keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Takakevät

Komiat ilimat on ny säätiäteelijä Sabinan jäläkehen viikon karoksis. Sen huamaa kyllä tuvaski. Lämmitys pitää olla toiminnas niinku talavisyrännä.Krekoolimaas on ny ihan turha lissutella. Kenkäroukooset painuu litkuhun ainaki viis senttiä.

Moon panostanu keräälytaloutehen taas. Oon hakaassu jo kahtena päivänä täytehen tumpatun sangoollisen nuaria nokkoosia jalostuksehen. Aika kova homma niiton sitte peseskellä ja kiahahuttaa ja viälä pussittaaki ennen pakastamista.

Lujin eileen nokkoosen tervehellisyyrestä. Tuntuu siinä lukiesnani, notta kaikki viat eli vaivat on pian historiaa. Noukin ny niitä viälä muutamana päivänä pahan päivän varalle. Saa ny sitte nähärä, notta rupiaasko nokkoostervehenä äijänä juaksemahan taas maratoonia vain rupiaasko pomppimahan seipähällä.

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Hampahat irves lenkille

Suamalaaset on jonku arvonnan jäläkehen EU:n kovimpia kuntoolijoota. Tokana on Ruatti ja sitte Tanska. Viros ei liikahrella turhain päitten suurin surminsa.

Suamalaasilla on eileen julukistetun tiaton jäläkehen hampahat irves kuuntoollesnansa. Ei oo niin väliä mistää liikunnan ilosta, ku on lekuri määränny piänentämähän eturessua kualeman varootuksilla. Lenkkeely alakaa vissihin sitte vasta, ku on hälyytys päällä. Niinku keskimäärin.

Minen tiärä, minkä tähären täälä maas liikutahan. Ei ainakaa minkää peloon takia. Sen voi päätellä siitä, notton ihimisillä hymy herkäs ja ystävälliset tervehrykset. En voisi kuvitellakkaa näkeväni Suames hiihtämäs tuhansia ihimisiä vesisatehes kuran truiskues larulla. Täälä oon huamannu ihimisten nauttivan liikunnasta niin, notta tälläänen jurrikkaki tuloo hyvälle päälle kattomisesta.

Pelekut on urheelukansaa, mutta enimmäksensä kalialasi käres istuhaltansa. Potkupallo ja pyärääly on näille kaikki kaikes. Pyärääly on siitä ihimeellistä, notta liikuntana sitä harrastaas pitää kaikki vehkehet olla niinku jollaki Tom Boonenilla. Samallaaset mainoksekki taminehis ja tiätysti sitte ajetahan isoos laumoos niinku kokaiinista monta kertaa kärventyny huippusotkija Boonenki.

Vaeltaminen karuulla ja pitkin peltokujia on tosi suasittua. Ei tiätysti yksistänsä ku hirvees laumoos jonku järiestön tempauksis. Pakollisia varustehia ei tunnu olovan ku vaelluskengät. Muuten näyttää kelepaavan ihan tavalliset vaattehet. Jollaki on yks keppi kourasnansa ja jollaki molemmis.

Mä en oikee inaa laumoos lenkkeelyä. Moon sevverran mettäpöyröö, notta yritän kulukia sellaasis paikoos, mihinon maharollisimman vähä muuta sakkia. Enny löytäny justihin lukemaani tutkimusta. Siinä sanottihin joinki niin, notta laumoos mariaaleminen tuaa liikuntahan hyvää miältä ja intua ja on tehokkahampaaki ku yksin tehtynä. Mulle ei.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Ympäristön silimittelyä

Lähiseurut on tullu tutuksi, mutta joka pyäräälyllä näköö jotaki uutta. Ei tartte olla ku muutaman kilsan pääs kotuansa, tuntuu notton ihan viarahas paikas. Tuli präiskittyä kuvia kännykällä ja oikialla kamerallaki.

Piskimmä meinaa lähtiä tuanne maalaaskylähän. Voi olla, nootton pellolla pupun vainua.

Syääköhän kurmu nuaren laiskoottelevienki pualesta.

Räätikät on täs ny ihan hyväs talles. Ei tuu isännälle turhanpäivääsiä kulietuskulujakaa.

Kunkku varmahan teköö tästä Paolalle herelmäkupin. Kasvatteloo pahkaa aivan porttinsa piäles.

Kaikellaasia suttuja on joku saanu töhörittyä rario-ja telekkutaloon seinähän. Kyllä tuloo kustannuksia ku pestähän seinä puhtahaksi.

Ei oo minkään kaniprikaatin auto. On koirapoliisikoulun kaluastua. Meirän kollikoira pitää siälä koulus salapoliisikurssia närväpäisimmille korttelipoliisikoirillen.

Moon ainaki aasi. Kuka soot sihtaaja?

Ei länkkärisankarikkaa mitää pottaa pääs pitäny. Olis menny miähisyys ja taitaa mennä viäläki.

Taloon vanahaisäntä on varmahan jounnu pilipastaa ranttehella aimoo kasan hellanruakaa.

Nämä menöö lusikalla tiistakina mun ja kultani ääntä kohoren.

Moo ajatellu pikkuusen nyppiä ruahua elokseni. Röh. Mitäs sä turisti meinaat syärä?

Katto tuala pohojalla on hyvää syätävää!

Pitääs saara nämä viimmekesän puriot markinoolle, notta sais kylyvää nisua eli maissia.

Tuli ny tenkkapoo. Maav vilielyksehen on varmahan joskus joinki kuulunu tämä peli. Jotaki kaurankäpyjä valakattu? Ei. Mun miälehen ei tuu mitää seliitystä.

Ei ollu ketää kotona. Eisunkaa tua naruratustus ny sitte vaan oo peliättäny viatoonta liasuhun.

Mettästä tuloo tämä pikkuunen poloku. Jäliet muuten ei oo rattorin tekemiä. Ihimisen kenkuumilla noon trampattu.

Mä en oo tiännykkää, notta pelekut kylypöö pellolla. Täs on varmahan tullu kiirus, ku on kuppi kaatunu. Ov vissihin susi tullu irvistelemähän puskikosta.

Mitähän tärkiää tuanne autonkummiläjän alle on piilootettu?

Spaanse Hof vuarelta 1545. Niin oli präntätty seinähän. Maa taisi olla silloon spanielien vallas.

Joku on viittiny lähtiä pyhäsyrännä fälttöölle. Rupiaa vissihin kevät kutitteleman isännän vattanpohojaa.

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Emävalehia ja tilastoja

Euroopan kovimmat dokut löytyy Luxemburgista. Jokahinen maan asukas kittaa puhurasta viinaa 15,7 litraa kiruksihinsa vuares. Ranskalaanen lipittää ruakansa kans viininä 13,4 litraa ja irkku saman verran viskinä muutov vaa. Suami ei päriää WHOn tilastoos belekkujen kans yhtää alle yhyrellätoista litralla.

Oikooselta käreltä voin väittää, notton suurta harhaa numeroos. Jokahinen, jokon käyny vaikka luxemburgilaasella pensa-asemalla, on nähäny kuinka turismot kantaa nestemäästä nautintoainesta autohonsa niin palio ku käsivarret kestää. Vuaren aikana rekkakuskit ja muut auttaa tosi pali tilastonikkaria. Melekee kaikki rahasta ymmärtävät ajaa ostostensa takia pikkumaan läpi. Ja väkiä kulukoo ku kansaa.

Mitäs on sitte Suami. Torellisuures varmahan suurherttuakunnas on vähemmän lotraajia ku armahan hallamaas. Tuskin on WHO muistanu matkaaliooren autolastiittaan tuamia herkkuja. Turkin luku taitaa olla aika oikia. Turismot on tainnu 1,2 litrasta trönätä enimmän osan.

FAOn tilasto väittää, notta ranskalaaset kikkii kaikkiin eniten maailimas maitua. Niiltä kuluu sitä reiru hinkillinen 31,23 litraa per lärvi ku suamalaaset särpää 29,21 litraa. Ranskan maas kaadetahan kuahujuamaa naamoohin ylivoimaasesti eniten maailimas, 131 milionaa litraa. Kakkosena olevat engelsmannit pääsöö siitä viirentehen osahan Euromonitorin jäläkehen.

Pelekia päriää kalian panemises. Melekee 13% maailman oluttuatannosta on täälä. Sen kyllä havaattoo, ku melekee joka kirkonkyläs on kaliateheras. Läträäjälistaa en oo löytäny.

Mitä viälä pelekuusta. Pualet kakaroosta asuu kotona kaksvitoseksi. Vajaa pualet ei usko yhtää mihinkää ja toinen puali on uskovaasia, mutta kirkos viittii käyrä vaan pari prossaa nuarista. Poliitikot hyysää nuarten jäläkehen enemmän maahanmuuttajia ku kotomaalaasia. Alle pualet on politiikasta kiinnostunu, silti melkeen 80 prossaa käy äänestämäs.
Tuarehen tutkimuksen takana on kolome arvostettua yliopistua ja otokses haastateltihin nelisentuhatta nuarta.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Huamenna meinaan vilahuttaa

Ajattelin ilimoottaa kunniootetuulle paparatsiillen, notta huamenna meinaan tosisnansa vilahuttaa omas pihasnani. Moon kyllä pikkuusen herkkähipiäänen vilipooselle. Mutta tarkenihan ne amerikkalaaset suksilaskettelunaisekki roikootella johanaki vuarenpäällä hirviäs viimas. Notta ei mitää esmentelyjä.

Naapurin pesuhuanehen katolta on hyvä sihirata oikee likiotoksia. Vastakkaasen ökytaloon aurinkopaneelien päältä saa aamupäivällä hianoja vastavalohon räpsähytettyjä silhuettikuvia. Jos mustarastas vaan päästää pesänteelmäksensä likille, on puska-airan raosta otetut kuvat pikkuusen tirkistelyhenkisiä, niinku olla pitääki. Paparatsin pitää kyllä olla varovaanen, nottei krannin kanat revi housunpersustaa palakehenkiälille.

Lähären uhumakkahasti krekoolimaatöihin johonku aikahan pelekis polovihousuus, kummisaappahis ja näppylähanskoos. Yllätyskuvaajat on tottunu orottelemahan tähtiainesta ja kameranlaukuus on varmahan kaffipullot ja pikkuusen voikkuleipää. Jonsei oo, voin nokotella sumppia evähittömille omalla laittehellani ja tariota IKEAsta ostettua Leksand-näkkäriä.

Moon jo tarkkahan räknänny, minkälaanen tärkiä yhteeskunnallinen asema mulle julukaastavien kuvien perustehella kelepaas. Pirän sen ny viälä omana tiatonani. Uskoosin, notta rohkia vetoni johtaa hirviähän julukisuures paistattelemisehen. Valikootten sitte vaan palio maksavat tiarootusvälinehet kyselemähän multa merkittäviä asioota julukisuudes elämisestä.

Haastattelujen aikana sitte knapitan tröijyni kunnolla, nottei vaan mun kumpikaa rintoopiälihaiveneni näkyysi. Se tiätääs sitte lisähynää, jos vaikka korvanlehtiä raottaasin piponi alta. Naapurimaan julukikroikoottelija pääsi risitäntin akaksi. Toissapäivääses leheres se keikisteli iliman housuuta. Onkohan siltä menny lompsa köykääseksi vai miston kysymys. Kestojulukkiksen maharollinen mahalasku ei mua kumminkaa millää lailla masenna.

torstai 25. maaliskuuta 2010

Iniääset on täälä

Hirviä talavi on vissihin sivuutte, ku kuninkahallinen luannon ihimettelylaitos väittää sääskien kömpinehen talavikoloostansa inisemähän kesää korvihin. On kuulemma ilimoosta kiinni, niinku säätilaki, tulooko niitä lisää eli ei.

Nojoo. Tyätä se on hörhiäästen vahtooki. Muaki on monta kertaa karuttanu kun en menny aikoonansa opistosta päin mettäntutkimuslaitokselle töihin. Mikä olis ollukkaa kiintoosampaa, ku tutkia eläkesikähän asti tukkimiähen täin sukupualielämää.

Voi täs maas joku sääskiki olla. Oon oikiasti nähäny muutaman vinkujaasen kymmenen vuaren aikana. Moon kyllä pikkuusen väärä ihiminen puhumahan sääskistä mitää, kun en näje niitä Suameskaa. On joku varielus tullu, ku nahkani haisoo eltaantunehelta sääsken pistimehen. Haisusta on tullu vissihin sukuvika, ku perillisenikään ei tiärä mokomista elukoosta palio mitään.

Ev vaan oo haavoottumatoon mäkää. Täälon jotaki justihin silimällä eroottuvia piniääsiä, jokkei pysy eres sääskiverkkojen takana. Tuallaanen ku mua tääkää, kohoralla on monta päivää isoo kutittava puunanen paukura. Otuksia ei oo onneksi palio.

En oo Suameskaa ihan täyres turvas ilikeeltä pikkuperoolta. Jos on paarmoja likelläki, mun ihos on pian sokurinpalan kokoosia koloja. Paarma on silloon pikkuusen käyny järsääsemäs tuaresta lihaa. Jokku väittää, nottei hirvikärpääset pure ihimistä. Sov vales. Varmahan puroo ja lujaa. Nua sittiääset ei taira olla kaupunkipaikoos. Mun asumasnani kaupunginosas kyllä.

Tällääsis hommis ei taira sääskistäkää olla palioosin haittaa. Vai onko justihin nämä ny sitte niitä ?

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Kärrylantin paikka on taskus

Yksinkertaasiski asioos tuloo saara käytännöllistä kouluutusta, jos ei muuten tosiasioohin usko. Tämän sai huamata yks meirän perhestuttu karvahasti. Justihin oli pomollensa käyny viälä pahemmin. Kellekkää ittelle ei voi sattua mitää toivomatoonta. Näin on ihimisen miäli.

Ystävättäremmä lähti ostamahan kaupasta kakaroollensa leipää, ku nei syä puurua. Käveli kärrykopille, ku ajatteli ostavansa muutaki. Kaivoo kukkaronsa palttoonsa sivutaskusta ja kollasti luukkuhun sopivaa kolikkua. Löytyyhän se.

Kaupan eres seurusteli isoo sakki joutilahan näköösiä ryhtipoikia. Poijat lähti kans kaupan ovia kohoren. Ohoh, ovella tuli piäntä tungosta ja poijjat pyyti hianoona miähinä anteheksi frouvalta. Ei se mitää, tuumas koltiaasille.

Ystävämmä lappas kassan remmille leivät ja muut nauskuuset ja rupes tapaalemahan lompsaansa. Ei lompsan lompsaa mihinää. Ovella syntyny ruuhkanpoikaanen selevis heti frouvalle ja ku koto oli vain muutaman saran meeterin pääs rosvopaikasta, kerkes kualettaa kaikki korttinsa puales tunnis.

Pomollensa ei käyny yhtä hyvin. Soli periantakina ehtoolla kaupas ja ruuhka järiestettihin pomollen kassan jäläkehen. Rosvottu ei kaivannu kukkaruansa ennen alakuviikkua. Silloon oli henkilöpaperiilla ja muilla tokomentiilla pystytty järiestämähän jo pankkilaihnaaki. Siten tiärä, kuinka soon maharollista, mutta jokku pankit on lauantaisinkin auki.

Kumpiki ihiminen laittaa nykyysin kärryrahan jo kotona taskuhun. Ryhtipoijjat ku perää asikaasia ja niiren lompsan paikkaa. Sitte vaan hässäkkä aikahan ja lompsa vaihtoo omistajaa. Jokku koittaa olla niinki ovelia ja pikämiälisiä, notta voivat seurata asiakasta tuntikausia, ennenku hässäkkä järiestetähän.