Kerraasti mennesnäni verotoimistohon, oventakana oli käytävä täynnä hikisiä mammoja kaihias jumpan tohkehes. Ny tua jalo virkistääntymismuato on otettu käyttöhön lentonehiski.
Intialaanen kones oli lähteny jostaki toisesta turpaanipäiren maasta ja oli matkalla Intian pääkaupunkihin. Joku henkilökunnasta, arvatenki miäs, oli ruvennu lähentelemähän lentoemua. Siitä suuttuu toiset henkilökunnan jäsenet ja matkustajat. Eihän tuallaanen passaa.
Hiplaamisesta lähti liikkeelle hirmuunen ottahanlyäntikisa, johona tiätysti oli koko henkilökunta ja niin moni matkustaja ku vaan siihen mahtuu. Sata oli kuulemma matkustajia kaikkinensa. Eiku autopilotti päälle ja ohojaamo tyhyjäksi, ku kerta oli tervehellistä liikuntaa peremmällä, tuumasivat kapteeni ja perämiäski.
Joku konehen tyyrääjistä otti jostaki nokkihinsa ja uhkas viärä konehen johonki toisehen maahan. Uutinen ei paliasta, jotta eikö tua pilotti ulettunu lyämähän tarpeheksi siinä hässäkäs, vai oliko se nuupahtanu jonkun muun asian tähären.
Ny lentoyhtiö epäälöö henkilökunnan osallistunehen joukkotappeluhun ja pari tyyppiä on kuulemma jätetty tutkimusten aijjaksi kentällen. Ei siinä ahtaures kuitenkaa mitää kunnon tappelua oo voitu saara aikahan, ku vain pari lentotyäläästä oli vähä nirhaantunu tuas ottelus. Kunnon tappelushan tuloo vähintään mustia silimiä, muttei oo nuasta intialaasista näköjänsä muuta ku nuhajaamisehen.
Oon kauan jo ihimetelly, kuinka ne konehen tyyrääjät pysyy tunti tolokulla hereellä huumaavas metelis. Ny intialaaset aukaasi pään kunnon taukovoimistelulle. Ei tuallaasen nujakoonnin jälähen varmahan nukuta hetkehen.
maanantai 5. lokakuuta 2009
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Klasihommis
Viikol loppuna on hianua, ku on aikaa teherä vaikka klasihommia. Perinteesiä tai sitte kallistelevia. Moon ny valinnu tuan perinteesemmän, ku kuppihommat on vanahalle äijjälle liika kovia touhuja.
Viikolla jo leikkuutin erikoosmuatoosen artnoveau -tyyppisen ruurun mestarilla. Nykääsi 15 ekua, mutta paketis oliki kaks ruutua. Oli vissihin hariootellu leikkuuta ensin yhyrellä.
Mulla sattuu olemahan tuala aarteistos Sumesta tuatua klasikittiä. Silloli hyvä taikinoora se ruutu pokahan. Täs kakskymmentäluvulla pykätys taloos on kaikki alakuperääset ruurut vain kitillä kiinni. Tiätysti kunniootin peritehiä, enkä ruvennu tumpuloomahan klasia millää rimoolla.
Klasi meni aikanansa pirstiöömihin mun viimeesen nokialaasen kännyn siunaustilaasuures. Se hetki oli lyhyt, mutta kyllä nokialaanen kans oppii kerralla olemahan. Ei oo sen koommin menny omia aikojansa taskus nettihin eikä soitellu kellekkää. Mulla tuli senkaas äkkiä välit seleviksi pitkäaikaasen ykspualisen omapääsyyren takia. Se lennähti voimalla seinähän ja siitä klasihin.
Onhan näitä klasimestarin touhuja ollu ennenki. Tulin kerran koiralenkiltä tosi kipiän seliän kans. Olo oli yhtä huutua. Uluko-ovi oli tiätysti menny takalukkohon vaivaasen käppäälles rästäsvuaros verätettävänä. Eiku tiiliskivi klasin läpi tupahan. Pikkuusen yritin luuralla huirella sirpalehia sivummalle, nottei rakit telaa hianoja jalakatyynyjänsä. Siitä sitte kiamurtelin alle kolomekymmentä senttiä korkiasta reijästä melekee rampana pää erellä tuvanlaattialle. Viikonpäästä sain tällätyksi uuren ruurun.
Viikolla jo leikkuutin erikoosmuatoosen artnoveau -tyyppisen ruurun mestarilla. Nykääsi 15 ekua, mutta paketis oliki kaks ruutua. Oli vissihin hariootellu leikkuuta ensin yhyrellä.
Mulla sattuu olemahan tuala aarteistos Sumesta tuatua klasikittiä. Silloli hyvä taikinoora se ruutu pokahan. Täs kakskymmentäluvulla pykätys taloos on kaikki alakuperääset ruurut vain kitillä kiinni. Tiätysti kunniootin peritehiä, enkä ruvennu tumpuloomahan klasia millää rimoolla.
Klasi meni aikanansa pirstiöömihin mun viimeesen nokialaasen kännyn siunaustilaasuures. Se hetki oli lyhyt, mutta kyllä nokialaanen kans oppii kerralla olemahan. Ei oo sen koommin menny omia aikojansa taskus nettihin eikä soitellu kellekkää. Mulla tuli senkaas äkkiä välit seleviksi pitkäaikaasen ykspualisen omapääsyyren takia. Se lennähti voimalla seinähän ja siitä klasihin.
Onhan näitä klasimestarin touhuja ollu ennenki. Tulin kerran koiralenkiltä tosi kipiän seliän kans. Olo oli yhtä huutua. Uluko-ovi oli tiätysti menny takalukkohon vaivaasen käppäälles rästäsvuaros verätettävänä. Eiku tiiliskivi klasin läpi tupahan. Pikkuusen yritin luuralla huirella sirpalehia sivummalle, nottei rakit telaa hianoja jalakatyynyjänsä. Siitä sitte kiamurtelin alle kolomekymmentä senttiä korkiasta reijästä melekee rampana pää erellä tuvanlaattialle. Viikonpäästä sain tällätyksi uuren ruurun.
lauantai 3. lokakuuta 2009
Henkarina filimihin
Mun ympärillä säteeli viimme yänä suurta ihaalua ja karismaa. Mut oli tällätty isoon kameran etehen kuumien lamppujen ala lavittalle istumahan. Joku komia fryökynä sitte toimitteloo musta oikee nimen tiätysti mainiten, jottei kellekkää jäisi epäselevyyttä keston kysymys.
Se fryökynä siinä paapatti imelästi, kuinkoon erellisen vuaren missinä pääsny pitkälle kansaanvälisis mallin hommis. Se siinä mainaasi, notta kaikki arvostetut muatitaloot kilipaaloo, notta mikä niintä saa mut henkariksensa. Molin koko aijjan aivan otettuna nuasta kaikista ylistyksistä.
Se siinä aina välillä vilikaasi mun päälleni näyttään selevää ihaalua mua ja mun saavutuksiani kohtahan. Toimitteli, notton tullu arvonnousua näis hommis ja mulle ollahan tekemäs hianua elokuvaroolia johonaki Ameriikan itärannikolla. Sitte se pani jonku filimin pyrimähä. Mä siinä kroikoottelin pikiniis johonaki merenrannas rantapallo kainalos. Mun ilimes oli vakava ku hautajaasis ja mä kävelin ku kameeli. Nuanhan kaikki muukki kunnon mallit tiätysti teköö.
Sitte se kääntyy mua kohoren ja rupes kysymähän jotaki. En keriinny kuulemahan kysymystä loppuhun, ku tua meirän sivistymätöön rakki rupiaa juaksemahan unisnansa mun selekää pitkin. Tiätysti mä siinä sitte heräsin vihaasena, miksei tua elukka anna mun koskaa kattua leffaa loppuhun asti. Sillä saattoo olla menos jotaki saman tapaasta tai son tosi unikares.
Unenpöpperöös tarkistelin varooksi tilannesta. Tuan ilonpilaajan lisäksi viäres huakaali sama ihiminen ku maata panneski. Ei ollu mitään prinssiä uliasta sadun maan, niinku jo vähäaikaa olin epäällykki. Rakki antoo niin hetkuusen kattua sitä yänäytäntyä, notten oo varma, oliko mun parta eres ajettu siinä rantakohtaukses ja kuinka rintoopiälikarvat mahtoo siältä yläosan alta loistaa. Ja kuinkolin saanu sen pukuumen alaosan pujotettua ylleni, nottei se näyttäny kovin kaamialta.
Se fryökynä siinä paapatti imelästi, kuinkoon erellisen vuaren missinä pääsny pitkälle kansaanvälisis mallin hommis. Se siinä mainaasi, notta kaikki arvostetut muatitaloot kilipaaloo, notta mikä niintä saa mut henkariksensa. Molin koko aijjan aivan otettuna nuasta kaikista ylistyksistä.
Se siinä aina välillä vilikaasi mun päälleni näyttään selevää ihaalua mua ja mun saavutuksiani kohtahan. Toimitteli, notton tullu arvonnousua näis hommis ja mulle ollahan tekemäs hianua elokuvaroolia johonaki Ameriikan itärannikolla. Sitte se pani jonku filimin pyrimähä. Mä siinä kroikoottelin pikiniis johonaki merenrannas rantapallo kainalos. Mun ilimes oli vakava ku hautajaasis ja mä kävelin ku kameeli. Nuanhan kaikki muukki kunnon mallit tiätysti teköö.
Sitte se kääntyy mua kohoren ja rupes kysymähän jotaki. En keriinny kuulemahan kysymystä loppuhun, ku tua meirän sivistymätöön rakki rupiaa juaksemahan unisnansa mun selekää pitkin. Tiätysti mä siinä sitte heräsin vihaasena, miksei tua elukka anna mun koskaa kattua leffaa loppuhun asti. Sillä saattoo olla menos jotaki saman tapaasta tai son tosi unikares.
Unenpöpperöös tarkistelin varooksi tilannesta. Tuan ilonpilaajan lisäksi viäres huakaali sama ihiminen ku maata panneski. Ei ollu mitään prinssiä uliasta sadun maan, niinku jo vähäaikaa olin epäällykki. Rakki antoo niin hetkuusen kattua sitä yänäytäntyä, notten oo varma, oliko mun parta eres ajettu siinä rantakohtaukses ja kuinka rintoopiälikarvat mahtoo siältä yläosan alta loistaa. Ja kuinkolin saanu sen pukuumen alaosan pujotettua ylleni, nottei se näyttäny kovin kaamialta.
perjantai 2. lokakuuta 2009
Irän mallihin
Nua uusien EU -mairen kansalaaset jaksaa ilahruttaa läsnäolollansa. Ystävällisiä keriälääsiä piisaa joka karunkulumahan. Niille ei kelepaa hampurilaanen, hynää olla pitää. Mafialle pitää maksaa organisaation kustannuksista tiätysti lunnahat rahalla. Ei pomoolla oo mikää hampurilaasen näläkä.
Tämä kaikki on vissihin arkipäivää koto-Suameski. Täälon keriuu menny paikoon aika kovakouraaseksiki. Tämä meirän kyläkauppa ryästettihin pyssyjen kans keskellä päivää. Kuka sitä ny pimees alakaas viarahan maan ouros taloos möykkäämähän.
Naapurikaupungis kulukeella ollehet EU -neuvotteluuta käyvän maan äijjät oli yllättäen kauhias rahapulas. Niillei ollu aikaa ruveta keriäämähän, ku oli miäles vissihin mukavempiaki hommia. Ne tuumas, notta rahaa pitää saara ja nopiaa jotta sais sitte rauhas ruveta harrastamahan.
Vuaren ja joen välisestä pikkukaupungista löytyy sopiva pankkiautomaatti. Herrat tuumas tosahuttaa automaatin hajalle ja siivota setelit salakkuuhinsa. Ei siinä kauaa nokka tuhaannu ku automaatti oli panostettu. Ja sitte valakiaa tulilankaha ja pum.
Hyvin onnistuu. Automaatti aukes. Pahaksi onneksi koko pankki kaatuu rosvojen päälle. Ensin löyrettihin yks sankari. Joku oli nähäny kaks hiipparia. Löytyy siältä raunioosta sitte toinenki amputyäläänen. Kumpikaa ei ollu kuulemma enää erikoosemmi himoonnu niitä rojun seas olevia seteliä.
Mä luulen, jotta joku EU:n instanssi opettaa näitä turistia kohtuulliempahan panostamisehen. Menöö tuallaasilla hirmupaukuulla vain hukkahan hyvää varaastettua tynämiitiä.
Tämä kaikki on vissihin arkipäivää koto-Suameski. Täälon keriuu menny paikoon aika kovakouraaseksiki. Tämä meirän kyläkauppa ryästettihin pyssyjen kans keskellä päivää. Kuka sitä ny pimees alakaas viarahan maan ouros taloos möykkäämähän.
Naapurikaupungis kulukeella ollehet EU -neuvotteluuta käyvän maan äijjät oli yllättäen kauhias rahapulas. Niillei ollu aikaa ruveta keriäämähän, ku oli miäles vissihin mukavempiaki hommia. Ne tuumas, notta rahaa pitää saara ja nopiaa jotta sais sitte rauhas ruveta harrastamahan.
Vuaren ja joen välisestä pikkukaupungista löytyy sopiva pankkiautomaatti. Herrat tuumas tosahuttaa automaatin hajalle ja siivota setelit salakkuuhinsa. Ei siinä kauaa nokka tuhaannu ku automaatti oli panostettu. Ja sitte valakiaa tulilankaha ja pum.
Hyvin onnistuu. Automaatti aukes. Pahaksi onneksi koko pankki kaatuu rosvojen päälle. Ensin löyrettihin yks sankari. Joku oli nähäny kaks hiipparia. Löytyy siältä raunioosta sitte toinenki amputyäläänen. Kumpikaa ei ollu kuulemma enää erikoosemmi himoonnu niitä rojun seas olevia seteliä.
Mä luulen, jotta joku EU:n instanssi opettaa näitä turistia kohtuulliempahan panostamisehen. Menöö tuallaasilla hirmupaukuulla vain hukkahan hyvää varaastettua tynämiitiä.
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
Sato melekee mahas
Moon toimitellu moniotteesehen tuasta suurisuuntaasesta klasinaluusvilielmästäni. Niin isua touhua soon, notta kyllä tämä meirän soffakämppä taitaa olla alaltansa isoompi, ainakin tuahon juuresmaahan nähären. Kyllääntymisehen asti oon siitä pläntistä paasannu ja ny tuloo vihoviimmeenen hölinä. Tämon raportti.
Syksyllä maahan tälläämääni puriua syätihin tiätysti kaiken talavia samoon ku valakosipulia ja tavallista sipulia. Puriua oli niin hemmetisti, jotta sitä piti ruveta kesällä jakamahan tutuulle, ku suus alakas maistumahan pelekkä leherellinen sipulikasvi kaiket päivät.
Perunat syätihin maasta sitä mukaa ku ne pullistuuli syäntikokohon. Juuriin niitä suurimpia kärellä koko vartta kaatamati. Mitei keriitty heinäntekokuuhun mennes syärä, tällättihin paffilootahan ja otettihin Suamehen evähäksi. Samoon suurin osa valakioosta kuulahista lähti evähäksi. Raaimmat jäi mustille rastahille nokittavaksi. Tiättihin, notta kypsyyvät pois ollesnamma ja tippuuvat. Juhannuksesta alakaan mansikkaa on lykänny nähin asti. Viimme vuanna 22. lokakuuta syätihin viimmeeset.
Yhyren lajin vaaramet ja punaaset puskamariat pisteltihin vattahan ja lopuusta turahutettihin menunlirahrus. Mustan marian puskalle annoon moottorisahaa. Hernehiä kans saatihin evähäksi hyvät kyllänsä, mutta pääosa jäin tuanne kuivamahan ja tippumahan maahan. Saamoon käytihin pavuulle. Tein sitte kokeeksi viälä varres olevista kuivista mötikööstä soppaa muutaman kerran. Sev verran on ny jyviä jo valamihina maas, notta hernestä ja papua varmahan lykkää ens suvena mistä rookaa.
Kovista omenoosta saatihin niin hyvää sosesta notta meinaa viärä kiälen, ku sitä saa pyhäästä kropsun päälle. Ny viälä tuloo yhyren lajin vatuusta ruma korttelillinen päiväs ja muutama mansikkakin viälä kerkiää punaaseksi. Kypsymistä orottaa enää karhunvatukka. Sitte on kaikki kunnos.
Oon pitäny kesän jäläkehe plänttini kesannos, ku oli niin hirmuusesti tullu roskaa. Muina vuasina mullon ollu tähän aikahan tulos toinen sato, mutton liian roskaanuttavaa hommaa teherä jatkuvasti niin.
Oon ruvennu tälläämähän pikku hiliaa uusia valakosipulia maahan. Apupaskoja kun en käytä, oon teheny maahan perunavaon näkööstä uraa. Oon täyttäny sitä sitte puusta puronnehilla omenoolla, perunankuarilla, ja kaikellaasella maharollisella elollisella jättehellä, ruahonleikkuujättehelläki. Kun oon uran peittäny, sitte tällään siihen yläpualelle valakosipulini. Siälä ne rontot mätänöö ja sipulini saa ruakaa.
Syksyllä maahan tälläämääni puriua syätihin tiätysti kaiken talavia samoon ku valakosipulia ja tavallista sipulia. Puriua oli niin hemmetisti, jotta sitä piti ruveta kesällä jakamahan tutuulle, ku suus alakas maistumahan pelekkä leherellinen sipulikasvi kaiket päivät.
Perunat syätihin maasta sitä mukaa ku ne pullistuuli syäntikokohon. Juuriin niitä suurimpia kärellä koko vartta kaatamati. Mitei keriitty heinäntekokuuhun mennes syärä, tällättihin paffilootahan ja otettihin Suamehen evähäksi. Samoon suurin osa valakioosta kuulahista lähti evähäksi. Raaimmat jäi mustille rastahille nokittavaksi. Tiättihin, notta kypsyyvät pois ollesnamma ja tippuuvat. Juhannuksesta alakaan mansikkaa on lykänny nähin asti. Viimme vuanna 22. lokakuuta syätihin viimmeeset.
Yhyren lajin vaaramet ja punaaset puskamariat pisteltihin vattahan ja lopuusta turahutettihin menunlirahrus. Mustan marian puskalle annoon moottorisahaa. Hernehiä kans saatihin evähäksi hyvät kyllänsä, mutta pääosa jäin tuanne kuivamahan ja tippumahan maahan. Saamoon käytihin pavuulle. Tein sitte kokeeksi viälä varres olevista kuivista mötikööstä soppaa muutaman kerran. Sev verran on ny jyviä jo valamihina maas, notta hernestä ja papua varmahan lykkää ens suvena mistä rookaa.
Kovista omenoosta saatihin niin hyvää sosesta notta meinaa viärä kiälen, ku sitä saa pyhäästä kropsun päälle. Ny viälä tuloo yhyren lajin vatuusta ruma korttelillinen päiväs ja muutama mansikkakin viälä kerkiää punaaseksi. Kypsymistä orottaa enää karhunvatukka. Sitte on kaikki kunnos.
Oon pitäny kesän jäläkehe plänttini kesannos, ku oli niin hirmuusesti tullu roskaa. Muina vuasina mullon ollu tähän aikahan tulos toinen sato, mutton liian roskaanuttavaa hommaa teherä jatkuvasti niin.
Oon ruvennu tälläämähän pikku hiliaa uusia valakosipulia maahan. Apupaskoja kun en käytä, oon teheny maahan perunavaon näkööstä uraa. Oon täyttäny sitä sitte puusta puronnehilla omenoolla, perunankuarilla, ja kaikellaasella maharollisella elollisella jättehellä, ruahonleikkuujättehelläki. Kun oon uran peittäny, sitte tällään siihen yläpualelle valakosipulini. Siälä ne rontot mätänöö ja sipulini saa ruakaa.
tiistai 29. syyskuuta 2009
Lyhkäänen siänehen
Ei tartte ny palio vaivootella ittiänsä siänehen menos. Koppa ja puukkoo kätehen ja kellarin ovi auki. Siitä puuportahien reisipuusta alakaa likimmäänen siänivilielys. Matkaa tästä soffalta on ensimmääsehen maronlakkihin viitisen meeteriä.
En oo viälä selevittäny, notta pirättääkö hengitys, jos nuata rupiaa mohomeltamaha. Pitääs löytää joku siänikiria. Mä en oo koskaa meinannukkaa syärä sellaasta siäntä, jota en tunne. Nuoren lakit on sellaasia viiren sentin kokoosia halakaasialtansa ja noon sellaasia ruskehtavan harmaita. Lakin päällipuales on ruskeeta nurkkaasia laikkuja. Aivan ku se kuari olis joinki repeelly kasvaesnansa.
Samas trappupiäles on kasuanu toisellaasiaki siäniä. Noli ihan lahottajasiänen näköösiä ja ne mä annoon hiliaa kuivaa paikoollensa, mutta näistä ev viälä tiärä. Vaimo on kova lukemahan salapoliisirompsuja, kyllä se varmahan selevittää näiren suvut ja synnyt.
Täkäläänen rakennuskulttuuri suasii näitä lähietuusia siänivilielmiä. Räystähät on ihan turhia. Pääsööhän vesi virtaamahan seinääki pitkin. Nua meirän kellarin traput on joku rakentaja tällänny suaraa tiiliseinähän ja viälä muurannu kaikki ilimaraot kiinni. Täkälääsis seinis ei tiätystikkää oo minkäällaasia eristyksia. Ei eres sitä kellarin seinää oo millää lailla eristetty märiästä ravasta. Kyllä sitte siänet tykkää tuala pimiäs ja kostias.
Moon hommannu jo joku aika takaperi uuren reisipuun niitä trappuja varten. Flankun pääs oli punaanen leima LUVIA. Eileen tarvittin sitä puuta tällinkinä, ku klasia pesin. Hyvä oliki, ku ei notkunu yhtään. Pitääs ny vaan malttaa se vissihin tällätä sinne mihinkä son hommattuki. Muuten vaimo menöö tänttä ränttää kuupellurua pyykkikoppansa kans alaha kellarin laattialle. On tullu pikkuusen notkiat jo niistä trapuusta ja vähä pritkuuki jo.
En oo viälä selevittäny, notta pirättääkö hengitys, jos nuata rupiaa mohomeltamaha. Pitääs löytää joku siänikiria. Mä en oo koskaa meinannukkaa syärä sellaasta siäntä, jota en tunne. Nuoren lakit on sellaasia viiren sentin kokoosia halakaasialtansa ja noon sellaasia ruskehtavan harmaita. Lakin päällipuales on ruskeeta nurkkaasia laikkuja. Aivan ku se kuari olis joinki repeelly kasvaesnansa.
Samas trappupiäles on kasuanu toisellaasiaki siäniä. Noli ihan lahottajasiänen näköösiä ja ne mä annoon hiliaa kuivaa paikoollensa, mutta näistä ev viälä tiärä. Vaimo on kova lukemahan salapoliisirompsuja, kyllä se varmahan selevittää näiren suvut ja synnyt.
Täkäläänen rakennuskulttuuri suasii näitä lähietuusia siänivilielmiä. Räystähät on ihan turhia. Pääsööhän vesi virtaamahan seinääki pitkin. Nua meirän kellarin traput on joku rakentaja tällänny suaraa tiiliseinähän ja viälä muurannu kaikki ilimaraot kiinni. Täkälääsis seinis ei tiätystikkää oo minkäällaasia eristyksia. Ei eres sitä kellarin seinää oo millää lailla eristetty märiästä ravasta. Kyllä sitte siänet tykkää tuala pimiäs ja kostias.
Moon hommannu jo joku aika takaperi uuren reisipuun niitä trappuja varten. Flankun pääs oli punaanen leima LUVIA. Eileen tarvittin sitä puuta tällinkinä, ku klasia pesin. Hyvä oliki, ku ei notkunu yhtään. Pitääs ny vaan malttaa se vissihin tällätä sinne mihinkä son hommattuki. Muuten vaimo menöö tänttä ränttää kuupellurua pyykkikoppansa kans alaha kellarin laattialle. On tullu pikkuusen notkiat jo niistä trapuusta ja vähä pritkuuki jo.
maanantai 28. syyskuuta 2009
Taas ihimisten kirioos
Viikko takaperi köllährin sängynpohojalle suarin vartaloon kerien. Ryiin melekee keuhkoni pihallen ja väliaijjat tärisin hirviäs horkas ja yritin saara maailimaa kiruksihini, niinku joku ahaven rantahiaras. Ei ollu villisikaflenssua ei, eikä oo viäläkää. Nämoli vain näitä mun satavuatisia.
Ei oo minkäällaasta astmaa, ei oo mitään allergiaa, ei minkäällaasta keuhkojen tiaros olevaa vikaa eikä ollu mitään kulukeella olovaa tautia, eikä syräntautia eikä mitään lääkärien järiellä seliitettävää. Kerraasti, ku pääsin täs ihanuuresnani oikee huippuvireesehen, tuli tinnitukset ja kaikki. Silloon joku nuari lekuriflikka täs naapuris tälläs vahingos sellaaset rohorot, notta sain olla sej jäläkehen monta vuatta ku ihimiset.
Kymmenkunta vuatta sitte olin tämän mysteerin takia pallooteltavana Suames neliä vuatta eri paikoos. Mitää selevyyttä ei tiätysti tullu. Revittihin paloja kehkoosta moniotteesehen, puhaltelin tuupiihin aamun illoon lääkkeen vaikutukses ja iliman. Poliin sairaalapyärällä ku lykättihin pakkaasilimaa kiruksihin. Tehtihin kaikem maailiman maharolliset testit ja pelleelyt. Ei tullu koskaa mitää selekua mistää. Lopetin omaehtoosesti lääkäriis tramppaamiset, ku se vaikutti ihan turhalta monivuatises tyhyjänpäivääsyyresnänsä
Oliski päässy vaikka eläänlääkärihin, asia olis varmahan jo selekiä ku pläkki. Suamaalaases kipiänhoiros asiaa yritti ronkkia vain ulukolaaset kiältä taitamattomat läskikäpälät. Osasko ne eres niitä tutkimustuloksia tulukita? Tuskin. Ja sitte kukaa tuntunu ottavansa asiaani päällensä, eli vastuullensa. Joka kerta mua tenttas, siis vain tenttas, mitä eksoottisemman hipiäänen tohtori aina vaan hianommalla mongerruksella evästettynä. Aina uus lekuri alootti aluusta ja samasta pistehestä ku erellinenki.
Ny meinaan tällätä tämän maan lekurit selevittämähän asiaa. Täälä ainaki otetahan vastuu potilahasta ja teherähän kaikki maharollinen asian selevittämiseksi, eikä eheroteta heti psykolookista konsultaatiota. Voi olla, notta pääs on vika ku suksi ei luista.
En oo tiätysti itte mikää lekuri, mutta vaivani ja historiani on mun itteni. Ku kelaan maharollisuuksia taurin alakuperähän, tuloo ensimmääsenä miälehen pakkohiihtokilipaalut kakarana monen kymmenen astehen kimottehes. Ei ollu mitään pakkaasrajoja ennen, ku piti lähtiä maakuntaviästis oman kuntansa pualesta suksittelemahan.
Kerraasti viästi lähti Jurvasta aamuhämäris kolomenkymmenen astehen kuivuures. Olin ensimmääsellä osuurella. Multa katos koko latu ja torellisuuren taju. Klapsuttelin vaan etehenpäin eres menevän klapinaa kohoren. Viälä kaharen tunnin päästä tohuutin samalla lailla, ku justihin vaihtohon tulles. Soli vissihin hualtajien miälestä huanon kunnon merkki, ku ei saanu tohuutestansa pirättämähä.
Johonaki vaihehes tuli pakkaasrajaksi -25. Mitä silläkää oli merkitystä, ku kymmenet ihimiset huakaali siinä mittarin viäres elohopian kehitystä seuraten. Yleensä peli ratkes sillä, notta kisajäriestäjät painoo lämpöösellä peukalollansa siihen mittarin paluukkahan, notta saatihin mittarinvartehen passelit näytöt.
Ei oo minkäällaasta astmaa, ei oo mitään allergiaa, ei minkäällaasta keuhkojen tiaros olevaa vikaa eikä ollu mitään kulukeella olovaa tautia, eikä syräntautia eikä mitään lääkärien järiellä seliitettävää. Kerraasti, ku pääsin täs ihanuuresnani oikee huippuvireesehen, tuli tinnitukset ja kaikki. Silloon joku nuari lekuriflikka täs naapuris tälläs vahingos sellaaset rohorot, notta sain olla sej jäläkehen monta vuatta ku ihimiset.
Kymmenkunta vuatta sitte olin tämän mysteerin takia pallooteltavana Suames neliä vuatta eri paikoos. Mitää selevyyttä ei tiätysti tullu. Revittihin paloja kehkoosta moniotteesehen, puhaltelin tuupiihin aamun illoon lääkkeen vaikutukses ja iliman. Poliin sairaalapyärällä ku lykättihin pakkaasilimaa kiruksihin. Tehtihin kaikem maailiman maharolliset testit ja pelleelyt. Ei tullu koskaa mitää selekua mistää. Lopetin omaehtoosesti lääkäriis tramppaamiset, ku se vaikutti ihan turhalta monivuatises tyhyjänpäivääsyyresnänsä
Oliski päässy vaikka eläänlääkärihin, asia olis varmahan jo selekiä ku pläkki. Suamaalaases kipiänhoiros asiaa yritti ronkkia vain ulukolaaset kiältä taitamattomat läskikäpälät. Osasko ne eres niitä tutkimustuloksia tulukita? Tuskin. Ja sitte kukaa tuntunu ottavansa asiaani päällensä, eli vastuullensa. Joka kerta mua tenttas, siis vain tenttas, mitä eksoottisemman hipiäänen tohtori aina vaan hianommalla mongerruksella evästettynä. Aina uus lekuri alootti aluusta ja samasta pistehestä ku erellinenki.
Ny meinaan tällätä tämän maan lekurit selevittämähän asiaa. Täälä ainaki otetahan vastuu potilahasta ja teherähän kaikki maharollinen asian selevittämiseksi, eikä eheroteta heti psykolookista konsultaatiota. Voi olla, notta pääs on vika ku suksi ei luista.
En oo tiätysti itte mikää lekuri, mutta vaivani ja historiani on mun itteni. Ku kelaan maharollisuuksia taurin alakuperähän, tuloo ensimmääsenä miälehen pakkohiihtokilipaalut kakarana monen kymmenen astehen kimottehes. Ei ollu mitään pakkaasrajoja ennen, ku piti lähtiä maakuntaviästis oman kuntansa pualesta suksittelemahan.
Kerraasti viästi lähti Jurvasta aamuhämäris kolomenkymmenen astehen kuivuures. Olin ensimmääsellä osuurella. Multa katos koko latu ja torellisuuren taju. Klapsuttelin vaan etehenpäin eres menevän klapinaa kohoren. Viälä kaharen tunnin päästä tohuutin samalla lailla, ku justihin vaihtohon tulles. Soli vissihin hualtajien miälestä huanon kunnon merkki, ku ei saanu tohuutestansa pirättämähä.
Johonaki vaihehes tuli pakkaasrajaksi -25. Mitä silläkää oli merkitystä, ku kymmenet ihimiset huakaali siinä mittarin viäres elohopian kehitystä seuraten. Yleensä peli ratkes sillä, notta kisajäriestäjät painoo lämpöösellä peukalollansa siihen mittarin paluukkahan, notta saatihin mittarinvartehen passelit näytöt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)