtonaasian, mun pannas.

Minen ymmärrä ranskankiältä ku pakosta. Keltaasen noutskun omistaja vaahtos mullen ku tuluvaanen koski. Ev voinu jäärä mun kiintonaasten ja sen franskun irtonaasten hauvojen väliä selevittämähän. Mulloli omat ja toisten rakit hampahillansa kiinni korvis ja käpälis.

Tosi kaukana oli sovitteleva asennes tilantesehen. Mulloli kiirus häipyä alttarilta hevon helevettihin. Huuti se mulkendaali jotaki ranskaksi poliisista. Olokapään ylitte ilimaasin sillen belegiaksi tervetulokutsun halapahan majahani. Siten muistanu siinä hässäkäs mainaasta, notton perunaa, mansikkaa, sipulia, hernestä ja muuta hyvää kotia viämisiksi.

Orotan ny jantus jaloo, notta klapajuttaako ovikellua poliisi, palomiäs tai purukoira. Elämä on. p

Syän ny

Oon tullu hauranneheksi maahan molellaasia sipulia, viälä monellaasempias perunoota ja mun monen lajin hernehet ja mansikat kukoostaa.  Oon tuala rästäsvuaros ku pellos; viälä ku olis muukimas yks lehemä ja pari päkärää määkimäs. Kukoot rupiaa huutamahan viireltä, niiten halua, mutta pari kanaa. Minen tiärä heruttelisko ne mulle mulkendaalia.

Elämä on. Toistaaseksi. Mun tuloo siitä hyvä miäli, ku en osta kyproslaasta uutta perunnatuatantua, kaakerran vaan peräpukamat pystys tuala omas ryyrisnäni. Elämäs on. Oon huamannu. Kolerat maksaa kaupas pari ekua viireltäkilolta.

Mun perunansiämenekki maksoo helevetin palio enee ku mun satoni arvo on kaupas. Sarosta ny justihin nautin. Kumminki, enkä haikaale minkää prostituoitujen tuattehien perähän.

Ku on ollu niin lyhkäänen elämä tähänastisehen nähären, ev voi tiätää nottonko mun kaalimaas ollu joskus atoomivoimala tai putnikkien lähärätyskeskus. Yli kymmenehen vuatehen moov vaan saapastellu tällä tontilla. Kuulin justihin, notton tuala krekooliis joku muuki vilahtanu.

Pohojalaasjuntturana en tiätysti tiärä aasinsillasta tuan taivahallista. Haluaasin kyllä nähärä aasin, joka menöö jollekki sillalle. Ihan varmahan se rupiaa järsimähän sillankaitehia ja pistää nelijarrut pykälähän. Tunnen muutoosta joitaki aasia täs likellä. Nei pirä kyllä mua sukulaasenansa. Imehtelen sitä.

 On jääny juaruamati, notton mulla yhyren lauroolaasen putujussin rullasukset tuas ovipiäles lähärös seikkaaluuhin. Koko homma on täyrellisesti hanskas. Nua rullittimet, mulla hyvät monot, kätyymet, kiiltävä roikoottelutamines.

Ja sitte joka lähärön eres tuloo pakokauhu. Viimmeeseksi rullittelin pian kipsijalaan jäläkehen. Olympiavoittajalta ostetut vehkehet tilttas ja mun kipiä jalaka meni ympäryysyä. Tuli pikkuunen kauhu, joka ny pitääs sulattaa.

Eiku, joo tai ei. Onhan ne vehkehet kehittööpyny nuasta aijjoosta. Raportootten.

Hohhoijaa

Ov vissihin tiarootusvälinehistä kaikki muut huilimas sateesta kesää sääskien seas paitti kaffinkeittäjät. Sanon kyllä, notta journalismi vetelöö ny viimmeesiänsä. Ei sellaasia juttuja kauaa viitti lukia, mistei tuu mitää selekua asioohin mitä, mihinä, kuka, koska, minkä tähären. Ei tiätysti oo uutinen jos koira söi miähen, mutta jos miäs söi koiran, soon uutinen. Mutta kuinka uutinen nykyysin kiamurrellahan, soo ihan ruskiasta reijjästä.

Tänäki aamuna veturi oli halakaassu kuarma-auton ja hytti oli lentäny mettähän ja ohjaimen polttoainessäiliö oli syttyny palamahan. Jotta mitä?

Varmahan nämä paskajutut on osaksi houkutusta ostamahan sitä paperilehtä. Ihinen vissihin ajatteloo, notta otan selekua kuinka se auto oikee halakes ja mihinkä se hytti oikiasti singahtikaa??
( är det hytta på svenska?) Ohjain voi olla suittet tai tratti tahi sarvet. Enoo koskaa kuullukkaa, notta tuallaasihin paikkoohin olis saanu piilootettua  petroleum tankkia.

Sorry ny vaan, ik begrijp niet deze uutista. Oon jääny kauhiasti muutoonki pois ymmärtämisestä. Harmi, notta mun ihastuttava suamen opettaja on teheny tupakkilakon ja muutoostaki pirättäny hengittämisen.

Vissihin ei oo enää merkitystä halakeeko kuarmuri vai katkeeko se. Jos asiaa ajatteloo joinki teknisellä räpsyllä, on. Tällääsellä tyhymällä lukijalla tuloo miälehen, notta sen veturin noukas olis ollu lumiaura ja se kuormuri olis joinki kulukenu samoja raitioomia pitkin. Lueppa juttu painetusta leherestämmä huamenna. Niinhän sen jutun peräs muistaakseni seisoo.

Uutismokat on tahallisia, mutta vasitenki tahattomia. Suamalaanen kiälenkäyttö on ihan katees. Nykypoloven ns. toimittajat ei tiärä erua sanoolle halaki tai poikki, ollahanko rivis eli jonos, onko varaas viäny autosta renkahat vai pyärät. Joopa joo.

Saarnan mitä saarnaan. Mummiälestä leheristä pitääs saara tiato asiasta, miton tapahtunu tai mitei oo tapahtunu. Mulla menöö juttu ku juttu ihan mettähän, ku käytetähän kiältä päin persettä ja termiista ja itte asioosta ei oo mitää tiatua. Ja sitte yritetähän asikaasen kävelevän likimmälle rautatiäkioskillen.

Jos koulus ei oo enää kiäliopintuntia eikä tyähön tutustumista, asiooren selekua ei saa Suamen maan kermaltakaa. Oho, lain jälähen, voihkii jonku lennokkifirman pomo rosvoosesta asuntokaupastansa. Yksityynen salakokousmatka, sanoo atta vuasi sitte. Kuinkas käytihin, valtio maksaa.

Kuntauuristus. Ev viitti eres sanua kuinka paliao siinä asias kans valehrellahan. Suamalaanen asioosta tiaroottaminen on ny alemmalla tasolla ku kivikaurella. Silloon kysymyksehen röh  toinen karvapää sanoo surennahkansa takaa, notta röh röh. Ja mitä siinä sitte seleväs asias. Jonsei tullu selekua, väkevämpi rupes nirhaamahan päätä irti siltä huanomman saattooselta.

Salamyhkääsyys korpiaa mua niin helevetisti, notta seuraavaksi muutan paratiisisaarellen. Mitä, upposko se jo? Jonsei, heilutan vasikanhännällä tervehyysiä jonku koralliriutan päältä.

Tääläpäi sankarootti aikanansa Asterix ja Obelix (tarinooren jäläkehen). Turpahan tuli  kusipäisille roomalaasille, jos ne rupes viininhöyryystä hengitystänsä liian likiitte huakumahan.