Maailiman kiriat on sekooksis, ku mun hyvä kaveri, turnipsiniska Juha Miato on ärähtäny. Kyllon ny oksat pois ja pala larvaa. Jussi ei suutu vähästä.
Mitää valamennuksellista tiatua ei tiätysti oo, mutta tsemppaamisen tiatua sitäki enee. Jussin termiä käyttääkseni, paperivalamentajat on ihan hailee. Suksi vain ei liikahra millään tiäteellisillä termiillä eikä tossu, vaikka niitä termiä kuinka jankuttaas. Ammushiihtäjä Kaisa Mäkäräinen, suunnistaja Minna Kauppi ja aitahölökkääjä Jukka Keskisalo on kukin sellaasia, nottei niiren päätä lämpööses palele. Non ainusia, jokka osaa treenata.
Käsitän täyrellisesti, minkä tähären Miataa on ny pimahtanu. Miataa on kyllääntyny siihen, nottei järienkäyttö enää oo käytös valamennukses. Jotaki helevetin hilipata hippaa harrastetahan, muttei kukaa muu ku vanahat urheelijat tiärä treenaamisesta ja valamennuksesta hevon paskaa.
Voi olla jotta Väätääsellä, Virenillä. Essayahilla tai vaikkapa Pauli Siitosella oli nimellinen valamentaja kullaki. Nua erellä mainaastut kuitenkin teki itte sen tyän täyrellisesti, mitä mitä urheelijan pitää teherä.
En kyllä yllättyny, ku loikkaaja Ringa Ropo naureskeli televisoonis joku päivä peritte päin nykyysille urheelijoolle. Ringallaki on pikkuusen kanttia sanua. Nykyyset saman lajin harrastajat joutuu tyytymähän meeteriä lyhkääsempihin truiskauksihin.
Vaharatahan vaan lisempää nettiluukkua ja toivotahan muiren värisiä hommihin totisihin. Jos tuata Miataan hälyytystä ei reakootte kukaa, mä kusen housuuhini. Vimmeenen aktiivi, joka sai sanua niinsanottuhun valamennuksehen jotaki, oli Veli Saarinen. Ja siiton kauan. Jos joku ei muista miästä, kuukle toimii.
maanantai 12. maaliskuuta 2012
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Ylypeyttä on
Kattoon justihin jotaki engelantilaasta kanavaa ja siälä toimitteli muuan Kimi Räikkönen. Voin sanua, notten hävenny sen Kimin pualesta.
Jäämiäs mikä jäämiäs, mutta kyllä osas ottaa kaikki kompakysymykset haltuhun. Oli tosi hiano kattua ja kuunnella formula ykköstä.
Palio puhutahan kakkaa eli sontaa suamalaasesta ykkössompaajasta. Moon itte ollu pualijakoonen tuasta äijästä. Voi jumalan tähären kuinka fiksu Kimi osas olla.
Jäämiäs mikä jäämiäs, mutta kyllä osas ottaa kaikki kompakysymykset haltuhun. Oli tosi hiano kattua ja kuunnella formula ykköstä.
Palio puhutahan kakkaa eli sontaa suamalaasesta ykkössompaajasta. Moon itte ollu pualijakoonen tuasta äijästä. Voi jumalan tähären kuinka fiksu Kimi osas olla.
perjantai 9. maaliskuuta 2012
Oonki yksinkertaanen
Ny jauhan samaa asiaa. Jos Suames on entinen lainsääräntö, jokahinen AKT:n jäsen revittää kuvestansa Hilikalle. Entisenä sopimusneuvottelijana mun päätä hämärtää AKT: n johtajan umpio.
Kaikki tiätää, vaikkei sano. Maailiman suurimmat tuhotyät tuli sen takia, nottei päällikkö saanu pimpsaa. Sanoosin, notta sitä kätehen.
Kaikki tiätää, vaikkei sano. Maailiman suurimmat tuhotyät tuli sen takia, nottei päällikkö saanu pimpsaa. Sanoosin, notta sitä kätehen.
umpihangesta
Jotenki ymmärrän, notta lumi on joinki kiteentynyttä vettä. Siälä finelandias en joutanu asiaa tuumamahan. Tosi kovaa vitutti, ku sitä helevetin lunta oli mun vyähän asti ja mun koto siinteli muutaman saran meeterin pääs.
Oma moka oli, notta lähärin sinne surenperähän.. Tai itte asias mun tärkiin hommani oli höväätä parahan kaveri hautuun viatos. En oo koskaa ennen puhunukkaa kirkos. Mulloli niin hyvä aihes, notta kristillinen ympäristö ei mua sokaassu.
Oon höväänny viisis hautajaasis omiani. Jotensakki tuntuu ittesnäni siltä, notta pitääs vissihin pirättää tämä puhumisen putki. Minen tiärä, kuka kaveriistani viittii seuraavaksi teherä pitkän tupakkilakon.
Oon niin helevetin lepsu, notta höpäjän varmahan pian taas. Mikä tämä vika eli vaiva voi olla? Yks syy voi olla se, notta oon itte saamattoman kyllääntyny hautuujuhulis, jonsei kukaa muu puhu vainajasta mitää ku ammattipappi. Ylehensä pappi vetää sellaasta stooria, notta mureskansaa hävettää vainajan pualesta.
Oma moka oli, notta lähärin sinne surenperähän.. Tai itte asias mun tärkiin hommani oli höväätä parahan kaveri hautuun viatos. En oo koskaa ennen puhunukkaa kirkos. Mulloli niin hyvä aihes, notta kristillinen ympäristö ei mua sokaassu.
Oon höväänny viisis hautajaasis omiani. Jotensakki tuntuu ittesnäni siltä, notta pitääs vissihin pirättää tämä puhumisen putki. Minen tiärä, kuka kaveriistani viittii seuraavaksi teherä pitkän tupakkilakon.
Oon niin helevetin lepsu, notta höpäjän varmahan pian taas. Mikä tämä vika eli vaiva voi olla? Yks syy voi olla se, notta oon itte saamattoman kyllääntyny hautuujuhulis, jonsei kukaa muu puhu vainajasta mitää ku ammattipappi. Ylehensä pappi vetää sellaasta stooria, notta mureskansaa hävettää vainajan pualesta.
torstai 8. maaliskuuta 2012
Nojoo
Oon tullu kaupukilomalta tänne maaseurulle. Näin muutoosta yhyren sen kaupunginosan ihimisen, ku olin siälä finelandias. En olisi nähäny ketää, jonsen olisi vasite menny höpäjämähän sen ainuan kans. Höpäjämiskaverini on ensimmäästä A -luakkaa ihimisenä.
Mun tyä oli varmahan pikkuusen vaikia tulla höpäjämähän, siälä kaupungis. Tiällä oli melekee meeteri lunta ja varareittiä ei ollu. Itte tallasin umpihankehen jalaanjäliet, jota pitki sitte osoottelin kämpille ja takaasi.
Mä näjen hyvänä pualena saarroksis olevan mökkini kohoralla, notta nykyaikaaset nettirosvot ei varmahan viitti sinne kahalata. Mutta toisahalta, jos sinne joku itäturisti pohojaksuu oven läpi, mullon siälä karkkia pöyrällä. Sen tähären, nottei viittisi särkiä koko tupaa, ku mitää varaastettavaa ei oo.
Oikiasti mä toivoosin, jotta joku veis pois turhaa kamaa mun kämpiltäni. Toivoosin rosmolta sellaastaki, nottei piänistääsi klasia ja laittaas ovet kiinni ku lähtöö. Muuten voi veret (vesi) jäätyä putkis ja halakaasta messinkiosia.
Eileen jalakojen alla krapaji -25 asteenen roustikko, ny krookukset on hyväs jamas ku niillon 11 ynnäastetta lämmintä. Huamenna meen hakemahan perunansiämenet.
Mun tyä oli varmahan pikkuusen vaikia tulla höpäjämähän, siälä kaupungis. Tiällä oli melekee meeteri lunta ja varareittiä ei ollu. Itte tallasin umpihankehen jalaanjäliet, jota pitki sitte osoottelin kämpille ja takaasi.
Mä näjen hyvänä pualena saarroksis olevan mökkini kohoralla, notta nykyaikaaset nettirosvot ei varmahan viitti sinne kahalata. Mutta toisahalta, jos sinne joku itäturisti pohojaksuu oven läpi, mullon siälä karkkia pöyrällä. Sen tähären, nottei viittisi särkiä koko tupaa, ku mitää varaastettavaa ei oo.
Oikiasti mä toivoosin, jotta joku veis pois turhaa kamaa mun kämpiltäni. Toivoosin rosmolta sellaastaki, nottei piänistääsi klasia ja laittaas ovet kiinni ku lähtöö. Muuten voi veret (vesi) jäätyä putkis ja halakaasta messinkiosia.
Eileen jalakojen alla krapaji -25 asteenen roustikko, ny krookukset on hyväs jamas ku niillon 11 ynnäastetta lämmintä. Huamenna meen hakemahan perunansiämenet.
tiistai 6. maaliskuuta 2012
Mua raisteloo
Otan harvoon yhteeskunnaliset asiat esille. Ny mun on pakko imehrellä AKT:n puheenjohtajan lain yli menevää ylimiälisyyttä. On viälä liiton entinen lakimiäs, juristi.
Kyllä siinä liiton johoros on sopat keitetty johonku tahamahan, eikä liämehen. Pikkuusenki tyälainsääräntyä käsittävä tiätää ihan varmasti, notta entinen voimistelun Suamenmestari voittaa eroottamisriitansa. Hilikalla ei oo siinä asias härän päivää. Mutta kuinka voi korvata kaikki vammat, mitä syytetty on hänelle aiheuttanu.
Jäsenistön kannalta homma tiätää rahanmenua. Joka ainut jäsen tuloo osaltansa maksamahan jäsenmaksuus tulovat oikeurenkäynnit. Jos Räty lakimiähenä viälä keksii valittaa, sitä enemmän mennähän jäsenien kukkaroolle. Räty häviää vuaren varmasti joka oikeuren astehes.
Mulle tämä asia olis muutoon yks hailee, muttoon ollu justihin samallaases tyäyhteesös ku Hilikka. Olin tosin vastapualohooses porukas, eli tyänantajien järiestös. Mullei ollu ihan niin suurta reviiriä ku Hilikalla, mutta homma oli suurinpiirteen sama.
Voin vaan sanua, notta järiestöjohtajilla hilahtaa kovin nopiaa virtsaa päähän. Ollahan vaankiälenä suurihin sopimuksihin valtakunnallisesti. Huipulla oleminen sokaasoo. Oon ollu ittekki joskus neuvottelemas valtakunnallisia sopimuksia ja oon sikäli nähäny.
Muistan oikee hyvin yhyret neuvottelut, ku vaan jähänättihin ja mistään ei tullu mitää. Joku keksii lämmittää saunan. Siälä höväättihin sitte avoomemmin. Ku saatihin taas kletut niskahan, sama jäykkyys alakas, eres pullo välikaliaa ei vapaanuttanu ilimapiiriä.
Mummiälestä vastatapuali halus pitkittää ihan selevää neuvotteluratkaasua sen tähären, notta niitolis kestitty maharollisimman kauan ja ne sais pirennettyä päivärahaa tärkiästä hommastansa maharollisimman pitkähän.
Tuasta Hilikan kohtalosta viälä. Jouruun melekee samallaasehen tilantesehen. Pomosta tuli kuuroomykkä ja mä jouruun tyäsuhtehen aikana kalavehtimahan etuni oikeures. Mä voitin jo ennenku vaihroon toisahallen.
Kyllä siinä liiton johoros on sopat keitetty johonku tahamahan, eikä liämehen. Pikkuusenki tyälainsääräntyä käsittävä tiätää ihan varmasti, notta entinen voimistelun Suamenmestari voittaa eroottamisriitansa. Hilikalla ei oo siinä asias härän päivää. Mutta kuinka voi korvata kaikki vammat, mitä syytetty on hänelle aiheuttanu.
Jäsenistön kannalta homma tiätää rahanmenua. Joka ainut jäsen tuloo osaltansa maksamahan jäsenmaksuus tulovat oikeurenkäynnit. Jos Räty lakimiähenä viälä keksii valittaa, sitä enemmän mennähän jäsenien kukkaroolle. Räty häviää vuaren varmasti joka oikeuren astehes.
Mulle tämä asia olis muutoon yks hailee, muttoon ollu justihin samallaases tyäyhteesös ku Hilikka. Olin tosin vastapualohooses porukas, eli tyänantajien järiestös. Mullei ollu ihan niin suurta reviiriä ku Hilikalla, mutta homma oli suurinpiirteen sama.
Voin vaan sanua, notta järiestöjohtajilla hilahtaa kovin nopiaa virtsaa päähän. Ollahan vaankiälenä suurihin sopimuksihin valtakunnallisesti. Huipulla oleminen sokaasoo. Oon ollu ittekki joskus neuvottelemas valtakunnallisia sopimuksia ja oon sikäli nähäny.
Muistan oikee hyvin yhyret neuvottelut, ku vaan jähänättihin ja mistään ei tullu mitää. Joku keksii lämmittää saunan. Siälä höväättihin sitte avoomemmin. Ku saatihin taas kletut niskahan, sama jäykkyys alakas, eres pullo välikaliaa ei vapaanuttanu ilimapiiriä.
Mummiälestä vastatapuali halus pitkittää ihan selevää neuvotteluratkaasua sen tähären, notta niitolis kestitty maharollisimman kauan ja ne sais pirennettyä päivärahaa tärkiästä hommastansa maharollisimman pitkähän.
Tuasta Hilikan kohtalosta viälä. Jouruun melekee samallaasehen tilantesehen. Pomosta tuli kuuroomykkä ja mä jouruun tyäsuhtehen aikana kalavehtimahan etuni oikeures. Mä voitin jo ennenku vaihroon toisahallen.
maanantai 5. maaliskuuta 2012
Elämä on
Iihana arktinen reippaalu tuloo pian pirätyksihin. Mullon tullu aluusta lähtien ikimuistoosia asioota täältä. Joo täältä, viäläki oon nöyränä täälä kinoksien takana. Kuulen kyllä, notta joku autotiä menöö likellä.
Molin yllättyny, nottei mikää kylän hirvi ollu viittiny tulla kattomahan mun telekkuani. Olin kiitollinen hiirille, nottei nollu teheny pesää soffahani eikä sänkyhyni. Nei ollu eres kuseskellu mitää paikkoja hajulle. Oom mä pikkuusen tiätysti hiirille asetellu terveysruakaa sinne sun tänne.
Tämä ei oo mun huvila, tämä on mun koto. Hiiret ei oo ainakaa sitä takavuasina käsittäny. Mullon laurootuksen ja sokkelin rajas verkko. Mullon lappion ja seinän rajas verkko. Ku ne hiiret ennen tänne tuli, ne on tullu kuninkahallisesti ovesta ku moon pakannu autuania. Ei oo muuta selevitystä.
Mä tiäsin nottei oo mun jääkaapis täälä ku valo, ku tulin tänne viikko taapperi. Ei siäloo nykkää ku parsakaali, lihasoppavärkit ja kunnon piimää ja lurahrus maitua. Ei muuta tartte ollakkaa, ku meinaan taas lähtiä turistimatkalle.
Enoo vissihin muistanu mainaasta minkälaasta oli, ku tulin turistina kotiani. Aina ku pohojaksun tänne on pimiä. Mun kototiälläni oli melekee meeteri lunta ja taksimiäs sanoo, nottei tällä vehkehellä taira ny päästä sun porraspäähäs. Mä sitte, notta tyyrää tuahon luantokeskuksen pihahan. Voisin löytää jokku moottorikelekan raitioomet, mitä myärin voisin eretä kotuani kohoren.
Mulloli oikianpualohooses käres kaupan muavipussi, johonoli munakenno, parsakaali, pärinäpussuunen, keittovihannesrasia, piimäpurkki ja maitopurkki. Toisahaltaases näpis oli lentolaukku.
Ei ollu kuutamo, mutta suurinpiirteen tiäsin mihinä asun. Verin niitä kantamuksiani siinä sikälääses hanges. En mitannu suaritustani pyhäkengis. Voi olla, notta minuutis olis menny pari meeteriä. Ojan kohorat oli kaikkiin pahimpia, ku en pimees nähäny niitä. Siälä ojanpohojilla sitte rimpuulin niiren pussuusteni kans, enkä millään meinannu päästä ylähän. Pairankauluksestaki meni koko aijjan lunta munille.
Molin yllättyny, nottei mikää kylän hirvi ollu viittiny tulla kattomahan mun telekkuani. Olin kiitollinen hiirille, nottei nollu teheny pesää soffahani eikä sänkyhyni. Nei ollu eres kuseskellu mitää paikkoja hajulle. Oom mä pikkuusen tiätysti hiirille asetellu terveysruakaa sinne sun tänne.
Tämä ei oo mun huvila, tämä on mun koto. Hiiret ei oo ainakaa sitä takavuasina käsittäny. Mullon laurootuksen ja sokkelin rajas verkko. Mullon lappion ja seinän rajas verkko. Ku ne hiiret ennen tänne tuli, ne on tullu kuninkahallisesti ovesta ku moon pakannu autuania. Ei oo muuta selevitystä.
Mä tiäsin nottei oo mun jääkaapis täälä ku valo, ku tulin tänne viikko taapperi. Ei siäloo nykkää ku parsakaali, lihasoppavärkit ja kunnon piimää ja lurahrus maitua. Ei muuta tartte ollakkaa, ku meinaan taas lähtiä turistimatkalle.
Enoo vissihin muistanu mainaasta minkälaasta oli, ku tulin turistina kotiani. Aina ku pohojaksun tänne on pimiä. Mun kototiälläni oli melekee meeteri lunta ja taksimiäs sanoo, nottei tällä vehkehellä taira ny päästä sun porraspäähäs. Mä sitte, notta tyyrää tuahon luantokeskuksen pihahan. Voisin löytää jokku moottorikelekan raitioomet, mitä myärin voisin eretä kotuani kohoren.
Mulloli oikianpualohooses käres kaupan muavipussi, johonoli munakenno, parsakaali, pärinäpussuunen, keittovihannesrasia, piimäpurkki ja maitopurkki. Toisahaltaases näpis oli lentolaukku.
Ei ollu kuutamo, mutta suurinpiirteen tiäsin mihinä asun. Verin niitä kantamuksiani siinä sikälääses hanges. En mitannu suaritustani pyhäkengis. Voi olla, notta minuutis olis menny pari meeteriä. Ojan kohorat oli kaikkiin pahimpia, ku en pimees nähäny niitä. Siälä ojanpohojilla sitte rimpuulin niiren pussuusteni kans, enkä millään meinannu päästä ylähän. Pairankauluksestaki meni koko aijjan lunta munille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)