Luannonvarielua

Soon varma konsti päästä telekkuhun ja aviisien plariille, ku kahalittoo ittensä ja kaverinsa kettingiillä piänehenki määrähän kaarettavia puita. Tiätysti pitää muistaa tiaroottaa samanhenkisille toimittajakaveriille urotyästä etukätehen. Tuntuu joinki kulunehelta konstilta, mutta jonsei muuta keksitä...

Täs jokupäivä televisio oikee ahamii keskenkasvuusten kakaraan yhteeskuntavastuullista kohellusta. Jokku rohkiimmat joutilahat oli kiivenny parinkymmenen meeterinki korkuutehen umpilahoohin pyäkkiihin. Antikristuksen aikuuset mettäkonehet vain möyrii tasaasehen tahtihin ja kuarmapiilit kulietti kottaraaspönttöövärkkiä johonku. Varmahan niille puis ilakootteville luatoystäville johonku pajahan. Onhan ny pöntööntekoaika.

En tiärä sitte peliättikö siälä korkialla lujaa. Ainaki siältä tultihin lujaa alahan, notta kaarna krapaji. Tiätysti poliisi pikkuusen suasitti maallistumista ja palokunta jonkun verran kiihrytti apinaan ajatusmaailmaa letkuunensa ja nosturiinensa.

Kettinvarustuksis riakkunehet meni nyhtyriä maijahan, ku polisiisedät pikkuusen kauluksista ohojas. Sitte alakaski oikia luannonsujelun hätä agentiillaki. Mettä oli täynnä toisellaasten luantoystävien kopuusia. Muutama niistä ku oli menny läjähän, poliisit äkkäs notton mones asukkahat kotona. Sitte toppas jännitysnäytelmä. Urhiat laivartijat talutti riskupartaasia käytetyn näköösis kletuus viihtyviä ja luannon helemahan täysin sopeentunehia miäshenkilöötä toisihin umpiautoohin ku niitä kettinkiystäviä. Varmahan hotellihin sitte viätihin.

Telekus hakkuun pualesta riakkunu ja sille luvan antanu likikaupungin pormestari on saanu kansalaasilta nuhteeta, ku se oli menny antamahan luvan kaataa kumohon niitä maapallon happivaroja ylläpitäviä pökkelöötä . Kyllä tuallaasen tuskan ymmärtää jokahinen, ku ilimasto on muutenkin menny aivan sekooksihin.

Mä oon jääny johonki esihistorialliselle aijalle ja sikäli en osaa enää nähärä nykyysiä asiooren tärkeysjäriestyksiä. Mettää puilta, tavatahan sanua. Jokahittes liikenneskualemas kuulemma yhteiskunnat menettää hirveetä summia riihikuivia ekuja.

Kukaa ei oo muistanu ainakaa mulle laskia liikennesuhuriihin verraten, notta onko kulutusjuhulista piänehenki luantohon vapaaehtoosesti vetääntyny halapee raatona yhteeskunnalle. Varsinki ku se tapetahan kotiansa isoolla pökkelöllä päähän lyären. Uskomatoonta, nottei asuukiille keriinny sattua mitää kengelle käypää. Kukaa ei ollu etukätehen nuasta oikeesta luantosankariista sen kummemmin kantanu muresta, mutta ne puut ja muut...

Pääasia on, jotta yleesöllä piisaa kaikellaasia sirkushuvia.

Täs on lähikylämmä luantokoto hyliättynä. Mettä on tästäki viäty ympäriltä. Nahkasoffakkaa ei oo pitäny asukkia kotona.

Rosvot kouluutuksehen

Rosvot ei viitti enää kauteerata yäsyrännä. Päivällä ne ättyrehtää niin huanolla nikaa, notta trenkää kyllä imehrellä ammatinvalintojansa ja ennen kaikkia ammattitaitua. Iränpualohoosista maista tullehet vissihin luuloo, notta ku ihisiä vilajaa joka pualella, kukaa ei huamaa pikku ryästöjä. Havahruun torellisuutehen, ku karun vastaakkaasella pualella oli pyhänä ehtoopäivällä käyty tavallisen ihimistuvas. Poliisi tuallaasia kiriootteli lootahamma ja pyyti sanomahan, jos on nähty jotaki epämääräästä.

Naapurin rosmojen kansalaasuuksia ei vissihin viälä tiäretä, mutta uskoosin notta pian tiäretähän. Viimmeviikolla joku älykköporukka rosmos jonku pikkuusen korukaupan ja pinkaasi karkuhun. Juaksu ei vissihin maistunu, ku punaasis valoos otettihin nuarelta frouvalta auto persustan alta. Frouva siinä esmenteli tuallaasta touhua ja sai kualinkuulan kallohonsa.

Varmahan täyrellinen suunnitelma meni mönkähän, ku justihin ampumiskohoralla sattuu olemahan kaks poliisia. Niillei ollu pyssyjä ja kanksterit kerkes hetki olla saalihin huumas valloottamasnansa koslas. Muutaman minuutin. Olishan niillä helyyllä varmahan ollu irempänä ihaalioota.

Naapurikaupungis oli oikee kangsterimeininkiä. Rosvot paineli timanttikauppiahan kotia. Akka ja kakarat otettihin panttivangiksi ja kauppiasta lähärettihin muiluuttamahan kauppaa tyhyjäämähän kiiltävistä. Homma kesti melekee vuarokauren ja rosmot sai hyvääsen saalihin. Asialla on niin palio näkijöötä, jottei kestä kauaa ku rosmot kuunteloo, jotta seuraavat kolomekymmentä vuatta on rauha maas ihan pikkuuses sulle järiestyväs kopis.

Pankkiautomaattien tussahuttelijat on oma lukunsa. Paliokohan poksahrukses färiääntynehillä ja palanehilla seteliillä on ostoarvua? Ku automaattia sitte viälä yritetähän räjährytellä iliman minkäällaasta panostajan kouluutusta. Häpiällisintä oli kaharelle sankarille ku koko pankki kaatuu päälle. Ei noo enää häpeemäs.

Hilian päästettihin pahanoolta irti isoo joukko tosirosvoja, ku vankiloos ei oo enää kuulemma tilaa. Ov vissihin kokoontunu taas sama porukka taltehen ja lisäksi isoo joukko iränsuunnasta tullehia toivesmatkaalioota. Ainaki nyt täs maas ollahan tupinas linnahan tuamittujen kans. Nei maharu enää mihinkää,mutta naapurimaasta on luvas koppipalavelua hätähän. Olis varmahan monelle hianua päästä ulukomaille istumahan, vaikkei luukusta vissihin palio maisemia näjekkää.

Jotaki politiikka ny taas tuli pelihin, ku hyväksi siivotut kopuuset ei kelepaakkaa palavelua havitellehelle maalle. Ei pystytä kuuleman mukahan valavomahan rakkahien oikiallaasta kohtelua. En tiärä ihan varmahan, pitääkö naapurimaas tällätä itte sellinsä telekkuki auki. Jos nuan on, mihinä on naapurin kunniootus silloon.

Puupäitä piisaa

Sain kullan purotettua metron päättärille. Sitte rupes takaa kuulumahan hirviä hätäsireeni ja siniset valot leimus notta ihan silimät alakoo nykimähän valojen taharis. Ensin luulin, notta mua ja kopiisnansa kököttäviä rakkia luullahan kangsteriiksi. Valamistaannuun jo pirättämähän koslani.

Hätä oli varmahan suuri, ku autot lakos kaistoolta pyärtänöölle. No siältä takaa tultihin siviiliautolla, johona oli metron lipunkuva pyllys. Oliskohan muruni lähteny köröttelemän iliman pilettiä ja se hätäänen vilikutti sen perähän. Oikaasin pikkuusen reitiltä ja olin pian taas metrolinialla. Sama pelliloota ajoo aina vaan jotaki perästä ja huuratti ujeltimiansa, notta viäläki korvat soittuu.

Mun jakeluhun ei oikee oo sisääntyny, jotta minkä tähären puupäätä saa huurattaa ja sinistä väläkyttää poliisien ja ampulanssien lisäksi lipuntarkastajat, sähkö- ja kaasulaitos, rahankulietusautot ja monet epämäärääset siviiliautot, joihin ei oo mitää flätkää tällätty muuta ku vilikku ja mölykones.

Soon varma, notta turhanpäiväänen vilikuttelu ja metelinpäästö pirättää torellisuuren tajun kulukijoolta. Ei oo yks ja kaks kertaa nähty ku pollarit huurattaa ristookses, nottei tarttisi punavaloja vaharata. Noon sitte seuraavalla terassilla kaffilla tai kalialla. Pysäkööttemispaikanki saa heleposti mihinkä vaan, ku pistää valon ja melun rallattamahan. Kukkakaupasta voi sitte rauhas valakata orvokkia kullalle tai asiakkahalle viämisiksi. Näin eileen tuan kukkakauppavilikutuksen.

Melekee joka sivutiän alakupääs on ajoneuvolla ajo kiälletty ja viälä varmistettu loppuvan tiän merkillä. Harvoon merkit on totta.Voi olla kiälletty ajosuuntaki, mutta ei merkit liikennööntiä haittaa, eikä ympyräs oo temppu eikä mikää vääntää vastavillahan. Omat säännöt ne olla pitää.

Eilises leheres oli isoo päällekiriootus, ku poliisi oli mennu kuuliaasesti haistelemahan kuskien henkiä tiäv vartehen. Kuurestakymmenestä yhyreksästä tarkastetusta peräti 57 ei ollu kännis. Känniasteesta riippuen kortti otettihin raakimman jälähen kolomeksi tai kuureksi tunniksi poliisin haltuhun, jos sattuu sellaasen kortin omistaa . Seittemällä voimas olevaa korttia ei ollu. Kaharella ei ollu tullu föliyhyn minkäänlaasta henkilötoristusta. Muutamas autos oli jopa kaikki paperit kunnos. Vain yks auto ajoo vääris kilivis.

Pakkelia kersojen pläsihin

Ehtoon uutisis kamera ja toimittaja seikkaali johonaki hevoosenpään kokoosten kakarooren etuaikakoulus. Muutaman vuaren ikääset pikkulikat oli pyntätty niinku kunkun vastahanottajaasihin. Korvis retaji isoot killuttimen. Vähä eri muatooset roikottimet kullaki.

Kameran kunniaksi äiteet oli laittanu parastansa, notta kullannuput olis oikee hemaasevan näköösiä. Yläpään kletut oli tiätysti aijan hengen mukaasesti avonaasia. Oli ollu sitte tiätysti paree lykätä pöherretty siävä kuantalo kletun päär reijästä läpi, ku ei korvista ruvennu kikaamahan.

Kameramiäs tai -nainen oli trendiis aijan tasalla. Välillä se tsuumas barbiihin, notta naamapakkelit ja tekoräpsykarvat eroottuu oikee kunnolla. Ei sattunu kellää tulemahan rääky silimähän, ku kuvaaja ei ainakaa näyttäny yhyrenkään kersan mulukuaasnahaan färin levinnehen pitkin poskia.

Soon komiaa, ku tänne brysänperälle puuttehen kujilleki on omaksuttu maailiman meininki. Joku aika sitte suuret tähäret tosielämän matkintapaikalta hollyvoorista esitteli maalattuja vinkujaasiansa rahavahalle. Kyllä kersaan äiteet ny sitte tiätää kuinka olla pitää.

Kakaraan pynttääminen aikuusten mallisihin taminehisihin on täälä ihan jokapäiväästä. Kakarooren pualesta on tiätysti päätetty kotona, nottei tartte leikkiä mihinää pihalla kuras tai lumes. Karvapaltoot tiätysti kärsiis, jos murut rupiaas pihalla melskaamahan. Tiatokones ja pelikonsolit piisakkohon muruulle. Yhyren suamalaasmallisen toppahaalarin oon nähäny täälä kymmenes vuares. Taisi olla jonku pohojoosmaalaasen kakaran yllä. Brutaalia kurahaalaria ei oo viälä tullu vastahan.

Molin niin haltioosnani näkemästäni, notten yhtää huamannu, notta oliko uutisporukalla joku aihes eli ei. Saattoo ollakki. Pikkukiltsien oli varmahan pitäny nosta jo ennen sian piäremää, notta oltihin saatu ne tyltättyä nuan fiiniksi ku olivat. Poijat oli varmahan saanu koisata tappihin asti ja pikkuusen piremmällekki. Ei niitä sitte palio pikkunukkien seasta näytettykää.

Ah, kuinka kätevää, kaatis toisen pihahan

Kuva on tyypillisestä ihimisen jätöksestä. Sei oo ny leherellä ollu naapurien tekemä rakennustyamaan kaatopaikka

Mennäviikolla leherellä oli komiaa kuvaa ja ihimettelevää pränttiä jonkun pihahan ilimaantunehesta kaatopaikasta. Joulun jäläkehen ku rakentaminen on ollu hirviän talaven tähären seisap pistehes, joillaki on välähtäny täyrentää hiliaasen tyamaan tiiliskivien ja lauranpätkien kasaa omilla rojuullansa. Tosi kätevää.

Leheren kuvan jäläkehen ny perustetus jäteaitaukses on monta kuormalavallista toivottavasti jatkokäsittelykelepoosta roinaa. Tiätysti kaatopaikan perustajat voi perustella älyv välährystänsä sillä, notta joutuuhan rakentaja kumminki tilaamahan roskalavan tyämaallensa. Aina muutama roska menöö siinä samas. Paitti, jotta täs tapaukses rakentaja joutuu tilaamahan monta roskalavaa. Yhyrellä soitolla tiätysti voi tilata usiammanki lavan iliman puhelun hinnan nousua.

Ahkera ihiminen sisustaas kotonsa puistoohin, karuulle, peltoteille ja mihinkä sattuu unohtunehista kolehista. Ei tarttisi ottaa mitää homehisia kangaspäällysteesiä soffia. Piänellä aamukiarroksella varmahan sais valita nahkaasen kalustonsa färin ja mallin. Löytyys kattokruunut ja keittökalustehet, kylypyammehet, sängyt, hussuttimet ja kartiinit ja kaikki mitä ihiminen kuvitteloo hyvin kalustetus koros tarttevansa. Kolehien on taipumus ilimaantua uusihin sijootuspaikkoohinsa aina yäsyrännä. Oonhan mä näistä toimitellu.

Varmahan maan kunkkuki ilahtuu, ku sille on tuatu rojukasa valakattavaksi muutaman saran meeterin päähän pääportistansa. Tuanki oon nähäny monta kertaa. Mä epäälen, notta jännittäville rojunsijootusmatkoolle vuakratahan oikee kaappiauto. Avonaasesta peräkärrystähän joku vois päätellä, minkälaaselle yälliselle seikkaalumatkalle ollahan menos.

Joillaki täytyy olla isojaki nelivetoja hukkaamistarkootuksihin. Syksyllä pahimman litkun aikahan oli kyläsnämmä ilimestynyt kauhia patja ja fällykasa keskelle isäntään peltotiätä. Kasa oli niin korkia, notta traktoriilla oli pitäny kiärtää se pellon pualelta. Akkani ku lukoo salapoliisirompsuja, mäki voiin päätellä samas kasas ollehista jätessäkiistä asikaasen tullehen keskeltä Brysää. Joka kunnas on erilaanen jätessäkki ja kaupunki on yhyreksäntoista eri kunnan aluehella.

Voin vain kuvitella, kuinka jätessijoottajat ja rosmot hiippaaloo öisin kaulukset pystys ja luimisteloo tarkkaavaasena ympärillensä. Voi olla notta moikkaavakki keskenänsä. Samoolla pitkäsormisten asioolla kumminki ollahan. Solis hianua, ku yhyristääsivät hommansa. Rosmot vois tarkastaa kaappiautot, nottolisko tähärellistä renttaa. Vois joku viattoman klasi jäärä piänistämätä ja tulis matalempia tievvarsitunkioota.

Siitoon varma, notta roskakasojen kippaajat hyrisöö hyvää miältä onnistunehen keikan jäläkehen. Siinä sitte voi vaikka tiputella aamutuimahan kaffinplöröt rakkahallensa ja sanua, kuinka palio säästyy kontainerpark (oliskohan tua suameksi joku hyätyjätesasema?) -maksuja. Sitte varmahan ilimootetahan kullalle, notta ehtoolla mennähän säästynehellä rahalla syämähän rästäsvuatohon (ulos). Näin se varmahan menöö. Jätesasema kyllä hakoo vaikka mikkä romut tuvan erestä, jos asemalle vaivaantuu soittamahan. Roskaamisesta kärvähtänyttä ei silitetä päästä. Muistaa varmahan seuraavalla kerralla kansanhuvihin ryhtyesnänsä.

Niitä hönkköötetähän jota saarahan

Mä menin kaks kertaa kunnolla retkuhun. Kolomatta kertaa ei tuu. On jo kauan tuntenu maan tavat, mutta alakuasukkahat on vasta ny suuttunu katteettomille hyville tariouksille. Kauan noon antanukki ittiänsä kusettaa.

Helemikuun ekapäivänä kiriootin täälä päällekiriootuksella kaupas turpahan. Tuas mainos oli Lidlin asikaasilleki liikaa. Mä suamennin tiätysti vapahasti seinän läpi näkyvän nyrkinkuvan. Sen kumminki piti masinoora kansa melekee ilimaasen tavaran äärehen.

Ny kauppakettinki on määrätty leivättömän pöyrän äärehen touhuustansa. Vain muutamas kaupas koko maas on vain muutama tarioustuattehista ja vain yks tai kaks kipalesta. Lehtemmä Het Laaste Nieuws teki yhtenä ja samana tariouspäivänä 19 kauppahan tarkistuksen heti ku puarit aukes. Vain viirestä löytyy tavarat. Jotaki jostaki, mutta vain joka toises oli superhalapa televisio, jota kansa oli lähteny isoolla sakiilla pongaamahan.

Asikaasten sisähänveto olemattomalla tariouksella on enemmän sääntö ku poikkeus. Kaikki saksalaaset ketjut kusettaa ostavaa väkiä koko aijjan. Samoon hollantilaaset. Ja väki ei oo ollu tähän asti kommonansa. Nyt täältä ottanahkaa kruttuamalla häipyvä ranskalaanen ketju sai hirmu sakot samanlaasesta hommasta ja on ny ilimoottanu tarioustuattehiensä määrän etukätehen.

Kauan on antanu tämänmaalaaset pissittä ittiänsä puhumati mitää. Tyrniää on vaan sitte ostettu jotaki, miton sitte sattunu hyllyys olemahan ja niälty pettymys. En tiärä mitä täälä ajatellahan, ku lähäretähän hakemahan neliä kokista kolomen hinnalla. Kauppias sitte, notta tariouspakettimma on jo myirä prätkäästy ja ny olis tuas nuata normaalihintaasia.

Nualla sakemannien sisähänvetotariouksilla saarahan muutoon autohon paperossille jäävät äijjän pengastamahan kaupan aartehia. Ku äijä sitte tirkistelöö miästen leluja saa naisenpualohoonen palio enämpi aikaa kattella vaikka hepenehiä ittelensä ja tiätysti partavettä isännälle palakinnoksi.

Mä aikani imehtelin tuata viis kolomen hinnalla älyä. Käytäntöhän oli vuasi sitte autokaupaski. Ku ostat meiltä yhyren auton saat kaks. Täs kaupas riitti tavaraa, ku vain olis ollu sen yhyren auton hommoohin imehisillä hynää.

Mua hönkköötettihin ensimmääsen kerran naapurikaupungis. Olin vasite lähteny jotaki lelua ostamahan. Kaupan eres karulla oli viälä tuules keikkumas isoo plakaati tuasta halavennustavarasta. Ei ollu tarveskalua hyllyys. Kysyyn kassalta leluni perähä. Voi herttin tähären; ne meni heti aamulla kaikki. Kysyyn, minkätären viälä mainostatta ei mitää. Ei tullu vastausta ei. Sanoon, nottoli varmahan se lelu tykky fletares ja häivyyn, enkoo senkoommi senmerkkises puaris viaraallu.

Ruaan myiminen ei kannata

Tuloo vaan miälehen, notta millähän sitä oikee kuiraallahan, ku ruakaa ei enää osteta. Yks ranskalaanen tosisuurten super- ja hypermarkettien firma tälläs kolomattakymmentä halliansa lukkuhun ja samalla pirätti kulietuskeskuksensa. Ensin alakuhun huitaastihin parisen tuhatta tiskinassua ja autokuskia kävelemähän parinsaran tuhannen muun kävelijän joukkohon.

Kauppa ei kuulemma kannata alakuhunkaa, ku tyhymät pelekialaaset on siirtyny halapojen purkkikauppojen asikaasiksi. Saksalaasten hyllyvarastokaupoos ja vähä samallaasis ranskalaasis ahtahis säilykespurkkipuariis on kyllä kuhinaa.

Tyättömyys ja maan epävarmat talourelliset olot on siirtäny vissihin kansan kissin ja koiranruaalle. Onhan nuas varastoos purkkitavaraki pualta halavempaa ku Ranskan ökyjen isoos hehtarihalliis. Pilliä pussihin laittanehen ketjun isoot pomot haukkuu koko ostavan kansan maan alle, ku neliäkymmentä vuatta sitte alakanu tavarataloorykelmä sukeltaa ny syväätti. Ei oo kuulemma ostajilla minkäänlaasta tavaratalookulttuuria. Kansa epäälöö haukuusta, notta jäliellä olova muutaman saran hallin plutoona vetääntyy kokonansa näppiä nualeskelemahan Eiffeltornin juurellen.

Ei mee näköjänsä hääppöösesti rakentamisen kaupoollakaan. Mennäviikolla yritin piipahtaa yhyres tutus puaris oikeella ostamisen asioolla. Ei ollu kaupan ottas kyltin kylttiä. Ovehen oli präntätty piänellä, notta moomma pirättäny kaupanteon. Yritin mennä toisehen. Yks kaveri ilimootti tekstarilla ihan sattumoosin, notton ny siälä tyhyjennysmyynti. Siältä kuulemma olis saanu hyviä kolehia halavalla.

Täs maas on muutoonki aika vilikasta firmojen häipyminen ja uusien tuleminen. Ei kannata tryykätä kenkäpuarihin, mihinoli vuasi sitte hyvät ja halavat valikoomat. Kauppa saattaa olla ihan tyhyjä tai siinä myirähän ihan jotaki muuta ku kenkuumia.