jotta joo

Moon, soot, son, moomma, tootta, non. Nuan artikulootten. Joulupukki sitte rupiaa tälläämähän kolleekallensa, eli mulle, notta ov vissihin tullu junan raitioomillen palio vitiä, ku en pääse tästä lähikaupungista mihinkää. Mainaasi, notta kopteritonttu huitaasi ittensä ilimavispilällä takaasin Korvatunturillen. Ov vissihin ny pikkuusen heittehellä. Pukki.

Mä sitte reakoottin tilantehesehen avuusmiälisellä vastauksella. Mainaasin, nottoon ny justihin monen jalakapallokentän kokooses lähikaupas ja voin ostaa velaaksi pukille hiihtimet, jotta sais niinku omia raitioomia pitki kulukia pakettiensa kans.

Sanoo sitte sormillansa kännykällä, notta hyvä aidee, mutta mun  ostetut junalippuni menöö tärviölle. Mä siihen sitte, notta rautaasilla raitioomilla on ny niin palio kuuraa, notta suksi ny vaan kuuraparta. Mä tuan kolehet sinne mihinoot justihin ny. Ei oo vaihtoehtoja.

Son tämä kolleekooren kans  höpäjäminen yks ammattitairon osa-alues. Kukaa ku ei oikiasti tiärä, nottoomma jakanu lahajojen jakohommat monen pukin kans. Ikää ku sattuu kaikilla olemahan satoja vuasia. Mutta mitä täs, pukki ku pukki.

Molin vuasi sitte kopajuttamas kilttien lapsukaasten ovipiäliä eurooppalaases herrakaupungis. Mulloli jaloosnani Rovaniämeltä ostetut vääränoukkaaset jalakuumet, joihinka senaikaanen kampraatti oli tällänny joulukelloja. Ylläni oli paikallisesta anttilasta ostettu pukkikostyymi. Käresnäni oli itte tehty kopotin eli keppi.

Näytelmäroolini tein aika tihijähän asutulla aluehella ja mun piti tryykäällä navikaattorin kans paikasta toisehen. Kumma kyllä, osajin joka paikkahan niinku telekkä pönttööhinsä.

Mulloli etukätehen ilimooterttu keisarivapaa taksa, jonka kaikki mukisemati mulle pulitti. Yks lady pikkuusen moittii suarituksen yhteyres, nottoli näkyny saapasvarresta verkkarin pulttu pikkuusen. Saoo, notton vanahin kakaransa kiikun kaakun pukinuskos ja tua pultun näkyminen saattoo viärä uskon autuahasehen elämähän.

Ny mä sitte täälä palamun alla pelekään oikiasti pukkia. Jos soon joinki ilikurinen ja potkaasoo runkohon ennenku toivottaa hyvää joulua. Siitä voi tulla kuhumu päähän, jos kookospähkinä putuaa ottahan. Mutta voi sen sisällä olla sitte jotaki syämistä.

Ei vaitiskaa.

Kivi

Yks kaveri lähtöö aamulla autoolemahan Pajalahan. Soon meän kiäl aluesta se Pajala. Vein lähtövälle paapalle pikkuusen hyvänmatkan toivotuksia ja muistutin, notton siäläpäin pikkuusen tiällä sarvipäisiä sorkkaeläämiä.

Ei moittinu mun muistutustani, ku oli muistelevanansa, notta pari tiimaa piti joskus orotella vuaruansa liikentehes, ku autoja pelekäämätöön porolauma märehtii tiällä ja lipoo tiälaitokset sualoja kituumihinsa.

Puhutahan kaverin kans useen palio joutilahia. Verkostohuumorin läpi on joskus pikkuusen pilikahtanu pätkiä jostaki. Minen tiärä mistään tiätystikkää oikee mitää. Ku entinen akkani oli salapoliiromaanien lukija, moon kans varmahan samaa. Niinku jos oot hyvä mäkiloikkija, oot hyvä laulaja. Ei tainnu vertaus ny pelittää.

Kaverini tärkiimmäänen kohores on rookata joskus ruattalaasella autonkummitehtahalla tutusnehensa kaverihin. Mä arvostan pitkäaikaasia ystävyyksiä. Kaveria ei jätetä oman onnensa nojahan.

Viaraalukohores on saanu arpeetia johonaki paikallises teatteris avustajana. Vissihin kuliettaa jotaki roinaa näyttämölle esityksen eretes. En tiärä asiaa.

Tälle avustajallen oli esitetty yhyres lastennäytelmäs pääroolia. Ylen hämmästyny herra tiätysti oli, ku avustajasta pitääs hypätä suaraa estraadillen. Yän jäläkehen lupas ottaa osan. Pikkuusen oli imehrelly, ku ei saanu käsikiriootusta tai mikä se teatterin puhumislista onkaa.

Avustajan ei tarvinnu tosiankaa lausahrella mitää, notta mitä präntistä etukätehen. Roolisuaritus oli näytellä kiviä jonku hurstikankahan alla. Liikahrella ei kuuleman mukahan saanu, vaikka lastennäytelmän artistit kiipeli moni otteesehen näyttelijän seliän ylitte.

Lahajakuutensa kerralla osoottanu näyttelijä on saamas pian uuren roolin näyttämöllä, notta kaikemmaailiman roudarihommat on ny vissihin sivuutte. Taiteelija ei paliasta, mikä on seuraava ja jonkin verran vaativampi suaritus kua tua jo kehuttu ensiesiintyminen.

Minen tiärä mistää mitää, mutta kannon esittäminen on palio juurevampaa ku pyäriän kiven. Salaasuus on verhonnu täyrellisesti artistin uuren tyän luantehen esiintyvänä taiteelijana.

Väläkkyy

Minen oo pirättäny imehtelemistäni, notta minkä tähären mullen  räpsytellähän  etuvaloja ku moon museoautollani asioolla.  Toisen pensoos tiätysti.

Mullon  varmahan jonkullaanen alakava muistihäiriö, ku en tunne enää räpsyttäjiä. Ne varmahan tuntoo mun, kus kerta tervehtii.

Moon tyyränny koslaani pitkilläki linioolla. Mun kotokaupunkiniki halaki pitää könnätä tunnin tratin takana ja jotaki helevetin huippunopeutta kahareksaakymppiä. Mä meen siinä ajellesnani siivuamahan takaklasia ja takajaloottepualen laattiaa.

Riskupartaasten älykköpäättäjien kans oon turvallisuuren huuhaaluusta miältä. Pääsisin mäki ratikalla ja vaikka metrolla. Turha huinaalla. Moov vaan vääräs paikas matkoonihini nähären.

Ja sitte tuahon, notta valot väläkkyy mua vastooksille tulovis koslis.Joskus piti tällätä taajaman ulukopualoohoosilla teillä ajovalot päällen. Munon joinki vaikiaa päästä päätinkihin mikon taajama ja mikä ei.

Johonaki helevetin vanhakantaasen trillaamisesnani kuvaalin ittelleni, notta kaupunki on taajama. Voi ollakki, ev väitä vastahan. Joskus vaan tuntuu kauhian yksinääseltä ajella neliäkymmentä kilsaa varsinaasehen taajamahan. Pitääskö mulla olla koslasnani ajovalot päällä vai pois päältä?  Akku kuluu.

Uus kaveri

Onnien summa taitaa olla vakio. Joku ihimisen pualohoonen rakas lähti hilian silakkahan, mutta ny jo uus kaveri on tyrkyllä.

Mä pikkuusen esmentelen uuren alakua näin nopiaa. Sillä silimällä on mulioosteltu toisiamma, notta jostaki toreston vissihin kysymys.  Minen oo päästäny viälä ladya tupahani. Oon keksiny kaikellaasia tekovalehia, notton mulla muka kiiruhia netis ny, enkä ny kerkiä seurustelemahan sun kans.

Moon koittanu sanua, nottei oo mitään maailimallista sullen jakaa. Ystäväni kattoo mua suaraa okulaarihin ja viästittää silimän pilikkehellänsä, notta viittikkö olla vaiti. Ollahan vain asias, pliis.

Narrattava ihiminen ku oon, orotan kumppanuuseherokkahan uutta siirtua. Minen oo viälä valamis raottamahan oviani. Pitääs pikkuusen selevittää, notta minkälaaset on uuren kaverieherokkahani orotukset suhtehesta. Tai vaatimukset.

Mun käteni klipsahti siihen majavankarvaasehen villahan ja sanoon oho. Kaikki tiätää, notton oho syvin pohojalaanen  anteeksipyyntö. Antoo anteeksi heti, mutta muka kans esmenteli seuraavaa siirtuansa.

Kaikellaasia latuja oon kans lykkiny iliman roopinkia, muttolin ny pikkuusen selekä seinää vasten. Vaikka kumppanini selevästi viriävä kiintymys paliastuu silimistänsä, verin oven kiinni peräsnäni. Puuttellinen aivojärietelmäni viästitti peräpukamihini, notta viittikkö tällä kertaa ottaa pikkuusen selekua.

Tutkaamet käsis

Enoo ihan niin vanakantaanen, notta muistaasin miton silloon ku on tutkaamet käsisnäni. Ilimaasu varmahan liittyy jollaki lailla muinaasehen agraarikulttuurihin syntymäseuruullani. Jos tua slougani kuvaa hyvin olovaa tilannesta, moon käyttäny sitä ny varmahan väärin.

Joinsakki vois ajatella, notton jotaki pikkuusen jääny jostaki rähäkästä kynsihin. Jos nuan olis, palio ei oo jääny. Mua kymmenen päivää nuaree lontoolaanen Richard Bransson on ny Suames. Miähellä on neliäsataa firmaa Virgin Airin alaasuures. Miäs myy avaruusmatkoja täyttä häkää.

Tuanne avaruutehen kyllä pääsöö, vaikkei omistaasi 200 tuhatta ekuakaan. Konstit on vanahoja ja takuuvarmoja.

Mulle on järiestyny oivallinen elämäs seleviintymisen perioori. Myännän tiätysti, nottoon jo pelekällä olemas olollani syypää syntyhyn syvähän. Enoo menos kuuta piremmälle näillä näkymillä

Moon oikee maasjalakaasin saanu havaata, nottoon puronnu ihan kaikellaasista suamalaasista järiestelmistä pihalle. Ei tuu köyhäänapua, ku joku hyväpalakkaanen on jättäny osoottehesensa roikkumahan mun hirsieni sisälle. Tyänhakijaksi kyllä pääsin, mutta mihinkään korvauksihin en pääse ku pikkuusen ennen eläkeikääni ens vuanna.

On ollu onnekseni kaikellaasta mariaa ja maronlakkia mettis. Talavella tuloo pikkuusen nuusaa evähästä. Moon päättäny, notten voi kunniioottaa minkäänlaasia mettästyslakia. Vaikken mikää lihansyäjä ookkaa, tinttaan hengeltä pihani halaki kulukevia luatoelukoota ravintotarkootuksis. Isoo huano tiätysti on se, notta kirvehesnäni on aika lyhkäänen varsi ja mitää kuularuiskua mullei oo.

Siperia ja näläkä varmahan opettaa saalistamahan. Pitää tällätä ittensä parvekkehellen ja yrittää tähärätä heittämällä kirvestä mun näläkähän viattoman elukan kaalihin.

Ny porottaa paikkoja

Minen aavistanu tähän kotia lähtiesnäni, minkälaanen tyäleiri oli tulos. Sattunehesta syystä möyrimisaikaki pitkittyy yli kaksikertaaseksi alakuperääsehen tarkootuksehen kattuen. Ei oo tryskääminen viäläkää pirättäny, mutta kroppa rutajaa jo kovaa.

Ny oon kumminki esmennelly uusien hommien aloottamista. Pitääs saara alootetut hanskahan kunnolla ja siivota aiheentunehia sotkuja. Siinä sivus kerään kamaa takaasi peräskulietettavahan mökkihin. Lähärös on kumminki aikamoosia epävarmuustekijöötä. Muistan erellisten vuasien lähäröt tai ei lähäröt.

Jos molisin äkänny, notta visiitti pitkittyy, olisin teheny kaikki hommat ihan toisellaasen oortningis. Alakusuaralla pesin kaikki matot ja pykäsin retajavia kohtia taloos ja flikan käytös olovas  historiallises autos. Sitte rookasin kymmenien vuasien takaasen opiskelukaverin aivan sattumalta. Silloli tullu vesivahinko ja varovasti kysääsi, notta kerkiäsiinkö yhtää huusamahan hommisnansa.

Pari viikkua sitte oikee ammattimaasesti vanahat äijjät rustas hyvää remppaa ihan valamihiksi asti. Suurin päännousemani oli ruveta kaatelemahan puita tästä saunan, tuvan ja ulukovarston välistä puita. Ei oo turhahan tullu käytyä mettäalan kouluja, ku mikää rakennelma tai eres asuntovaunu ei menny kasahan.

Se oli huipentuma, ku sain älynvähryksen traijata tukit sahallen. Non ne tukit ny tuas tuvan eres komilla sahatavarataapelilla. Meinaan vissihin rakentaa jotaki joskus, oon päätelly. Mitään suunnitelmaa ei ollu koko puuhommahan, eikoo rakentamisehenkaa.

Suunnitelmallisuus on hyvä asia, mutta suunnittelemattomuus viälä paree. Ku aikanansa pääsin opiskeluustani tyäelämähän, osti kaksataa rakennuslevyä, ku sain halavalla. Ku niitä tuatihin isäni varastohon, kiinteistön omistaja tiarusti notta mitä sä nuasta meinaat värkätä. Sanoon, notten viälä tiärä. Jonku tuvan sisustuksehen ne levyt sitte kopisteltihin ja lämpöönen tupa tuliki.

Tämä elämänmuato saattaa olla jonkun tapaasta höpsismiä?

?

Tämä lyyli on kadottanut kaksikymmentä viimeistä kirjoitustani.