torstai 7. lokakuuta 2010

Oikeen on

Kyllon oikeen, notta entinen lahajomatoon poliisi on pääsny Alakon hallitoneuvoston puheenjohtajaksi. Eiku ruutia persustahan.

Samaanen juippi ajoo Vöörillä melekee pualtatoistasataa ku tiäv varres oli maininta kahareksastakympistä. Lähes entinen poliisi tiäsi, notta nopeusmittarit voi olla kaliproomattomiaki. Jotta niinku virhehien maharollisuuret on poistettu tai non olemas.

Entisellä pollarilla ov vissihin ollu joskus ihan tiäten joku mittauslaites, joka räknää ihan toisellaasia asioota, mihinkä soon tarkootettu. Ei kyttä voi tiätää muutoon ja lähärättää asiaansa korkiampihin käsittelypaikkoohin.

Suamalaasen käytännön jäläkehen Petri saa iliman muuta erustamastansa puulaakista tuattehia omahan käyttöhönsä. Uskon, notta kaupallisen hyärykkehen ottaminen sotii oikeuskäytäntyä vastahan. Paitti notta, jos soon luantaaetu.

Sitte kansanerustaja Petri, lahajomatoon, lahajoja vissihin yritti antaa kunnon jätkä. Se ajaa taas vöörillä 138, ku johonaki tiäv varsilötköös lukoo 80. Mutta jos herra oliski silloos erustamansa firman tuattehis, mitä sitte. Ei mitää, seuraava potilas, kiitos.

Pimiää

Taivas on sellaases nahkapilives, nottei ikäklasiillakaa näje justihin mitää. Ei tuvas eikä rästäsvuaros.

Vissihin hämärä tettää silimähän jotakin jekkua, kun näyttää jottolisin eilises koslan pesus onnistunu. Ny mun silimis tua auto on saman färinen ku ostettaas. Näin ku klasista klasiilla vahtasin.

Son ollu tua pesu vissihin suuri vahinko. Moon niin hätäänen tavallisesti, notta ku pesty vehejes kuivaa, siinon vaikka minkälaasia raitioomia. Jokku kohorat on ihan hinkkaamattomia ja sitte toisis paikoos on epätoivoosia harian jäläkiä. Osa ravasta on lähteny pois, mutta lopputulos on niin hirviä, notta paskaanen autoki on komiee ku tuallaanen söhöritty.

Mä en ny oo oikee selevillä, nottonko ny syssy vai ei. Moon tähärystäny klasiista pihallen, nottolisko joskus satamati. Ilimoostahan soon kiinni minkälaasta säätä sattuu olemahan.

Kus kuivaas pikkuusen, menisin pruittimahan akkani auton pohojahan ruastehen suajaamisainehia. Mullon ainehet ja vekottimet ja haalarien sisällä piäni lihampala tuata hommaa varte.

Mä uskon, notta moni karehtii mua siitä, notta saan joka päivä syärä oman pihan vattuja ja karhunvattuja. Mansikakki rupes henkihin, mutta ennenku mariat kypsyy, noon ruvennu mätänemähän. Mun yleenen opetus on kaikille vintturooville kasvannaasille se, notta laulatan hetkuusen moottorisahaa. Ylehensä vastahankaasuus on soimennu piänes prätinäs. Mansikoohin vissihin pitääs olla joku pikkuunen leikkuukones..

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Viäläki hekotan

Ei voi päivä alakaa nauruusemmin ku ny on alakanu. Menin lähipankkihin seurustelemahan tilin aukaasemisesta. Herrapankkiiri tutuu olovan oikia asiakaspalavelija. Flätkääsin uuren ja pikkuusen vanahemmanki henkilökorttini tiskihin.

Herra lukaasi syntymäpaikkani. Isookyröö, eikös soo siinä Vaasan reunas, likellä ruattinmerta. Minen ny muista, nottoliko kiäli hollanti elikkä englanti. Sitte se pankkiiri rupiaa varoottamati posmottamahan rantaruattia. Em millää meinannu pysyä lavittalla, ku tuli sellaasta äänekästä hymyä. Se pankkiiri kyysyy, notta mikä sua naurattaa.

Sitte se kääntääsi meän kiäleksi Haparandaksi. Minen meinannu pysyä pulupeetilla nykkää. Kaliupää oli johonaki raitioomiasemalla nakellu frispiitä nuarten suamalaasten flikkojen kans. Oli ollu visihin vilipoosta, ku yks leidi oli torennu, nottoon ihan kananlihalla.

Pankkiiri tiarustaa sitte suameksi, notta kuinka ollahan kananlihalla. Tulikahan ne pankkiasiakkaa hoiretuksi, ku piti nii hekottaa. Toivottavasti.

Pankkiiri kehuu seuraavansa mäki-ihantehensa Janne Ahosen liitoja. Sanoo kattelevansa entisen liidokin Matti Nykäsen dokaamista ja linnakiärrestä. Ja se kiäli oli oikiaa suamia.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Linnaa

Luin justihin, notta entinen huippuhiitäjä ja nykyynenkin melekoonen suksittelija Mika Myllylä on syyttäjän jäläkehen linnan tarpehes. Eherotoonta eherottaa syyttäjä.

Mä em millää lailla voi tiätää miston ollu väitetyys pahoonpitelyys kysymys. Mulla vain tuloo miälehen, notta ihimissuhtehesehensa surua ryypännyttä kingiä on on kiusattu nakkioskilla oikee kunnolla.

Pölyys ollu kiusattu äijä on varmahan provosoontunu ja ruvennu läpsimähän kiusaajiansa. Mä en tosiaankaan tiärä, kuinkon menny asia. Tuallaanen ny vaan tuloo miälehen.

Jokku ov voinu lukia Mikan pränttiä suuren doppaamis -skandaalin jäläkehen. Mika paliastuu tekstisnänsä torella inhimilliseksi ihimiseksi, hianoksi. Mä en puallusta doppaamista sen enempää ku kännäämistäkää.

En tunne Mikaa oikee hyvin, isänsä pikkuusen paremmin. Tiärän ny kumminki sen, notta julukisuus on turmioottanu pahoon hianua miästä.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Syämäruakaa

Syäminen on pikkuusen hiano harrastus, ku vaan vatta kestääs. Eileen mohomellettihin valakoviinis keitettyjä sinisimpukkoota. Kaupas maksoo neliä ekua kaharen kilon tällöös.

Maksoo sitte tiätysti se valakoviiniputelliki toista ekua. Piti pikkuusen lämmähyttääkki tuatosta. Joo sähkökauppias sai varmahan jonkun osan herkusta. Voi taivahan alla, kuinka hyviä ne mosseselit on ranskan perunooren kans. Muutaman ekun lautashinnalla.

Jaa notta ranskalaasten kans. Joo. Ensimmääsen maailimansoran tuiskehis jokku urhiat austraalialaassoturit näki frittiä eka kertaa elääsnänsä. Mistä ne poika raukat tiäsi mihinollahan. Mihinä maas ja mikon valuutta. Ku väki toimitteli franskooksi, oltihin vissihin Ranskas. Ei oltu. Oltihin pelekias, mutta niiren perunooren nimi tuli luulon jäläkehen.

Noukiin frouvan kans kastanjoota. Joskus oon Espanjas ostanu niitä grilliltä. Onneksi on google ja sain hyviä eherootuksia kokkihommihini. Pois tiähönsä hyviä niistä tuli. Peruna on hyvää, mutta kastanja on viälä parempaa. Siinon jotaki... niinku syvyyttä siinä maus. Sei oo mummiälestä mitää sianruakaa.

Ny panit hernehet likuamahan. Voi olla, notta gourmet -safkat pirättää hetkeksi. Tuloo huamenna vissihin Yli-Karhua. Tua ruaan nimi tuloo siitä, ku yks palttoo Jaakkoo viiletti jonaki aamuna pyärällä Vaasahan.

Tuallaanen veivittäminen tiätysti pani hiukoomahan. Jaakkoo sitte tälläs ittensä ravintelin pöytähän, muttei oikee tiänny kuinka siälä ollahan. Pikkuusen räknäs, kuinka muut asikaaset käyttääntyy tarioolijan kans.

Joku tilas viäreeses pöyräs Janssonin kiusausta ja toinen Lindströmin piffiä. Jaakkoo päätteli, notta asikaasen pitää esitellä ittensä tarioolijalle. Ja esitteliki. Sen koommin hernessopan nimi on ollu Ylistaros erilaanen ku vaikka Jaurilla tai Nättypiis.

Ei raistele ny

Ku vahtaa alunakkahan, luulis notton pihalla joinki vilipoosta. 20,2 om mummiälestä sellaasta keliä, nottoon huitaassu palttooni jonku henkaripirikken päätynaulahan. Saan varmahan ehtoommalla ohojehia tavarooren tälläämisestä.

Moov varmahan joskus luvannu olla enämpi puhumati krekoolimaastani. Sov vaa tua ryytimaa melekee yhtä rakas ku ihimisrakkahani. Oli kesällä pikkuusen märiänpuutesta ja mittumaarin aikoohin pirätti mansikit ja vatut herelmöömästä.

Mutta katso: Ny tuloo mariaa, nottei tiäretä mihinkä suupiälihin niitä lykkääs. Mullon jonkullaanen luannontiätehellinen kouluutus, mutten käsitä kasvimaani elämää pätkääkää.
Jos tuloo uusia marioja tammikuuski, sitte kysyn joltaki viisahammalta. En sen tähäre, nottolis haittaa marioosta kinosten välis, mutta ihimettä pitääs seleventää. Moon pikkuusen tikapuu hermostoonen.

Ku oon ruvennu puutarhastani plätisemähän, posmotan lisää. Mun puutarhani ei oo sellaanen, mistä yx ministeri tiarusti joltaki tuksulta.

Karhunvatukat on veijaria tai sitte harakat. Tuloo helemelle, mutta huamenna ei oo mariaa enää kotona. Pitääs vissihin taas venytellä moottorisaha käyntihin. Nilikkakutitusta on saanu persikka, päärynä, mustaherukka ja omppupuu.

Mun tiaros olis ratkaasu rakkahieni elämisen varalle. Myrkyt, oho, kasvinsuajeluainehet. Minen vain tuhosta sellaasten emnehien kans.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Tanssien

Tanssien elämä on ihanampaa. Luuraan juuri engelmannien tanssi täntien kanssa -ohjelmaa. Muuan konservatiivisen puolueen Ann Widdecombe, joka tunnetaan ministeriajoita lähtien räävääsuuna, tanssi todella kuin kanki.

Mitä sitten. Häntä vei puoli metriä pitempi ja puoli hehtoa kevyempi ammattilainen. Viihde on silloin aitoa, kun kansa viihtyy. Minusta on todella ihastuttavaa katsoa sellaisia ohjelmia, joissa ei hampaita kiristellä. Entinen ministerikin oli kuin oma itsensä.

Minusta tanssiohjelman ihastuttavaa nautintoa madaltaa vain se, että vähintäin puolet esiintyjistä ovat saman kanavan toimittajia. Jotenkin mietityttää se, miksi monikymenmiljoonaisen valtakunnan alueelta ei löydy uusia kykyjä.

Vähän olen katsonut Suomen kanaaliakin, mutta aina sielläkin keikkuvat samat kärsät. Ovatko katsojat valinneet näin? Onko ihmisillä heikko itsetunto, vai minkä vuoksi pitää seurata
samoja piireissä keikkuvia huumehörhöjä luukusta. Ihmettelen, mutta en ihaile.

Oikeassa elämässä on sentään vielä pari kolme juttua, ennen kuin pitää lähteä Paris Hiltonin reiteille. Oho, jaa notta kokista. Ihimettelen. Käräjillä puali vuatta pään silitystä. Joo, kaikki pontikan keittäjät lahtipenkkihin. Ku löytääsin vanhat vehkeni, rupiaas nokkumahan.. kotokeittööstä. Joo.


Seuraavaksi kirjoitan pohjammaaksi.