Minen tiärä, notta minkä tähären tua laihnakissini mulioosteloo mua okulaarihini. Mä tiarustan nottonko asiaa ulukoilimahan. Hyvin tympiän näköösenä se huiteloo kaviiotansa niinku miälipiteheksi mun eherotuksellen.
Lykkään sillen soosia kuppihin silloon tällöön, mutta viittii mua mulukistella joka ulostumisen erellä. Kiittää kyllä jos muistan sen joskus päätää rästästäsvuarosta. Se naukaasoo selekensä yli notta miaau. Oon tulukinnu sen kiitokseksi.      
Tuloo vain miälehen ulukomaas portahan viärehen  joka päivä tullu kolli. Sanoosin vain, notta tuallaaset tuntemani kissit on muaki ylimiälisempiä. Nuahan on ku maailiman omistajia.
Ny tuli miälehen meirän kototaloon Turri. Soli umpimusta ja angoran karvaanen. Sen hommana oli, nottei muut kollit tuu sen reviirille. Kerran tuli joku vaarasta tiätämätöön pikkukolli reviirille. Turri ajoo sen pihapuuhun ja vahtii tunkeelijaa kolome päivää.
Turri vissihin turtuu vahtimishommahan ku pikkukolli pääsi tanterehellen. Isoo kolli juaksi täysillä pikkuusen osoottamahan suuntahan.. Vaikkolis paikallistuntemuksen jäläkehen  pitänäny tiätää, nottoli hiakkamonttu suraa kulukusuunnas, pikkukolli teki veden reunas ja Turri ajoo suaraa uimahan. sanomatiki on selevää, notta karvakolli häpes kolome voorokautta ulukortanon alla. Kllithan  ei ui kenenkään nähären.