torstai 19. marraskuuta 2015

Kumpi vaihretahan brysäs

Brysselistä on muka vasta ny löytyny terroristijäriestön suajapaikka ja kouluutuskeskus.  Moon kiriioottanu justihin tällä palstalla jo melekee vuasikymmen sitte, notta koto niilläki pitää olla, terroristiilla. Oon nähäny tämän kärestäni.

Joku aikanansa ihimetteli, notta miksei ne terroristit Brysselis riaku. Sanoon, ei kukaan kotopesäänsä sutaa, eli sotke. Pitää olla joku rauhan paikka, mikon likellä kaikkia, mihinä voi sitten teherä tyätänsä.

Oon asioonu Molenbeekin pahamaineisilla kujilla monta kertaa yli kymmenen vuaren aikana.Oon ostanu rakennustavaraa. Nauttinu itämaista ruakaa ja ihaallu kuppilooren palaveluhalukkuutta. Siälä asiakas on herra.

On erikoosta, notta kukaan muka ei tiädä, mitä Molenbeekis jauhaantuu. Poliisit ei uskalla mennä sinne,  kun rynnäkköautoollansa. Siviiliille näkyy vain portahillansa (rapuullansa) rukousnauhoja hypisteleviä vanhuksia. Kanavan vastarannalla on kesäksi ilimaantuva hiatranta. Piitsi. Kansalaasten suasima. Kesällä.

Kulekevia silimille sylykevät ja kaliaa litkivillä itämaisilla on vain valinnainen usko omahan uskohonsa. Se on tyjäyttävää elämäs, ku ei oo duunia eikä sitä sa pekkopäillä ja parroolla. Älyä on, mutta masennus ajaa toimintahan. Ulukomaille ja sitte takaasi kotia.

Poliisi on jalootoon ja käretöön. Pohooosafrikkalaaset (siis valikootunu rähinäryhymä, kasvava yhteiskuntavaikkuttajaryhymä.) saa teherä mitä ne lystää. raitioomivaunukuski pyyti asiaasta hilientämähän matkalaukun kokoosen soittokonehen, josta tuuttas lähi-idän hittejä.

Soittokonehen omistaja hyäkkäs oitis kuskin kimppuuhun ja koko muukin seurue. Brysselin poliisi katteli tapahtumaa muutaman kymmenen metrin päästä puuttumati asiahan. Oli varmahan sanottu, nottei yksityystapeluuhin tartte sekaantua.  Tämä mun aikana siälä.

 





Ei kommentteja: