maanantai 31. maaliskuuta 2014

tikka

Väärin kiriootettu. Pihakoivusnani nokkii kaks erillistä suamalaaasta käpytikkaa. Minen tiärä onko tuntemani linnut pikkuusen sokioota, ku mun tiätääkseni koivuus on harvoon kä.pyjä.  Muttei oo pellikattonikaa käpy, mutta sitä kans hakattihin kaharen tikan voimin joku aika taapperin.

Piti oikee tällätä kummisaappahat jalakahan ku tälläsin itteni tiarustamahan klopotuksen aihesta. Ei tällääsellä mörköperällä mikää oo ihimeellistä. Johonaki kohoras kävääsin puaris. Sillä välin palokärki oli niitannu reijän muun unnutuskäppähän. Tälläsin läpehen isoon kiven ja soon sillä asetuksella viäläki.

Johonaki toises maas kortteerasnani imehtelin ku televisiooni huuti täysillä. Ei se mitää, ku ikävystyny rakki oli järsiny kaukosäärintä ja saanu toosan pelittämähän. Hollanninkiälinen kakaraan ohojelma oli vissihin mialuunen, ku ei eväkää värähtäny ku tulin torppaha.

Toin eileen tai toisnapäivänä muuttokuarman. Pitää vissihin lähtiä takaasi ainaki johonki matkahan asti. Oon vanaha äijä ja en millää siätääsi Putiinin kirutuksia. Isäni oli viis vuatta irän suunnas turistimatkalla. Mullaki oli 1968 sama reissi likellä, ku sovjet miähitti tsekkoslovakian. Viäläkää niistä asioosta ei oo puhuen. Mua peliätti helevetisti Lappenrannas ku sirpillä ja moukarilla merkatut lennokit ajoo Vaasaa kohoren. Moon rauhanomaanen ja lähären tästä pian livohkahan. Pelekuri.

1 kommentti:

vilukissi kirjoitti...

Täälä nakutteloo palokärki puuta, son niin korkialla, notten näje saako se pahaa jäläkiä aikahan. Muista Sekkoslovakian miähityksen, molin 12 v ja parhaaten muistan vanhempieni katsehet, ku ne katto toisiansa; soran nähänehet ja kokenehet ihimiset. En osannu kysyä mitään mutta peleko jäi.Joku on aina sama vaikka vois paistaas. Seon vissi niin.