Mä kurnuttelen kuaros näköjänsä yhyren neliäntoista vuaren ikääsen kollin kansi. Kissi pitää mua lakeijanansa. Moon tiätysti valakannu roolini ja auoon karvaherralle ovia ku oikeen kunnon hovimestari teköö alamaasellensa.
Kyllä kissillä on tiätysti oma maailimansa. Mutten saa omahan kaalihin sitä vapautta mitä kissi valittoo. Mum pitää tällätä sillen kuppihin murkinaa, enkoo koskaa nähäny asian olovan toisippäin. Vois vaikka rääppöönä yrittää tukkia mun suuhuni jotaki ylypiänä pyyrystämäänsä hiirtä raatona eli eloosena.
Minen oikee äkkää näitten yhteeskunnallisten asiootten tasa-arvottomuutta. Mä voin pian mennä naimisihin sukupualineutraalina. Varmahan vesurilla joku tuamari hoitaa homman. Kissillä on sikäli asiat kondikses, jotta siltä on viäty miähisyyren merkit jalakoovälistä.
Sanoosin, notta rakit on palio ihimisläheesempiä ku tuallaaset turhanpäivääset keherääjät. En ny puhunu siitä arvovallattomasta pariintumisesta, mistä mainaasin äsköön. Koira on koira, mutta siili on siili. Ei pääse neutraloomastikkaan likelle eli lähelle. Soon niin. Ne pistimet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti