Enoo koskaa kiskonu tupakkilääriä tahallisesti tai tahattomasti. Mun vuatavat silimäni ajoo mut enennenvanahaasista savustuskapakoosta tosi nopiaa kotia. Ev vai ollu koskaa mikää savustuskinkku eli kala.
Monta kertaa jätin ruakani pöyrällen savukuppilas ja yskien maksoon itteni pihallen jonkillaases paniikis. Näin kyllä muutaman kerran ku joku juntturasavuuttelija nakattihin kapakasta niska-perse-ottehella karullen.
Luajan kiitos, enää ei ruakapaikoos käryä tääläkään. Savaukauhuni on kuitenkin sellaanen, notten oikee mialuhusti mee kuppilahan evähälle viäläkää. Mun hermostoni ei kestä sitä, notta muka tilaan ja sitte muka tarioolija on tuavinansa jotaki suurusta mun noukan ala ja sitte menöö pualipäivää ennenku saa kuitatuksi ittensä pihallen soosikupin äärestä.
Mua ei millään lailla lämmitä arviootu tiato, notta 418 imehistä on jääny kualemati uuren tupakkilain tähären täs maas. Tänä päivänä kuitenkin huitaastihin 480 tyäläästä määräämättömähän epätiatoosuutehen tyämarkinoolta.
Oon monta kertaa kysyny korviltani, nottonko säästyny ihimishenki kuvitellusti arvokkahampi, ku hevon vittuhun potkitut tyälääset. Jos Hellasin pankkia pitää pöngätä ottanahaan hiellä tianatuulla markkavainajilla, silloon ku ne kreikkalaaset paskanti kaakelikuppihin, suamalaaset kiipeli surennahoos puiren oksilla.
Mä imehtelen tosisnani, notta mihinkä helevettihin se elinolojen etumatka on haaskattu. Tai mitä siinä, melekee tiärän. On jaettu varallisuus sullen ja mullen ja varsinkin mullen. Itkua lykkää.
lauantai 30. kesäkuuta 2012
Happamia
Mun vattuni on ny niin suuren puskan sisällä, notta happamia, sanoo kettu pihilajanmarioollen. Pitääs löytää jokku pitkävartiset kintahat, nottei menisi kaluumet ihan ruvelle nuas piikiis. Viimme- ja erellisvuanna nypiin puskista mansikoota ja vattuja joulukuun aluus.
Ny kaikki maan tuatokset om mun vattas, paitti perunat. Perunanvijilyniki viittaa johonku luantaasehen auringonkiartohon, vaikka en sitä tunnusta, muka. Jostaki agraarista ytimenjatkoksesta tuloo jatkuvasti viästiä; tällää viälä pikkuusen perunaa, voi tulla näläkä viälä. Sullen.
Ja mähän hautaan perunoota koko aijjan. Vattani kurnii perunavarustukses. Mitä tämä on? Luultavasti mun piäni miäli on hualestunu Eu tukipaketiista. Joillekki rosvopankiille sataa rahaa pilivin pimeen, mutta raahoottajat kiristää vyätänsä. Mäki oon joutunu kattelemahan uuren nahkapaskan, notta pystyysin knoppimahan vyähäni uusia reikiä.
Oon ennustanu oikeen joitaki piänempienki organisaatiioren tuhon ja elämän suuntia. Jos Angela pysyy ryhyrikkähänä, pikkupoijjat väistyy totuuren tiältä.
Ny kaikki maan tuatokset om mun vattas, paitti perunat. Perunanvijilyniki viittaa johonku luantaasehen auringonkiartohon, vaikka en sitä tunnusta, muka. Jostaki agraarista ytimenjatkoksesta tuloo jatkuvasti viästiä; tällää viälä pikkuusen perunaa, voi tulla näläkä viälä. Sullen.
Ja mähän hautaan perunoota koko aijjan. Vattani kurnii perunavarustukses. Mitä tämä on? Luultavasti mun piäni miäli on hualestunu Eu tukipaketiista. Joillekki rosvopankiille sataa rahaa pilivin pimeen, mutta raahoottajat kiristää vyätänsä. Mäki oon joutunu kattelemahan uuren nahkapaskan, notta pystyysin knoppimahan vyähäni uusia reikiä.
Oon ennustanu oikeen joitaki piänempienki organisaatiioren tuhon ja elämän suuntia. Jos Angela pysyy ryhyrikkähänä, pikkupoijjat väistyy totuuren tiältä.
perjantai 29. kesäkuuta 2012
kiäliä on
Sanoolla sanominen on joskus ihan perseestä. Mun rakkini osaa nuuhkuttaa mun säären reunas sellaasta kiältä, notta oksat pois ja pala larvaa. Me ymmärretähän toisiamma.
Näjen joka päivä sellaasia ystäviä, joiren kans ei oo mitää suusanallista ymmärtämystä. Kekkaan kyllä flanderiksi melekee kaikki, onhan äiteeni flander, mutta franskoosta en inaa. Paitti jos puhutahan polokupyäräälystä tai yleesurheelusta, silloon mun kiälioppini poukahtaa päällensä.
Mulla ei oo kuinkaa vaikiaa asioora paikallises osuuskaupas mun vintturakiälelläni. Itte asias myyntihenkilöt on ruvennu naureskelemahan hyväntahtoosesti mun kiälen yrityksilleni. Monehen kuuhun kukaa ei oo kuitenkaa kysäässy, notta mitä sä höpäjät. Asiani ymmärretähän, mutta puheenparteni naurattaa.
Meitä molempia hymyylyttää ja melekee naurattaa, ku vaihran kassahenkilön kans kuulumisia. Oon jo kymmenvuatinen asikaanen, notton numeroota näpsyttävä imehinen keriinny tottua ulukomaan elävähän. Miälestäni osaan sanua jo niinku kurkkutautiset täkälääsekki. Ev vai vissihin osaa, ku paikalliset pyrskähtelöö mun puheelleni. Jos ei osaasi yhtään, kaikki varmahan olis auttavas miäles.
Ja pian lähären kotiani. Mitä mä sanon matkalla, ku joku rupiaa mun kans höpäjämähän vööriä. En sano ensin mitää, mutta sitte rupiaa ytimenjatkoksesta tulemahan reikäpellon kiältä. Enoo kymmenihin vuasihin toimitellu vööriksi, mutta jostaki se sanottava tuloo. Oon joskus fundeerannu jotaki yksittäästä sanaa toiseksi kotimaaseksi. Ei tullu mitää miälehen. Ku muka puhuu sitä toista kiältä, muka muistaa sanat ja kaikki.
Näjen joka päivä sellaasia ystäviä, joiren kans ei oo mitää suusanallista ymmärtämystä. Kekkaan kyllä flanderiksi melekee kaikki, onhan äiteeni flander, mutta franskoosta en inaa. Paitti jos puhutahan polokupyäräälystä tai yleesurheelusta, silloon mun kiälioppini poukahtaa päällensä.
Mulla ei oo kuinkaa vaikiaa asioora paikallises osuuskaupas mun vintturakiälelläni. Itte asias myyntihenkilöt on ruvennu naureskelemahan hyväntahtoosesti mun kiälen yrityksilleni. Monehen kuuhun kukaa ei oo kuitenkaa kysäässy, notta mitä sä höpäjät. Asiani ymmärretähän, mutta puheenparteni naurattaa.
Meitä molempia hymyylyttää ja melekee naurattaa, ku vaihran kassahenkilön kans kuulumisia. Oon jo kymmenvuatinen asikaanen, notton numeroota näpsyttävä imehinen keriinny tottua ulukomaan elävähän. Miälestäni osaan sanua jo niinku kurkkutautiset täkälääsekki. Ev vai vissihin osaa, ku paikalliset pyrskähtelöö mun puheelleni. Jos ei osaasi yhtään, kaikki varmahan olis auttavas miäles.
Ja pian lähären kotiani. Mitä mä sanon matkalla, ku joku rupiaa mun kans höpäjämähän vööriä. En sano ensin mitää, mutta sitte rupiaa ytimenjatkoksesta tulemahan reikäpellon kiältä. Enoo kymmenihin vuasihin toimitellu vööriksi, mutta jostaki se sanottava tuloo. Oon joskus fundeerannu jotaki yksittäästä sanaa toiseksi kotimaaseksi. Ei tullu mitää miälehen. Ku muka puhuu sitä toista kiältä, muka muistaa sanat ja kaikki.
rahaa kanihin
Tarkootuksellisesti enoo pahemmin viitannu Suamen hallituksen rahan hussaamisehen törkyvaltiooren hyväksi. Joku läheenenki sanoo, jonset oo koskaa äänestäny ketää, sun turpas pitääs olla tukus.
Kuvittehellisella miälipitehellä sanon, notta Suamia veretähän ny notkuvilla aatoksilla. Suamen premiär on lapsen uskoonen kovia naamoja kohtahan. Ja sitte se rahaministeri.Yhteeskunnallisesti olis paree satsata karonnehien kakarooren pelastamisen yrittämisehen. Mullolis isoo täkki, minkä ala jurpulainen voitaas piiloottaa.
Voi olla, notta sivusta kattuen Suamen asiaanhoito näyttää ashoolin pyhkimiseltä. Ei oo pitkä aika siihen kun kaikki rakenteelliset hyvinvoinnin kulisit on historiaa. Oon kataanen ja tiätysti haluaasin puhuristaa yhteeskunnan vikaasista ja vaivaasista kiristämällä elämän maharollisuuksia.
Kuvittehellisella miälipitehellä sanon, notta Suamia veretähän ny notkuvilla aatoksilla. Suamen premiär on lapsen uskoonen kovia naamoja kohtahan. Ja sitte se rahaministeri.Yhteeskunnallisesti olis paree satsata karonnehien kakarooren pelastamisen yrittämisehen. Mullolis isoo täkki, minkä ala jurpulainen voitaas piiloottaa.
Voi olla, notta sivusta kattuen Suamen asiaanhoito näyttää ashoolin pyhkimiseltä. Ei oo pitkä aika siihen kun kaikki rakenteelliset hyvinvoinnin kulisit on historiaa. Oon kataanen ja tiätysti haluaasin puhuristaa yhteeskunnan vikaasista ja vaivaasista kiristämällä elämän maharollisuuksia.
paan kiinni
Oikiasti paan vain korvani ja silimäni lysmyhyn, jos pirätän lukemasta nykyuutisia. Joku tappoo akkansa, joku äijänsä ja joku koko sakkinsa. Joku viitti kiruttaa kakarootansakki.
Enoo ollu pyhäkoulus vuasikymenihin. Maailman meno ov varmahan samallaasta ku ennenki. Ny vaan tiarootetahan äkkiempää ku ennen.
Soon saatanan tosi, notta valtio kuppaa imehisiä entistä enemmän. Mun jäläkehen syntynet on jonkullaases onnellisuuren rajamaas. Ne raukat luuloo, jotta yhteeskunnasta on jotaki etua elämähänsä.
Ja vitut. Air Finlandian konkka on justihin sitä, mihinkä Kataasen keinomaailma valtakunnan tasolla on menos. Luattoluakituksis on ihan varmahan epämäärääsiä osiooota. Suami on soosis.
Enoo ollu pyhäkoulus vuasikymenihin. Maailman meno ov varmahan samallaasta ku ennenki. Ny vaan tiarootetahan äkkiempää ku ennen.
Soon saatanan tosi, notta valtio kuppaa imehisiä entistä enemmän. Mun jäläkehen syntynet on jonkullaases onnellisuuren rajamaas. Ne raukat luuloo, jotta yhteeskunnasta on jotaki etua elämähänsä.
Ja vitut. Air Finlandian konkka on justihin sitä, mihinkä Kataasen keinomaailma valtakunnan tasolla on menos. Luattoluakituksis on ihan varmahan epämäärääsiä osiooota. Suami on soosis.
torstai 28. kesäkuuta 2012
melekee onnistuu
Kassaflikka truiskas mulle iloosena vitosen ja hiluja takaasi. Sanoo, notta oo hyvä ja tuu toistekki. Lupasin tullakki, jos tämä kassalasku ny selevitetähän sitä ennen. Näytin sen kassaloorasta sen paperin, jonkolin sille flikalle antanu.
Niinku pettäjän tiällä kulukeva voi pyäristää silimänsä ja imehrellä asiaa, se teki just niin. Oov vissihin sen oloonen, notten ymmärrä paperirahoohin kiriootettua pränttiä tai sitte mun haalarit viästitti sille flikalle, notta joku muu maksaa ku tua uhurini.
Rahasta väärin antaminen ei ollu vahinko. Sen näki silimistä, notta jotaki omaa kassaa flikka oli siinä ratustelemas. Tuskin ainakaa hukkunehien merimiästen vaatetusrahastohon lantit olis menny.
Meen täs lähipäivinä uurestansa siihen kauppahan jonku setelin kans. Valikootten sen flikan rahastajakseni. Tiätysti, jonsei soo jo sitä ennen kärähtäny hommistansa. keksin sellaasen ostoksen, notta summa on johonaki setelien välimais ja sitte orotan paluuraa.
Jos asia menöö niinku äsköön, otan flikkaa niskavilloosta ja sanon muille jonottajille, jotta viereinen kassa olokaa hyvät. Viän sen kassahenkilön pomon pöyrän äärehen ja muistelen minkälaasta filunkia tua henkilöytymä harrastaa.
Kerraasti lähikaupastaki sain väärin takaasin. Silloon mullen jäi parikymmentä ekua hyvää. Pyärrin kassalle kuitin ja ostoksieni ja paluurahan kans. Mitä ny, kysyy mun nuarimmaasta flikkaa nuarempi kassaflikka. Sanoon, nottei täs ny kaikki täsmää. Ku likka älys asian, se hyppäs mun kaulahan ja rupes kualaamahan mun poskiani. Oli mun siinä sitte oleminen, märiän ja kuivan välis.
Niinku pettäjän tiällä kulukeva voi pyäristää silimänsä ja imehrellä asiaa, se teki just niin. Oov vissihin sen oloonen, notten ymmärrä paperirahoohin kiriootettua pränttiä tai sitte mun haalarit viästitti sille flikalle, notta joku muu maksaa ku tua uhurini.
Rahasta väärin antaminen ei ollu vahinko. Sen näki silimistä, notta jotaki omaa kassaa flikka oli siinä ratustelemas. Tuskin ainakaa hukkunehien merimiästen vaatetusrahastohon lantit olis menny.
Meen täs lähipäivinä uurestansa siihen kauppahan jonku setelin kans. Valikootten sen flikan rahastajakseni. Tiätysti, jonsei soo jo sitä ennen kärähtäny hommistansa. keksin sellaasen ostoksen, notta summa on johonaki setelien välimais ja sitte orotan paluuraa.
Jos asia menöö niinku äsköön, otan flikkaa niskavilloosta ja sanon muille jonottajille, jotta viereinen kassa olokaa hyvät. Viän sen kassahenkilön pomon pöyrän äärehen ja muistelen minkälaasta filunkia tua henkilöytymä harrastaa.
Kerraasti lähikaupastaki sain väärin takaasin. Silloon mullen jäi parikymmentä ekua hyvää. Pyärrin kassalle kuitin ja ostoksieni ja paluurahan kans. Mitä ny, kysyy mun nuarimmaasta flikkaa nuarempi kassaflikka. Sanoon, nottei täs ny kaikki täsmää. Ku likka älys asian, se hyppäs mun kaulahan ja rupes kualaamahan mun poskiani. Oli mun siinä sitte oleminen, märiän ja kuivan välis.
maanantai 18. kesäkuuta 2012
ookko valamis?
Mittumaari, tuloo nottei auta ny laupiahat silimäkkää. Muutamakymmentä ihimistä hotaasoo kiruksihinsa lopullisen määrän uimavettä. Kirkastettu häppääkin menöö kurkuusta alahan oikeen kyllä. Lähtöö sitte tuppiroskakki vyätääsiltä liikkehellen.
Multa menöö johannes aina förpiihin. Mun luantohon ei passaa joukkorähästämien. Sei oo niinku mun miälen mukaasta. Moon aina ollu sitä miältä, jotton jalakojen vika jos turpahan tuloo. Ku pitää jalaat juaksukunnos aattunaki, voi olla nottei puukkoosankarit kerkiä kraiveliihin.
Kerrasti juhannuksena istuun kämppäni köökis yksistäni. No sitä sontasiionninia tiätysti tavaalin, kum minen oikee pittaa televisiooniista. Voi olla, jotaki vesiyhtymän tuatesta siinä litkiinki, mutta janonsammutus tarkootuksis vaan.
Sitte pöhähti yks saman firman äijjä tupahan. Tiarustin, notta juakko kaffia jos tohahutan. Otti evähänsä taskusta ja sanoo sen häpän piisaavan. Mitäs siinä sitte. Ei tullu puheeksi asiansa eikä se nottoliko tuttinu jo pirempähänki.
Jotakin mölinäästä asiantynkääki vissihin oli. Mä rupesin johonaki välis tiarustamahan, nottonko sulla pitkäki juhannusloma. Ei oikee päästy siihen mun ohojaamahani asiayhyristelmähän. Rupes lentämähän sylyki mun naamaani kohoren ja rupes viaras ottaman tuki musta ennen tullaasehen vertikaalisehen asentohonsa jämähtämistä. Koitin siinä luetella koulus oppimiani tasapainoasemia ja herralla se tuntuu silloon olovan indifferentti. Labiili tai stabiili olilotila oli ennustettavis.
Koitin kysyä, notta kuinka kauan tästä muutoosta saapasteloo sun akkas kämpille. En tiärä luuliko se, notta minoon sinne menos, mutta havahtuu kyllä akkansa nimen kuullesnansa. Viälä silloli kumminki asiaa portahillaki. Vetääsin sitte isoon kukkahatun vaateshyllystä ja sujahutin sen orotetun viarahani päähän.
Mitää huamannu minkälaanen lakki oli päähänsä tullu. Lähti siitä sitte röhkien johonku tallustamahan. Oli jääny vissihin se mainittemani akkansa nimi kaikumahan johonku ytimenjatkoksehen.
Ei juttu tuahon loppunu. Akka oli sitte kovaa tiarustanu, mistoot tuallaasen kukkahatun päähäs saanu. Esson paaris sitte toimitteli arkena mun viarahani, nottoli tullu astiantrasua ympäri korvia. Oli koittanu muistella mihinoli hiipparoonu, mutta kuullustelumenetelmä oli niin tehokas nottei suusta tullu ku jotta moon oollu... mutta mihinä helevetis ja taas tiskitrasua naamalle, sanoo.
Multa menöö johannes aina förpiihin. Mun luantohon ei passaa joukkorähästämien. Sei oo niinku mun miälen mukaasta. Moon aina ollu sitä miältä, jotton jalakojen vika jos turpahan tuloo. Ku pitää jalaat juaksukunnos aattunaki, voi olla nottei puukkoosankarit kerkiä kraiveliihin.
Kerrasti juhannuksena istuun kämppäni köökis yksistäni. No sitä sontasiionninia tiätysti tavaalin, kum minen oikee pittaa televisiooniista. Voi olla, jotaki vesiyhtymän tuatesta siinä litkiinki, mutta janonsammutus tarkootuksis vaan.
Sitte pöhähti yks saman firman äijjä tupahan. Tiarustin, notta juakko kaffia jos tohahutan. Otti evähänsä taskusta ja sanoo sen häpän piisaavan. Mitäs siinä sitte. Ei tullu puheeksi asiansa eikä se nottoliko tuttinu jo pirempähänki.
Jotakin mölinäästä asiantynkääki vissihin oli. Mä rupesin johonaki välis tiarustamahan, nottonko sulla pitkäki juhannusloma. Ei oikee päästy siihen mun ohojaamahani asiayhyristelmähän. Rupes lentämähän sylyki mun naamaani kohoren ja rupes viaras ottaman tuki musta ennen tullaasehen vertikaalisehen asentohonsa jämähtämistä. Koitin siinä luetella koulus oppimiani tasapainoasemia ja herralla se tuntuu silloon olovan indifferentti. Labiili tai stabiili olilotila oli ennustettavis.
Koitin kysyä, notta kuinka kauan tästä muutoosta saapasteloo sun akkas kämpille. En tiärä luuliko se, notta minoon sinne menos, mutta havahtuu kyllä akkansa nimen kuullesnansa. Viälä silloli kumminki asiaa portahillaki. Vetääsin sitte isoon kukkahatun vaateshyllystä ja sujahutin sen orotetun viarahani päähän.
Mitää huamannu minkälaanen lakki oli päähänsä tullu. Lähti siitä sitte röhkien johonku tallustamahan. Oli jääny vissihin se mainittemani akkansa nimi kaikumahan johonku ytimenjatkoksehen.
Ei juttu tuahon loppunu. Akka oli sitte kovaa tiarustanu, mistoot tuallaasen kukkahatun päähäs saanu. Esson paaris sitte toimitteli arkena mun viarahani, nottoli tullu astiantrasua ympäri korvia. Oli koittanu muistella mihinoli hiipparoonu, mutta kuullustelumenetelmä oli niin tehokas nottei suusta tullu ku jotta moon oollu... mutta mihinä helevetis ja taas tiskitrasua naamalle, sanoo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)