Lipsahti ja taas

Joo nuahin sukututkimuksihin mun juttuni meni, ku häävisti ny justihin kynttään olemahan eres tiatokonehen ääres eli aijjas. En saa vaan kauaa olluksi, siiton kysymys. Täs ny luimuulen, mutta onneksi muistin pikkuusen osoottehia. Jollaki lailla tuloo miälehen, notton meillä päin vissihin ennenki eletty.

Jos on perää, yks Raakel Turppa, jäi anuana henkihin mun kyläs itäturistien vainojen aikana. Kakarat viätihin jonos Uraalin taakse ja kaikki pallipoijjat poltettihin Jaurin nevalla olokivalakioos. Ei tainnu silloon olla ihimisarvot kunnias.

Kovaa ne ampuuloo vissihin joskus silloon toisiansa Kalinin ja Armfeltin soturit. Jolloostikki kuulemma sovittihinki, jotta millä kellonlyämällä taas ruvetahan tussaroottemahan. Ku kello saattoo olla toisella sotapualella eri aijas, vastustaja tiätysti orotti seuraavaa täyttä tuntia hommiensa alakuhun. Niinku herrasmiähet pitää sopimuksistansa.

Fyrrykyrööstä jäi melekee kaikki täyskasvuuset miähet Perttilänkosken kohoralle Kyröönjoen jäälle vainajina. Oli siinä sitte paukkumisen perästä frouvilla ikäviä hommia vesikelekkoonensa traijata rakkahiansa kirkkopellon viärehen kylymähän kämppähän.

Historiankiriootus on muuttanu asioota jonkun verran. Napuen taistelulla ei ollu yhtään mitään tekemistä Napuen kylän kans. Paitti notta kylälääset siältä joen yli katteli, notta kovaa paukkuu. Myähemmin urheeltua Santavuoren taistelua ei kans oo ollu koskaan. Sen niminen taistelu kans tapeltihi Kyröönjoen rannalla pikkuusen nykyysestä Koskenkorvan viinatehtahasta Kurikkahan päin.

Näitä Lauroolan taistelun ja Koskenkorvan taistelun historiankiriootuksia ei varmahan koriaa ku Euron romahtaminen. Olihan rusistai tavaris lontoolaasleheren perähän vallannu koko Suamen jo vuanna 1939. Niin oli teheny. Suames eiv vaan havaattu koko Staliinia Oulus, mihihinää muallakaa maasnamma.

Sev verran sanoosin, notta piänenä poikana löyrin likipelloolta ja mettistä ihimisen luita ja pääkalloja. Ku hevoosen perästä pelloolle tuli piikkilankavalametit ja kultamahaferkut, rupes löytymähän tykinkuulia ja muuta sotakamaa. Hevoosen fältti ei vissihi ollu ulttunu möykkyyhin asti.

Pitää vaan trossata, notta talonpoikaaskapinan pomo Jaakkop Ilikka oli sukulaaseni. Konttahan saares se sitte turmiootihin, Isoonkyröön vanahan kirkon viäres, Kyröönjoen piänes saares.

Marioja ja historiaa

Vuasi taapperin sain viälä joulukuun aluus monellaasia marioja suuhuni tualta klasinaluusesta. Olin äsköön justihin maistellemas miton silä ny. Kyllä siälä viälä on suuhunpantavaa. Jos oikee toren sanon, nei maistu yhtään miltään enää, kypsien mariojen näköösiä on mutta tuntuu niinku ruahua vetääs suuhunsa.

On ollu mun puhehet pitkiä aikoja mitä rookaa. Ei oo ollu virikkehiä pitkihin aikoohin muus ku omas terveyrenhuallos. Viat ei oo hengelle käypiä, mutta viheliääsiä. Kolome kertaa lekurille samana päivänä, on tämän viikon rekka.

Ny pitääs vaan olla siipiänsä myären jonku aikaa. Suunnitellut hommat orotelkohon viäläki jonkun aikaa, vaikkoon niitä siirrelly etehp päin ihan lautinaasesti.

Se hyvä puali täs ny on ollu, notta aukaasin taas nua sukujeni sivut. Siälon monellaasta julukista pilivin pimeen. Oon monen kans ollu tekemisiski tiätämäti, nottollahan jotaki sukuhaisua.

Molin aikoonani yhyren nuaren historian miähen kans samas tyämaaski.Sekin muutoosta taisi olla kaukaanen sukulaanen. Imehtelin sille justihin valamistunehelle, notta mitä nuata vanahoja asioota jauhamahan. Sama kloppi oli justihin teheny mahtavan urheeluhistorian ja jonku toispaikkaasen kunnan historiankirian. Mua ei siihen mennes ollu historiat kiinnostanu jätkän sakkia enämpää.

Oli poikaanen vihaanen mullen; iliman historiaa kukaa ihiminen ei oo mitään. Ev väittäny vastahan. Kaveri toimitteli kaffitunnilla tosi miälenkiintoosia tositarinoota. Soli käyny Ameriikaski asioota setvimäs. Mullaki olis siäläpäi Kyröö -nimises pitäjäs palio sukulaasia. Ja mones muus kohoras siäläsuunnas.

Sanoosin, notta ny asiat tuntuu miälenkiintoosilta.

piaru

Hätkährin äsköön johonkin prutajavahan äänehen. Piaruttaa varmahan jotakuta, ajattelin. Nuuhkiin ympäräristyä oikeen kyllänsä, mitää ääntä kummempaa ei ollu hajuusalla. Mun reppuhun on kyllä joskus yän kyllänänsä narahtanu evähiä. Hävetti silloon.

Ja mitä sitte? Narahtaa ku narahtaa. Voi olla, jottoli jotaki orvokki-nimistä liäntä tullu lipiteltyä ehtoolla. Silloon.

Saan kyllä nukutuksikin jos taharon. Mullon kaks ketun näkööstä eliötä viäresnäni. Ei oo puhuttu palioosin hommiemma jaoasta. Piäniki liikahrus johonaki oven toisella pualella panoo räksyn päälle. Ostanko varaasvaroottimia? En.

Ku on kaks luantaasta palovarootinta, on turhanpäiväästä ostella pateriea virallisihin värkkiihin. Vävy on palopäällikkö, se voi tiätää.

melekee valamista soppaa

Hajin sitte päiväsyrännä soppavärkkiä puarista, vaikkoli kotona melekee kaikki. Entiselle kullalle pitää saara kunnon ruakaa noukan alle. Mutoon voi tulla tupen krapinat.

Molisin saanu kystä kyllä koron tavaroostaki, muttoli pari muutaki asiaa puarihin. Siälon aina jotaki hianoja maistiaasia, millä mä päriään ehtoosehen asti. Monellaasta piäntä voikkuleipää ja monellaasia herelmiä ja juustoja oli tarilla. Mutta mitä nuasta. Siölon komeeta nuaria tosi kohteliahia flikkoja tiskinassuuna. Voi taivahan alla kuinka niiton kiva kattella ja höväätä ummet ja lammet niiren kans.

Mua suajeloo nuaren flikkojen maharolliseasta tylyyrestä syntymävuateni, jokon ollu jo joku aika sitte. Flikat naureskeloo oikiasti hyväntahtoosesti puheliahalle pohojalaaselle körilähällen, joka taittaa varmahan kiältäki melekoosen huvittavalla lailla. Moon höväänny aina ihimisten kans. Moon saanu monta kertaa junaski kännykköjensä kans pelaavat ihimiset toimittelutuulelle.

Silloon viälä kum molin aikuunen, monet vahtas nenäv varttanta pitkin, ku outo ihiminen rupiaa aukoomahan leipäluukkuansa. Kukaa ei oo kumminkaa koskaa viälä flätkäässy turpahan. Minen ymmärrä, notta minkä tähären pitää leikkiä kuroomykkää toisia imehisiä kohtahan. Tämän päivän koiruuslenkillä tuli taas etehen ihimettelyn kohta. Joku hiano leiri (lady) tuli ökytupansa ovesta portahillen, mutta vilahti nopiaa omahan kammiohonsa nähäresnänsä meirän kulukueen. Oli varmahan allerkinen jollekki. Tuli vain miälehen.

Se tekeellä olova soppa on proilerisoppaa. En oo ikänä ennen koittanu sellaasta värkätä. Maustehet oon valakannu itämaasesta setistä. Ny en oo kuuklettanu ollenkaa ohojesta. Saas nähärä. Jonsei tänne mun plokihini ei tuu enää mitään kiriaamia, oon saanu soppani tähären niin lujaa lättyhyn, nottoon ihan hoit tollana.

Evähän hakumatkalla hiippaali pitkiä aikoja samalla vauhrilla hyllyjen välis pikkuunen kumara haalarimiäs. Soli saappahista päättään ollu justihin tyhyjentämäs mullikarsinansa. Saappahien roiskehet nimittäin tuli mun nenähän pikkuusen lehemälliseltä. Moon maaseurulta ja mun noukka ei palio valehtele.

Haalarimiähen auto oli siinä kärrysuajan viäres, ku mä tuli kolomen euron ostoksineni pihalle. Nyhtyriä setä pisteli tavarootansa mersu peräkoslahan, mutta viimmeenen tavara jäi tarkasteluhun. Soli kolomen vartin viskipullo, ja siitä äijä hääpeelemättömästi imaasi pualet melee yhyrellä huitaasulla. Suameshan kyykytähän pimiälläki ja käännetähän selekä yleesöhön päin.

Mua pikkuusen jäi kaivamahan se, ku en keriinny sanomahan sillen, notton mullaki ollu joskus saappahat paskas. Solis ollu varmahan sopimatoonta. Ennen kaikkia olisin halunnu toivottaa hyvää kotomatkaa tunkiollensa. Äly ei pelaa. Niin soon.

kus näköö

Mun humeetihin törkkii tosi lujaa suksitteluihimisten roopinkihommat. Suksien vaksaamien riitti ennen. Sitä lihanpalaa kahalun yläpualella ei tarvinnu voirella, paitti jotta ehkä silloonkin joirenki kohoralla.

Kuinka saatanan lujaa mäkin olisin pyhkäässy vääränoukkaasilla puupökkelööllä, jos mullen olis annettu virtaa. Roopinkia. Tariottihin, mutta kiltäännyyn makiasta. Mä duunasin kahta tai kolomia askaresta ja vain pikkuusen jäin maan kärielle. Taisi olla roopinkia silloon suanisnani luannostansa. En väitä, nota käries olis silloon dopattu. Olin niin likellä sisäpiiriä, nottolisin saanu asiasta kuusaa.

Muistan sen katkerana kokemuksena, ku yritin opetella suksittelemahan. Isä -Lenni hiihtoniilona koitti mullen säysiästi teherä selekua, kuinka vääränoukkaasilla puupökkylööllä päästähän etehep päin. Ne puunpalat lenti tosi monta kertaa toiselle larulle ku mihinä mä muka olin hiihtelemäs.

Oli ny minkälaanen tyäväenpueluehen suksittelija itte, sen hermot kesti opettamahan mua sujuttelemahan. On tosi kumma juttu, notta isäni onnistuu asiasnansa.

Toises erusatmasnansa asias sei koskaa onnistunu. Mun olis pitäny suksitella tyäläästen urheeluseuras. Mitä siinä sitte olis ollu, muttei siinä seuras ollu yhtään mun kaveria. Sitte vaan valakkasin porvarillisen urheeluseuran ittelleni.

Ei tullu mun isäni sen koommin koskaa vaksaamahan mun suksiani. Se hyäty siinäki oli, notta toisten isät kyseli multa, millä helevetillä sä saat sukses nuan hyvähän kuntohon. Sen aikaases Rex voitehen kylies luki notta new. Sanoon aina kaikille uteliahille notta uusi, new ja pirin vaksipurkkini kourasnani. Piilos.

ritarit taas

Mullei oo sanan sijaa siihen, notton joistaki presitentieherokkahista ja kansanerustajista heitelty poikkipualista läppää. Mua ei kiinnosta pätkääkään, kuka ottaa urinoottemisehen tarkoootetun letkun kätehensä tai suukkuhunsa, vaikka toisella olis päles jo kintahas.

Oon parempiki neuvoja. Mua puistattaa oikee pikkuusen, ei ollenkaa, mitä kenenkäki housuus killuu. Suamimaas yritetähän tällätä kaikki ny sivuraitehelle ku kukaan ei tiärä notta juaksisko vai olisko seisasp pistehes. Kantsiin kuullella kataasta, soinia, väyryysta ja erikoosmiäs lipposta.

Mitäs se Hitleri sanoo; katto tuanne ja viisas. Jotta mihinkä? Puala oli jo silloon vallootettu, ennku kuuhaalija näki mitää. Austerrike vallootettihin, siälä höväätähän viäläki Adolfin kiältä. Ystävyytenä varmahan murhaajat otti senkin maan huivinsa aluusehen.

Minkä helevetin takia kukaa muu ku mä, ei näje, kuinka suurehen perseesehen ollahan menos. Hyvä Obama, hyvä Hillary, paskat sulle Putiini. Ny ollahan menos silimät auki ja käret ristis uutehen elämähän mitei oo olemaskaa. Kuvitella voi, jos joku tohtii, eli uskaltaa.

Iliman housuuta jarraasin ny nopiaa maailiman menua. Kaiktkien mairen poliittiset päätäjät on aikoja sitte pirättäny olemasta luatettavia. Jos ryssille valakataas joku teknoraatti puhkupommin ojaamihin, kaikki olis hyvin. Hetken aikaa. Saatana, ku oon tähän maailimahan järiestäny jäläkelääsiä.

pihkas

Ny justihin mun ja eksäni tyä tuloo kylähän slovenialaanen komia flikka. Mun on tärkiää tähärentää, nottei se ihanteni oo mullen sukupualten välisis asioos miälitiätty. Ja on sitäpaitti vasta mun kakarootteni ikäänenki.

Jokku imiset on ja toiset sitte ei. Eva on nähäny jukoslavavian tappamiset kärestänsä, muttei näjy siitä huanona asiana. Oon kauhian liikuttunu siitä, notton maailimas olemas oikiasti fiksujaki ihimisiä. Ja tosi fiksujua. Niiku Eva.

Orotan täälä jantus jaloon viarasta. Oon jo syliellä sukinu tukkaniki taapperin. Minen tiärä, onko orottamani viaras opetellu tämän kylän valtakiältä. Mun suus taittuloo engeland tosi huanosti. Ja balgania en osaa ollenkaa. Ymmärrän engelandia kyllä, mutta jos eksäni on likellä, en maharu puhumahan sitä. Osaan kyllä, mutta ku entiselläni on se english tyäkiälenä, pikkuusen meen kiälineni puu taakse häpeemähän.

Ny seleves, notta Eva puhuu Saksaa, nam.

Kyllä ny kelepaa. Viaras on täälä.