Aamulla yhteeskunnan vartijaksi

Mun kallohon ei passaa kuviteltu epä- tai oikia oikeurenmukaasuus. Niinku johonaki Uluvilas, oon muutoosta käyny kansakoulun Uluvilan koulus, jonku äijän henki loppuu väkivaltaasesti. Soon rumaa, notta ainut viärähän ihimiseltä.

Oikeusviranomaaset pallootteloo, nottonko joku oikias. Väkevimmän sana pätöö, mutta mistä sille on pohojaksunu viisaus. Mum miälestä ihimisarvoolla ei oo mitää tekua silloon ku ruvetahan jotaki vainuamahan. Jos viranomaasten pitää saara syllinen näppihin, joo, ensimmäänen vastahantulija laitetahan rautoohin.

Minen millää lailla rupia epäälemähän syyllisyyksiä tahi syyttömyyksiä. Oon vain sitä miältä, notta poliisillaki pitääs olla kunnon erellytykset teherä omaa tyätänsä. Epämäärääset aihetoristukset on ashoolista.

Sormi paisuksis

Ruattin kunkun akan vihkisormus ei enää maharu sormehensa. Ov vissihin pitäny lätyttää kustua oikee kunnolla poikamiäsmäisen herran pornojutuusta. Mistä mä tiätääsin mikon totuus.

Tämänki taloon entisen frouvan sormet paisahti yllättään jo monta vuatta sivuutte. Mä en ylleensä näje tuallaasia sivuseikkoja ollenkaa, mutta jotenki satuun huamioomahan rengasvapahan finkerin. Tiarustin nottookko purottanu jotaki nimettömästäs.

Jooku sei maharu, soon johonaki tuala looras. Koitin varovasti kysyä, nottookko eronnu jostaki liitosta. En oo, soon vaan ny ahtahan sorttinen, sanoo silloonen rakkahani. Jos toren sanon, em muista sitä koristusta nähäneni palioosin sen koommin, ku tuamari vannotti nottei saisi olla aharasmiälinen toista kohtahan myätä eli vastoosmäjes.

Tyytyväänenhän siitä pitää olla, notta on ollu kotona prinsessan elekehet vuasi tolokulla. Ittelläni on viäläki kuninkahallisempaa touhua sormusasioos. Olisko se ny ollu joku luakkasormus tai joku. Se hävis multa ensimmääsenä pitopäivänä taivahan tuulihin. En oo sen koommi koristuksilla trossannu.

Joskus on tullu miälehen, jotta tällööttääsin ittelleni oikee komian messinkisen nenärenkahan. Sellaasen, johonka sais oikee kunnon hamppuköyren kiinni. Sais sitte kuvitellut läheeset siitä riapoottaamua ympäri lumperoosia ja solomita asioottensa aijaksi johonku koivuhun eli siltapiälehen orotuksehen matkan jatkumisesta.

Selekua on

Kellaritrapuus kolahti eileen mun kupolini, tassuni ja koko luntioomeni alakavalla g-voimalla päin kivilaattiaa. Olin yällä sikin sokin ja näin unesnani sellaasta, mitä en parahalla taharollanikaa voi toimitella ny. Soli pikkuusen henkilökohtaasen oloosta.

Pian syän heinäseipähän ja kuvittelen sitte pysyväni ryhyris. Tasapainoasemat on stabiili, labiili ja indifferentti. Tuntuu, notta jäläkimmäänen passaa mulle parahiten.

Pään kolohiinnuttua puhun tiätysti mitä sylyki suuhun tuaa. Tuli miälehen ku pikkukallen mummalla oli vaikiat peräpukamat. Mumma sitte poomas lekurille. Lekuri skriivas peräpuikkoja. Mumma sitte puriehtii kotia. Kysyy pikkukallelta, notta voikko helepata mua lääkityksesnäni.

Pikkukalle sanoo notta jep. Mumma huitaasi tantun korvihin ja lykkäs kapselin kallelle. Kalle pikkuusen aprikootti näkymää ja kysääsi muarilta. Tälläänkö tämän tuahon ruskiahan reikähän vai syätänkö kalakkunalle.

Tämä viälä

Onnistunehesti purotin jonkun pesuainestötterön kellarin rapuulle. Se meni tiätysti tuhantehen palahan. Huitaasiin trapuulle sanomaleheren siivuja, jotta muistaasin alakavan koiralenkin jäläkehen varua trappuja. Kiirus oli ja heti en muka keriinny siivota sotkujani.

Tiätysti lähärin lenkuran perästä niitä trappuja könyämähän alahapperin. Mun varootusplarikkaa ei ollu estehenä, ku menin mukkelis makkelis kellarin laattialle. Entinen vaimo sitte siihen, notta tilaasko ampulanssin. Mä sitte siihen, notta tilaa vaan ittelles.

Verta tuli oikianpualohoosesta ohimosta ku häriän kurkusta. Pikkuusen rupes vituttamahan jatkuva kompuroottemiseni. En antanu soittaa pulanssia. Riuhtaasin hantuukin naulasta ja aannon sen imiä hurmehet sisällensä.
.

Kakkulat

On palioki probleemia näkemisen kans. Ei näkymisen. Lyhyt- ja kaukonäkö on menny, mutta ulukonäkö kukoostaa.

Okulaarilekuri täsmäs mun luukkuni. Laitoon sitte pullonpohojat nenälleni. Melekee pökerryyn. Onneksi sain entisen vaimoni olokapäästä kiinni. Maisemat niillä uusilla näkimillä oli huikiat. Jos osaan kuvata oikeen, epätorelliset.

Ostin sitte taas uusia likilukuklasia. Sain seittemänsataa niiren yksien hyvien hinnalla. Kattoon niillä hyvillä jääkiakkua netistä. Noli oikee kohorallansa siihen. Ny en tiärä mihinä kakkulani on. En tiärä kännykästänikää. Pitääs soitella sille, jos on pitäny virtaa yllä.

Kapakkahan?

Poikakoira muliaasi halunsa kerralla. Ei kiakannu millää lailla. Tryykäs aukinaasesta ovesta kaliakuppilan tiskille. Voimajuamien tarijuaja ei ollu milläskää. Tulukaa tupahan, taloo tariuaa kiarroksen kaikille.

Molin jotensakki turhan hätäänen. Miksei sivistynehet rakit vois huitaasta kapakas siivut niskahan päin. Asia tuli mum miälehen vasta jäliistäperin.

Siitä en oo takuus, nottonko rakiillani sellaasta sivistynyttä kupolia, jonka jäläkehen juarahan muttei tulla miksikään. Jäi kattomata. Nykääsin narusta ja sanoon jotta sun kuppis on kotona ja täynnä juamaa. Ei ohorasta käytettyä. Sana oli ku jumalalta. Mun ja rakin tahto meni yhtehen.

Pottu kukas

Tillit on mun peukalon mittaasia. Potuus on kukat. Pitääskö täs ny huinaalla muis asioos ennenku otan juurimalla ruaka-ainesta krekoolistani.Tiärän, vaikken oo kattonu, potut on ny mun peukun pään kokoosia.

Mullon selevä hiras ohojelma viikon päähän. Itte treenatut kolerat patahan ja sitte lämpyä kattilan pohojahan. Silliä, tilliä, ehtaa voita. Huuhaaelämä pirättää makustelus.

En oo kares vanahojen perunooren syäjille. Tämä täs.